Kristillisyys on totta

John Locke,  1600-luvulla elänyt ajattelia sanoi seuraavasti: "Jos epäilemme kaikkea sen vuoksi, ettemme varmasti tiedä kaikkea, me olemme yhtä viisaita kuin mies, joka ei halunnut käyttää jalkojaan, vaan istui ja nääntyi kuoliaaksi, koska hänellä ei ollut siipiä lentää."

Yrittäessämme ymmärtää uskoon liittyviä asioita meidän on aina muistettava oman ja muidenkin järjen ja ajattelukyvyn rajoittuneisuus. Jumalan ilmoituksessa (Raamatussa) on aina kysymys siitä miten rajaton Jumala ilmaisee ideansa rajallisille ihmisille rajallisilla kommunikointi välineillä. Jumala sanoo Raamatussa: "Niin paljon korkeampi kuin taivas on maata ovat minun ajatukseni teidän ajatuksia." Lisäksi Raamatussa on seuraava varoitus: "Älä ole itse mielestäsi viisas".

Jumalan ilmoitus

En käsittele tässä artikkelissa Jumalan olemassaoloa. Kolmannella vuosituhannella länsimaissakin yhä useampi uskoon hengelliseen maailman olemassa oloon. Ateisti on harvinaisuus nykymaailmassa. Suomessakin vain noin 2 % ihmisistä kieltää täysin Jumalan olemassa olon. Ongelma on lähinnä siinä onko kristinuskon Jumala ja kristinuskon sanoma luotettavaa. Niinpä keskityn seuraavassa Jumalan ilmoitukseen.

Jumala on olemassa ja Hän on ilmoittanut itsensä, oman olemuksensa ja tahtonsa ihmiskunnalle Raamattussa ja Kristuksessa. Jumalan ilmoitus voidaan jakaa kahteen osaan.

Yleinen ja erityinen ilmoitus

Yleinen ilmoitus: luonnollinen teologia, ihmisten uskonnollinen tietoisuus. Tietoisuus oikeasta ja väärästä (tietoisuus siitä, että on ero oikean ja väärän välillä, sekä tunne velvollisuudesta tehdä oikein).  Yleinen ilmoitus ei anna ihmisille kaikkea tietoa Jumalasta. Yleinen ilmoitus ei perustaudu historian tositapahtumiin.

Erityinen ilmoitus: Kiristinusko on historiallinen uskonto. Kristinusko ei ole filosofiaa, vaan vakaumus siihen, että tietyissä todellisissa ja historiallisissa tapahtumissa on avain ja johtolanka ihmisen ja hänen kohtalon ymmärtämiseen. Kristillisyys perustuu historiallisiin tapahtumiin. Tällöin ilmoituksen, Raamatun, aitoutta voidaan todistaa kertomusten ympäristön (henkilöt, paikat, kulttuuri, argeologia), tapahtumien avulla.

Ylösnousemus kristillisyyden ydin, siitä kristillisyys alkoi. Voidaankin sanoa, että kristillisyys pysyy tai kaatuu ylösnousemuksen historiallisuuden varassa.

Raamatun historian takana on jumalallinen Persoonan tahto, voima ja johdatus. Raamatun ilmoitus on kertomus historian tapahtumista, joiden merkityksen profeetat ja apostolit ovat tulkinneet. Raamattu on selonteko historian aikajanan alusta loppuun, muut uskonnolliset kirjat eivät ole.

Seuraavassa joitakin yleisiä väittetä Raamatun luotettavuutta vastaan

Väite: Raamatun henkilöt ja paikat eivät ole historiallisia, vaan mytologiaa.
Väite: Jeesus ei ole historiallinen henkilö
Väite: UT:n kirjoitukset ovat kirjoitettu niin myöhään, että tapahtumat ovat mytologisoituneet ja ne on muistettu väärin yms.
Väite: Seurakunta on lisännyt omia tulkintoja Jeesuksen sanoihin.

