Aabraham uskoi Kristukseen

Roomalaiskirjeen luku 4

Tähän asti Roomalaiskirjeessä Paavali on tuonut esille, että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja vanhurskauttaa ne jotka uskovat Kristukseen.

    Room: 3:23–24 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.

Uskon vanhurskaus jo Vanhassa testamentissa

Luvussa neljä Paavali todistaa, että Jumala on vanhurskauttanut ihmisiä uskosta jo Vanhassa testamentissä. Tähän hän käyttää esimerkkinä Aabrahamia ja Daavidia. Jo Aabraham opetti samaa oppia uskosta kuin Paavali. Paavali kirjoittaa kirjeessään myös erityisesti juutalaisille. Hän toivoi, että jos juutalainen lukija vakuuttuisi Aabrahamin ja Paavalin opettaneen samaa oppia, niin hänen olisi helpompi uskoa Kristukseen. Aabrahamia pidetään tärkeimpänä kantaisänä. Aabrahamin elämä osoittaa, että jo vanha liitto oli perustettu uskon varaan eikä lain tekojen varaan.

Paavalin mukaan Aabraham on myös kristittyjen kantaisä ja sitä hän todistaan luvun aikana. Raamattu kutsuu Aabrahamia Jumalan ystäviksi. Seuraavaksi Paavali käsittelee sitä miten Aabrahan pääsi Jumalan mielisuosioon. Tekojensa puolesta Aabrahamin elämä oli esimerkillinen. Paavali käyttää termiä "Mitä ... Aabraham saavuttaneen lihan mukaan..." Liha merkitsee tässä kaikkia ihmisessä lähtöisin olevaa. Hänen elämässä oli paljon jotka nosti ihmisten silmissä korkeaan asemaan. Mutta Paavali kuitenkin toteaa, ettei Aabrahamkaan päässyt kehumaan elämästään Jumalan edessä, vaan hänen vanhurskautensa perustuu uskoon.

Paavali perusteli väitettään Vanhan testamentin teksteillä. Raamattu sanoo selkeästi, että Aabrahamin usko johti siihen, että Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi:

    1 Moos. 15:6 " Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.

Aabraham uskoi Messiaaseen

Mitä tai mihin Aabraham sitten uskoi?

    1 Ms 12:3: ...sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.

Tässä Mooseksen kirjan kohdassa on selvä viittaus Messiaaseen. Aabrahan sai lupauksen, että Messias oli hänen jälkeläisensä. Messias olisi Hän, joka "on polkeva rikki sinun pääsi" ja asettaisi ennalleen ihmisen rikkoontuneet välit Jumalan kanssa.

Aabrahan oli kuitenkin lapseton ja tähän aikaan jo vanha mies. 15-luvun maininta "Abram uskoi lupaukseen" tuli aikana kun Aabrahamin elämässä oli vaikea vaihe ja hän oli masentunut. Hänellä ei ollut inhimillisesti toivoa jälkeläisistä. Abram sanoi Jumalalle seuraavaa.

    1 Moos. 15:2: Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.

Eli ihmimillisesti Aabramilta oli kadonnut toivo jälkeläisistä ja toivo siunauksesta, joka olisi siunaukseksi kaikille kansoille eli toivo Messiaasta. Keskustelun aikana Jumala vahvisti Aabrahamille antaman lupauksen ja Aabrahan tukeutui siihen. Aabraham uskoi tässä vaiheessa Jumalan antamaan lupaukseen Messiaasta ja Jumala luki hänelle tämän uskon Kristukseen vanhurskaudeksi.

Neljännessä jakeessa Paavali jatkaa teemaa uskon ja tekojen suhteesta. Työntekijä saa palkan ahkeruutensa ja työnsä mukaan. Aikaisemmin Roomalaikirjeessä Paavali sanoi, että meidän ansiomme työn tekijänä Jumalan edessä jää heikoksi. Viidenneesä jakeessa Paavali jatkaa, että se joka uskoo Jumalaansa, sille ei sovelleta työn tekemisen ja palkan suhdetta vaan armoa.

Usko ei ole teko

Juutalaiset rabbit opettivat, että Aabraham täytti lain ja että hänet luettiin vanhurskaaksi tekojensa peruseella ja että hänen uskonsakin oli yksi hänen hyvistä teoistaan. Olivatko rabbit oikeassa. Onko uskokin siis teko?

Tämä ongelma tulee esille meidän aikanakin tässä yhteiskunnassa seuraavanlaisissa lauseissa: "en voi uskoa, en jaksa uskoa, en osaa uskoa." Eli tällöin uskokin käsitetään ihmisen teoksi.

Usko ei ole ihmisen suoritus, jonka ihminen voisi näyttää Jumalalle; jos en muuhun pystynyt, niin ainakin tähän. Paavali erottelee teot ja uskon selkeästi, toisella puolella uskossa turvautuminen Jeesukseen ja toisella puolella teot.

