Kristinuskon painopiste on siirtynyt eteläiselle pallonpuoliskolle

Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa on pidetty kristinuskon keskuksena viimeiset 400 vuotta. Tämä 1900-luvun alkupuolen uskonnollinen kartta on vieläkin nykyihmisen mielessä. Mutta tällä hetkellä maailman mantereista Eurooppa on ainut, jossa kristittyjen määrä vähenee ja uskonnon merkitys pienenee. Kristinuskon keskus on siirtymässä ja on jo siirtynyt pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle. On alkanut eteläisen kristillisyyden aika. Kenialainen John Mbiti on sanonut, että kirkollisia keskuksia eivät enää ole Rooma, Geneve, Ateena, Pariisi, Lontoo tai New York, vaan Kinshasa, Buenos Aires, Addis Abeba ja Manila.

Arvioidaan, että vuonna 2050 kristittyjä olisi maapallon väestöstä kolme miljardia eli edelleen sama kolmannes kun nykyisin. Mutta heistä ainoastaan 20 % olisi pohjoisen pallonpuoliskon asukkaita.  Vielä 1900-luvun alussa lähes 70 % kristityistä asui Euroopassa. Nykyisin vuonna 2007 luku on enää 25 %.

Yhdysvaltalaisen professorin Philip Jenkinsin mukaan elämme keskellä kristillistä vallankumousta. Etelään on kasvamassa uusi kristikunta. Jenkinsin mukaan läntisen katolisen ja protestanttisen sekä idän ortodoksisen kirkon rinnalle on syntynyt kolmas kirkko, joka levittäytyy kaikkialle maailmaan. Tämän kirkon hengellisen elämän voimanlähteitä ovat usko suoraan Pyhän Hengen johdatukseen ja suora luottamus Raamatun sanaan.

Noin 700 – 900 -luvuilla tapahtui vastaava muutos, jossa kristillisyyden painopiste siirtyi Lähi-idän alueelta Eurooppaan. Tällöin idän johtajat jäivät väittelemään keskenään teologisista kysymyksissä ja kirkon kasvu siirtyi länteen.

Läntinen, pohjoinen, kirkollisuus uskoo poissaolevaan kaukaiseen Jumalaan, johon vaivoin saa yhteyden. Etelässä uskotaan lähellä olevaan Jumalaa, joka vaikuttaa kaikkiin elämän asioihin. Eteläisellä maapallolla kasvaa voimakkaammin traditionaalinen katolisuus sekä karismaattisuus ja helluntailaisuus. Helluntailais-karismaatikkoja oli 1900-luvun alussa vain kourallinen, mutta nyt määrän arvioidaan oleva 400 - 500 miljoonaa. Vuonna 2050 määrän arvioidaan kasvavan yli miljardiin eli helluntailais-karismaatikkoja olisi enemmän kuin hinduja tai buddhalaisia. Näistä helluntalais-karismaatikoista klassisiin helluntaikirkkokuntiin kuului 2000-luvun alussa noin 116 miljoonaa kristittyä.

Etelän kirkkojen hengellinen elämän perusasioita ovat raamatullisuus ja terve moraalinen elämä. Etelän kristittyjen elämässä arkipäivän asioita ovat esimerkiksi profetoiminen ja Jumalan tekemät parantumisihmeet. Etelän kristillisyydessä Jumala elää, kuulee rukoukset, ohjaa elämää ja tekee ihmeitä.

Monet kasvavat kirkot eivät sitoudu mihinkään olemassa olevaan tunnuskuntaa. Vuonna 2005 tällaisia kristittyjä laskettiin olevan 427 miljoonaa ja vuonna 2050 heitä arvioidaan olevan 613 miljoonaa eli lähes 20 % kaikista kristityistä.

Katolisen kirkon arvioidaan olevan tulevaisuudessakin maailman suurin uskonnollinen yhteisö. Mutta senkin painopiste on siirtymässä etelään. Vuoteen 2025 mennessä 60 % katolisista asuu Afrikassa tai Latinalaisessa Amerikassa. Maailman suurin katolinen oppilaitos sijaitsee jo nyt länsimaiden ulkopuolella Nigeriassa. Yhdysvalloissa vuonna 2050 katolisista 80 % arvioidaan olevan latinotaustaisia.

Latinalaisessa Amerikassa karismaattisuus vaikuttaa myös katolisessa kirkossa. Nyt Latinalaisen Amerikan katolisessa kirkossa on noin 75 miljoonaa katolista karismaatikkoa. Filippiineillä syntynyt karismaattinen katolinen El Shaddai-liike on levinnyt siirtotyöläisten kautta yli 25 maahan.