Vastauksia väitteisiin

Jeesus on historiallinen henkilö. Hänet on maininta useissa Raamatun ulkopuolisissa ajanlaskun alun kirjoituksissa. Seuraavana muuta esimerkki:

Josefus

Josefus oli juutalainen historiotsija (37-100). Josefuksen kirjoituksissa on kerrottu Raamatussa tutuista Rooman keisareista, juutalaisten ylipapeista, uskonnollisista ryhmistä kuten fariseuksista ja saddukeuksista. Josefus kirjoittaa Jeesuksesta seuraavasti:

"Näihin aikoihin siellä eli Jeesus, hän oli viisas ihminen, jos häntä nyt edes voi ihmiseksi kutskua. Sillä  hän teki ihmeellisiä tekoja, ja hän opetti ihmisiä, jotka halusivat ottaa vastaan totuuden. Hän sai puolelleen monia juutalaisia sekä myös monia kreikkalaisia. Hän oli Messias. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristillä, koska jotkut johtomiehistämme olivat nostaneet häntä vastaan syytteen. Mutta ne, jotka olivat rakastaneet häntä alusta alkaen, eivät luovuttaneet, sillä hän ilmestyi heille elävänä kolmantena päivänä. Jumalan profeetat olivat kertoneet tästä ja tuhansista muista ihmeistä, joita hän teki. Eikä vielä tähän päiväänkään mennessä hänen mukaansa nimetty kristyttyjen heimo ole hävinnyt." (Juutalaiseten historia XVII: II, 3 tai XVIII: 63 - 64)

Lisäksi Josefus mainitsee kirjoituksissaan kerran Johannes kastajan. Toisen kerran Josefus mainitsee Jeesuksen kertoessaan Jaakobista, jonka sanotaan olevan "Jeesuksen, niin kutsutun Messiaan veli".

Tacitus

Roomalainen historioitsija Cornelius Takitus (55 - 117) mainitsee  Jeesuksen kirjoituksissa v. 155 jKr, kertoessan keisari neron toimeenpanemista kristittyjen vainoista (63 jKr).:

"Halventaakseen huhut Nero leimasi syyllisiksi ja rankaisi mitä ankarimmin ihmisiä, joista käytettiin nimeä kristityt ja jotka olivat tunnettuja häpeällisestä toiminnastaan. Kristityt ovat saaneet nimensä Kristukseksi kutsutun miehen mukaan. Hänet teloitettiin maaherra Pontius Pilatuksen käskystä Tiberiuksen keisarikautena. Mutta vaikka tämä  hirvittävä kultti saatiin pysäytetyksi vähäksi aikaa, se alkoi taas levitä tämän paholaisen syntymäpaikan Juudean ulkopuolellekin, jopa läpi Rooman valtakunna, jonne kaikki eri puolilta maailmaa tulevat pahat ja inhottavat ideat löytävät tiensä ja jossa ne saavat jalansijaa." (Tacituksen Annaalit XV. 44.)

Thallus (n. 52 jKr.)

Historioitsija Thalliuksen kirjoituksia kommentoi toinen historiankirjoittaja Julius Africanus (221 jKr.) seuraavasti:  "Thallus selittää pois kolmannessa historian kirjassaan (ristiinnaulitsemisajankohdan) pimennyksen auringon pimennyksellä - minusta se ei vaikuta järkevältä".

Myös seuraavien henkilöiden kirjoituksissa on maininta Jeesuksesta historiallisena henkilönä:

• Lucia
• Suentonius (120 jKr.)
• Pliny nuorempi (112 jKr)
• Mara Bar-Serapion (73 jKr)
• Juutalaisten Talmudissa (valmistui 500 jKr)

Uuden testamentin kirjoitusten luotettavuus

Se, että Jeesus on historiassa elänyt henkilö on selvä asia, mutta onko UT:n raportoima Jeesuksen elämä, opetus, kuolema ja ylösnousemus historiallisesti tosia:

Tätä voidaan todistaa seuraavilla asioilla:

1. UT:n kirjoitukset ovat historiallisesti luotettavia
2. Kirjoitukset osoittavat Kristuksen olevan Jumala ja profetioiden täyttymys, Hänen elämänsä oli synnitön, Hän teki monia ihmeitä elämässään, kuoli ja nousi ruumiillisesti ylös kuollesta.