Aabraham oli jumalaton ennen uskoa

    1 Moos. 15:6: Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.

Aabraham oli tuohon hetkeen asti jumalaton, hyvistä teoistaa huolimatta. Kun Aabraham uskoi Kristuksen tulemiseen hänen jälkeläisistään, niin hän tuli vanhurskaaksi. Usko on vastakohta omille ponnisteluilleen. Vasta kun Aabraham uskoi hän tuli vanhurskaaksi.

Usko ei ole teko. Usko on sitä, että ihminen asettaa luottamuksen siihen mitä Jumala on sanonut Jeesuksesta. Tällaisen luottamuksen tarvitsee se, joka on menettänyt luottamuksensa omiin kykyihinsä eli jumalaton joka on tajunnut jumalattomuutensa.

Jumalan kutsun tajunnut ihminen on heränneessä tilassa. Hän ajattelee, ettei hän voi ottaa vastaan sanomaa vapahtajastaa, koska häneltä omasta mielestään puuttuu jotakin. Tällöin ajatellaan helposti, että Jumalan täytyy ensin vaikuttaa heissä jotakin ennen kuin tohtivat uskoa Jeesukseen. On vaikea tajuta, että armo on tarkoitettu meitä varten ennen kuin olemme kokeneet jotakin.

Evankeliumi on se, että Jeesusken luo voi tulla sellaisena kuin on, niiden tunteiden kanssa, joita ihmisellä sillä hetkellä on. Meidän ei tarvitse ajatella, onko uskomme kyllin vahva, onko se oikeaa. Meidän toivomme ei ole oma uskomme, vaan Jumalan lupaukset Raamatussa.

Daavid uskoi syntinsä anteeksi

Jakeessa kuusi Paavali siirtyy Aabrahamista Daavidiin. Daavidin todistus on sama kuin Aabrahamin. Heidän välinen ajanjakso on lähes 1000 vuotta. Tänä aikana israelista oli tullut jo kansa ja Jumala oli antanut kansalleen jo lain.

Daavidin todistus on uskon kannalta ehkä merkittävämpää kuin Aabrahamin, koska hän eli lain aikakautta. Paavali todistaa Daavidin puhuvan vanhurskaudesta, joka ei ole riippuvainen teoista.

    Psalmi 32: 1–2: Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.

Psalmi 32 on synnintunnustuspsalmi. Tämän psalmin kirjoittajalla on selkeä tietoisuus ihmisen pahuudessa ja omasta pahuudestaan. Daavid kirjoitaa: "Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään." Daavidin elämässä oli paljon syntejä: Uurian murha ja poikien kasvatusongelmat. Daavidin lapsien elämässä oli paljon väkivaltaa. Nämä synnit Jumala jätti lukematta Daavidin vahingoksi, hänen uskonsa tähden.

Daavidin pahuus vietiin toiselle tilille, jonka maksaja on Jeesus Kristus. Jumalan maailmassa velkoja ei voida jättää maksamatta. Kristus kuitenkin oli valmis ottamaan taakat kantaakseen. Muuten joutuisimme itse maksamaan laskumme, mutta siihen meillä ei ole varaa. Jumala vanhurskauttaa sen, jolla ei ole mitään tuotavaa Herralle, vaan joka uskoo Kristukseen, Jumala vanhurskauttaa hänet.

Jumala luki Aabrahamille uskon vanhurskaudeksi ennen ympärisleikkausta

Jakeissa 9–10 Paavali toteaa, että Jumala katsoi Aabramille vanhusrkaudeksi uskon, ennen kuin hänet oli ympärileikattu.

Jakessa 11 – 12 jatketaan, että Aabraham sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo kun hän ympärileikkaamattomana uskoi. Niin hänestä tuli kaikkien uskovien isä. Ympärileikkaus oli merkki Jumalan kansaan kuulumisesta. Aabrahamille ympärileikkaus oli vahvistus jo tapahtuneelle vanhurskauttamiselle.

Rukous: Taivaallinen Isä kiitos Kristuksen lahjoittamasta vanhurskaudesta. Halua ottaa vastaa tämän lahjavanhurskauden uskon kautta. Otan Kristus sinut vastaan elämäni Herraksi. Johtata sinä minua elämässäni eteenpäin. Aamen.

webmaster

Lue myös teksti Uskoontulon ABC

Lähteenä käytetty Raamattu kannesta kanteen luentoja, www.rkk-sansa.net.

Avainsanat: uskonvanhurskaus, usko, Aabraham, Daavid, Jeesus Kristus, Jumala, laki, Vanha testamentti, liitto.
 

  Webmaster: nettiespoohsrk.fi, Aloitussivulle www.helluntaikirkko.fi
  Espoon helluntaikirkko, Luomanportti 8, 02200 Espoo, puh. (09) 452 2891, sposti: infoespoohsrk.fi