Länsimaiden ihmisten ajattelua hallitsee lähes myyttisesti kuva Euroopasta kristillisen maailman keskuksena. Kristinusko levisi Paavalien ja apostolien lähetysmatkojen seurauksena länteen ja Eurooppaan. Euroopasta kristinusko eteni 1500-luvulla muille mantereille ja 1700-luvusta lähtien yhä voimakkaammin lähetystyön kautta.

Ensimmäisen vuosituhannen aikana kristinuskon aluetta ei ollut Eurooppa vaan Pohjois-Afrikka ja Aasia, Lähi-itä. Vuonna 500 jKr. Syyria oli Italiaa merkittävämpi kirkollinen keskus. Pohjois -Afrikassa nykyisen islamilaisen Tunisian alueella vaikuttivat suuret, kristinuskon kehitykseen vaikuttaneet kirkkoisät Tertullianus, Cyprianus ja Augustinus. Kun nykyisten englantilaisten ja saksalaisten esi-isät 700-luvulla vasta omaksuivat kristinuskon, Etiopiassa oli kasvamassa jo kymmenes kristillinen sukupolvi. 600-luvusta eteenpäin islamilaista profeetta Muhammedia seuraavat arabijoukot valloittivat Pohjois-Afrikan ja tuhosivat paikallisen kristillisen kulttuurin ja kirkkokunnat.

Nykyisin kristillisyyden painopisteen siirtyessä pohjoisesta etelään Kristinusko palaa lähemmäs juuriaan. Kristinusko ei ole alkuperältään eurooppalainen tai länsimaisen ajattelun tuote, vaan Aasialainen.

Afrikassa on siirtomaavallan purkauduttua kristittyjen määrä kasvanut räjähdysmäisesti. Vuoden 1965 jälkeen kristittyjen määrä on noussut 25 %:sta 46 %:iin väestöstä. Afrikassa syntyy joka päivä 23 000 uutta kristittyä.

Latinalaisessa Amerikassa katolisia on yli 400 miljoonaa, mutta siellä helluntailaisten määrä kasvaa koko ajan. Brasiliassa tyypillinen katolinen on vanhempi, maaseudulla asuva valkoinen mies. Tyypillinen protestantti taas on nuori, kaupunkilainen, tummaihoinen ja nainen. Kaupunkeihin syntyvät seurakunnat ovat sosiaalisia yhteisöjä. Usko niissä ei ole vain julistusta ja puhetta, vaan myös teko, joka tarjoaa yhteisön, joka kantaa ja tukee. Tullessaan tällaiseen seurakuntaa moni mies vapautuu alkoholista. Moni köyhä, nuori nainen tapaa tulevan aviopuolison kirkossa, koska siellä on miehiä, jotka eivät juo alkoholia, polta, ovat kohteliaita ja heillä on hyvä työpaikka.

Etelän kristillisyys haastaa lännen ja pohjoisen kristillisyyden tavassa toteuttaa kristillistä uskoa etelän kristittyjen muuttaessa siirtolaisia pohjoiseen. Hollanti on todennäköisesti yksi maailman maallistuneimpia maita. Philip Jenkins kertoo, että käydessään Amsterdamissa hän totesi, että tuon kaupungin keskustassa on toinen toistaan mahtavampia kirkkoja. Kuitenkaan sunnuntaiaamuna ei ole havaittavissa seurakuntalaisten kulkua kirkkojen suuntaan.

Jenkins kävi myös uusilla asuinalueilla, joissa asuu maahanmuuttajia. Siellä oli liikkeellä paljon parhaisiinsa pukeutunutta väkeä, erityisesti nuoria miehiä, jotka kiiruhtivat Raamattu kädessä kirkkoon. Heistä heijastui syvä vakaumus ja voimakas omanarvontunto.

Lähteenä on käytetty Suomen Kuvalehden 51 - 52 / 2007 artikkelia "Uusi usko kasvaa etelässä", kirjoittajana Kalevi virtanen. Kalevi Virtanen on luterilainen pappi, joka työskentelee Seurakuntien Lapsityön Keskuksen pääsihteerinä. Artikkelissa käsiteltiin Philip Jenkisin vuonna 2007 ilmestynyttä teosta The Next Christendom, The Coming of Global Christianity (Oxfort University Press).

Tämän atikkelin on kirjoittanut webmaster.

Jos artikkeli herätti sinussa ajatuksia, niin voit aloittaa keskustelun seurakunnan keskustelusivuilla.