Tiedämme, että kirjoitukset kertovat kakkoskohdan asioista, joten keskitytään siihen onko niiden todistus luotettavaa.

Raamatun jumalallisesta alkuperää puolustavat mm., profetioiden toteutuminen esimerkiksi Danielin kirja, Raamatun sanoman yhtenäisyys ja sen moraalinen laadukkuus.

Ensimmäinen kysymys on ovatko meillä käytettävissä olevat käsikirjoituksen samoja kuin alkuperäiset?

Käsikirjoitusten määrä ja laatu

UT:n käsikirjoitusten määrä ja laatu ovat ainutlaatuisia klassisen ajan kirjoitusten joukossa. Käsikirjoituksia on noin 5000 kpl, määrä on suuri verrattuna muihin sen ajan kirjoitusten määrään. Seuraavassa tietoja joistakin antiikin tekstien käsikirjoituksista:

Kirjoittaja	Kirjoittamis-ajankohta	Vanhin kopio	Aikaväli - vuotta	kopioiden lkm.
Ceasar	100 - 44 eKr	900 jKr	1000	10
Platon (Tetralogia)	427 - 347 eKr	900 jKr	1200	7
Tacitus  (Annales)	100 jKr	1100 jKr	100	20
Plinius nuorempi (historia)	60 - 113 jKr	850 jKr	750	7
Thukydies (historia)	460 - 113 jKr	900 jKr	750	8
Herodotos (historia	480 - 420 eKr	900 jKr	1300	8

Näiden klassisen ajan teosten aikaväli kirjoittamisajankohdan ja vanhimman säilyneen käsikirjoituksen välillä on noin tuhat vuotta. Tässäkin UT:n käsikirjoitukset ovat omaa luokkaansa. Vanhin löydetty käsikirjoitus on John Rylandin Papyrus. Papyrus sisältää viisi jaetta Johanneksen evankeliumista (Joh. 18:31 - 33, 37 - 38). Sen kirjoittamisajankohdaksi arvioidaan 117 - 138 jKr. Käsikirjotus on kopioitu 20 vuotta alkuperäisen kirjoittamisen jälkeen. Bodmer Papyrus. Kirjoittamisajankohta n. 200 jKr. Papyrus sisärtää suurmman osan Johanneksen ja Luukkaan evankeliumia sekä Juudan, 1 ja 2 Pietarin kirjeet. Aikaväli n. 100 vuotta. Lisäksi 200- ja 300-luvuilta on paljon UT:n tekstilöydöksiä.

Vanhimmat koko UT:n sisältämät käsikirjoitukset ovat neljänneltä vuosisadalta jKr. joten aikaväli on n. 300 vuotta: Codex Vaticanus 325 - 350 jKr (koko UT ja kreikankielinen VT) ja Codex Sinaiticus 340 jKr (koko UT ja puolet VT).

Käsikirjoitusten määrä ja laatu on niin suuri, että niitä vertailemalla on mahdollista selvittää UT alkuperäinen teksti luotettavasti. Käsikirjoitukset on kopioitu niin huolella, että vain pieniä helpostihavaittavia kopiointivirheitä löytyy. Tapio Luttinen kirjoittaa kirjassaan Voiko raamattukritiikkiin luottaa (Kristityn kasvu 1985), että sanoja joissa esiintyy huomattiavia vaihteluja eri käsikirjoitusten välillä on n. 1-1000 osa koko tekstistä. Yksikään kristillisen uskon perusopeista ei ole näiden vaihteluiden varassa.

UT:n kirjojen kirjoittamisajankohdat

Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus sijoittuvat 29 - 33. UT:n kirjat kirjoitettiin 50 - 80 jKr. Joten tapahtumien ja kirjoitusajankohtien välinen aika ei ole pitkä (30 - 50 v.). Aika on liian lyhyt myyttien syntymiseen. Kun taas 200 - 300 -luvulla kirjoitetut ns. apokryfiset evankeliumit ovat täynnä myyttisiä piirteitä.  Kirjoitusajankohtana sadan Jeesuksen elämän ja ylösnousemuksen silminnäkijät olivat elossa.

Juutalaisessa perinteessä oli tärkeää säilyttää opettajan sanat oikein.  Juutalainen kansanopetus perustui rappien sanojen huolelliseen ulkoaopetteluun. Niitä ei saanut kertoa miten tahansa eteenpäin. Jeesus opetti ja koulutti opetuslapsia 3 vuoden ajan. Jeesuksen tekemät ihmeet olivat mieleenpainuvia. Jeesus kiteytti vielä opetukset vertauksiksi ja sanonnoiksi ja käytti kuvia jokapäiväisestä elämästä. Kirjoittajien ei ollut vaikea muistaa tapahtumia ja opetuksia oikein. Lisäksi kirjoittajat olivat huolellisia siitä mitä he kirjoittivat. Luukas kirjoittaakin evankeliuminsa alussa:: "... otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon ..."

Historiallinen ympäristö (arkeologia)

VT:n ja UT:n tapahtumien ajan ympäristöstä ja historiasta saadaan selvyyttä argeologian avulla. Arkeologia tuoma kuva ajasta ja kulttuurista sopii yhteen Raamatun antaman kuvan kanssa. Mikään arkeologinen löydös ei ole sotinut Raamattua vastaan. Aikaisemmin väitettiin, ettei Raamatun mainitsemia paikkoja, tapoja ja henkilöitä ole ollut olemassakaan. Mutta aikaa myöten arkeologian kautta on huomattu niiden pitävän paikkansa.

Harvardin yliopiston professori H. Ernest Wright kirjoitti vuonna 1957: "Kenties emme koskaan pysty todistamaan, etta sellainen mies kuin Aabrahan on elänyt ja tehnyt sitä ja sitä. Mutta me pystymme todistamaan, että hänen aikansa ja elämänsä hänen ympärillään soveltuu täydellisesti toiselle vuosituhannelle eKr. eikä millekään muulle aikakaudelle."

Muutamia esimerkkejä

Israel kivi: Varhaisin Raamatun ulkopuolinen asiakirja, jossa Israel mainittiin  on ns. 'Israel-kivi' farao Meremptan ajalta 1200-l:lta eKr. Merempta hallitsi aikana, jota Raamatussa kutsutaan tuomarien ajaksi. Tällöin Merempta teki 'Israel-kivessa' mainitun sotaretken Palestiinaan.

Kuningas Daavid: T. Thomson väitti vielä vuoden 1993 lopulla Daavidin olevan kokonaan epähistoriallinen, mytologinen, hahmo. Muutama kuukausi sen jälkeen prof. Avraham Diranin johtama arkeologiryhma löysi samana vuonna ensimmäisen Raamatun ulkopuolisen viittauksen kuningas Daavidista. Danin kaupungin sijaitipaikalta loytyi kivenpala, johon oli kaiverrettu kirjoitusta. Kivenpala on ehkä muistomerkista, joka on pystytetty syyrialaisten voitettua Israelin 800-l:lla eKr.  Kirjoituksessa mainitaan Daavidin huone eli Daavidin dynastia, joka tarkoittaa Juudan kuningaskuntaa. Syyrian kuningas Benhadad valtasi kuten Raamattu kertoo Danin kaupungin 885 eKr. Tämä löydös todistaa että Daavid on ollut historiallainen henkilö.

Useita manintoja muistakin Raamatun mainitsemista Israelin kuninkaista ja kuninkaiden aikaisista tapahtumista on löytynyt.

Kyyroksen lieriö: Kyyroksen kasky; Esra 1:1 - 3;2 Aik. 36:22 - 23
Ns. Kyyroksen lieriö, jonka H. Rassam loysi Babyloniasta 1800-l:lla, on sopusoinnussa Raamatun kanssa, sillä siinä kerrotaan Kyyroksen palauttaneen valloittamilleen kansoja entisille asuinsijoilleen, kuten myös Raamattu kertoo.

Pontius Pilatus: Juutalainen historioitsija Josefus ja roomalainen historioitsija Tacitus kirjoittavat (n. 100 jKr.) Pilatuksen olleen maaherra. Vuonna 1961 löydettiin Kesareasta, Israelista, kivi mihin Pontius Pilatuksen nimi on hakattuna "(Pon)tius Pilatus, Juudean maaherra". Lisäksi Vanhoista rahoista on saatu tietoja Pontius Pilatuksesta (26 - 36 eKr.), samoin kuin muista saman ajan maaherroista Coponiuksesta aina Antonius Felixiin (Apt. 24:3).

Ylipappi Kaifas: Joulukuussa 1990 Jerusalemista löydettiin hautaluola. Hauta sijaitsi
Jerusalemin laidalla ja hienosta koristelusta päätellen haudan omistama suku on ylempää sosiaaliluokkaa. Haudan ajoittamisessa auttoi haudasta löydetty raha, joka oli Herodes Agrippa I:n ajalta 42-43 eKr.

Luukkaan käyttämät virkamiesten nimet ja nimitykset on havaittu tarkoiksi. Evankeliumien kertomat paikat on löydetty arkeologian avulla. Kaikki nämä löydökset ja monet muut osoittavat, että olemme tekemisissä todellisen historien emmekä mytologian kanssa.

Ylösnousemus

Kristillinen usko perustuu ylösnousemukseen. Sitä ei olisi ilman tätä historiassa kerran tapahtunutta tosiasiaa. Ylösnousemuksella oli yli 500 silminnäkijää. Näillä silminnäkijöillä oli tärkeä asema varhaisessa srk:ssa. Ensimmäiset kristityt olivat juuri ylösnousemuksen todistajia, silminnäkijöitä.

Jeesuksen hauta oli tyhjä pääsiäisen jälkeen. Kristinusko ei olisi voinut syntyä, jos ruumis olisi löydettävissä. Kristinusko syntyi ylösnousemuksesta. Jos Jeesuksen ruumis olisi ollut löydettävissä ja näytettävissä, usko ylösnousemukseen olisi loppunut tyhjää.

Opetuslapset uskoivat vakaasti ylösnousemukseen. Heidän on täytynyt olla hyvin vakuuttuneita asiasta. Opetuslapset eivät voineet valehdella tietentahtoen. Valheen kautta pyritään saavuttamaan etua itselleen. Mitä opetuslapset saivat; vainoa, vaikean elämän ja teloituksen. Jeesuksen kuoleman jälkeen he olivat peloissaa, heillä oli hyvä syy. Aikaisemminkin häiriköinti oli tukahdetettu verisesti. Ylipappien hallitusvalta oli jatkuvasti veitsenterällä. Roomalaiset seurasivat miten he pystyivät säilyttämään järjestyksen. Ylipapit pelkäsivät menettävänsä kansan rooman hallintaan. Tätä asennetta kuvaa myös Raamatuun kirjattu ylipapin lausunto: "On parempi, että yksi mies kuolee, kuin että koko kansa tuhoutuu."

Mikä muu sai opetuslapset tulemaan ulos lukittujen ovien takaa julistamaan rohkeasti kaikille julkisesti, että Kristus on ylösnoussut kuin itse Ylösnousseen kohtaaminen.

Ylösnousemus ja haudan tyhjyys on pyritty selittämään useilla toinen toistaan mielikuvituksellisimmilla teorioilla. Seuraavissa tärkeimmät niistä:

• Roomalaiset tai juutalaiset johtajat veivät ruumiin: Molemmilla ryhmillä oli erittäin hyvä syy pitää Jeesus haudassa.
• Opetuslapset veivät ruumiin: Miksi he olisivat vieneet ja valehdelleet saamatta mitään etua. Miten he olisivat voineet voittaa roomalaiset sotilaat.
• Jeesus virkosi haudan viileydessä: Jeesus ruoskittiin pahoin, hän oli ristillä useita tunteja ja kärsi paljon verenhukkaa. Hänen kylkensä lävistettin, sieltä valui verta ja vettä. Jeesuksen jalkoja ei katkastu koska roomalaiset totesivat Hänen olevan kuollut. Pilatuskin tarkasti oliko Jeesus kuollut, ennenkuin antoi ruumiin Josef Arimatialaiselle. Jeesus käärittiin siteisiin ja pantiin hautaan jonka suulla oli raskas kivi ja sotilaita vartiossa. Vaikka Hän olisi jotenkin säilynyt hengissä, päässyt kääreistä irti, vierittänyt kiven ja voittanut sotilaat. Henkihieverissä hän ei olisi voinut tehdä vaikutusta opetuslapsiinsa voittoisana kirkastettuna ylösnousseena.
• Naiset erehtyivät haudasta:  Naiset olivat käyneet haudalla jo aikaisemmin. Pietari ja Johannes kävivät myös toteamassa haudan tyhjyyden. Lisäksi jos ruumis olisi ollut jossakin haudassa näyttämällä sen huhut olisi voinut tehdä tyhjäksi.
• Sen ajan kulttuurissa naisilla ei ollut todistusarvoa. Miksi naiset olisi mainittu ylösnousemuksen ensimmäisiksi todistajiksi, jos asia olisi ollut feikki.
• Hallusinaatio: Yli viisisataa eri ihmistä näki Jeesuksen ylösnousseena. Useita tapauksia kirjattiin 40 pv:n ajan. Pietari tapasi Ylösnousseen neljä kertaa. Jeesus todisti olevansa ruumiillisesti ylösnoussut syömällä, keskustelemalla, kosketuksella. Toiseksi hallusinaatio syntyy odotuksesta. Opetuslapset eivät odottaneet ylösnousmusta.
• Mielenkiintoista on myös, että ylipapit ja roomalaiset eivät missään kohden väittäneetä, että ruumis olisi haudassa. He väittivät ruumista varastetuksi.
• Kristinuskon syntyminen on vahva todistus tapahtumien historiallisuudesta.  On vaikea keksiä selitystä kristinuskon syntymiselle ilman todellista ylösnousemusta. Muut rooman valtakunnan kapinaliikkeet pysähtyivät johtajan telotukseen, Kristinuskossa kävi päinvastoin.

Loppusanat

Voidaanko Jeesuksen ylösnousemus todistaa oikeaksi? Tieteellisin keinoin se on mahdotonta. Koetta ei  voi uusia laboratorio olosuhteissa. Katsottaessa hautusmaalle näyttää varmalta, että kuolleet pysyvät haudassa. Tavallinen analogiapäätelmä tuottaa vain yhden tuloksen: Jeesus ei voinut herätä, koska kuolleet eivät tavallisesti herää.

Kuitenkin edellälueteltu  todistajien ja todisteiden ketju on vakuuttava. On jopa sanottu, että harva menneisyyden tapahtuma on todistettu paremmin kuin Jeesuksen ylösnousemus. Monien historiean henkilöiden elämästä on vähemmän todisteita kuin Jeesuksen ylösnousemuksesta. Opetuslapsissa tapahtui muutos, tyhjä hauta, ylösnousemuksen todistajien suuri joukko ja kristillisen srk:n syntyminen puhuvat voimakkaasti ylösnousemuksen puolesta. Kristitty on lisäksi vakuuttunut, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Vaikka kuolleet eivät tavallisesti nouse, Jumalan Poika voi nousta kuolleista.

webmaster

Lähteet:
Eskola, Timo; Junkkaala, Eero, Tyhjän haudan arvoitus, Uusi Tie, Helsinki 1994
Luttinen, Tapio, Voiko Raamattukritiikkin luottaa?, Gummerus, Jyväskylä 1985