Evoluutio - luonnontiedettä vai filosofiaa?

Aika ajoin ryöpsähtää julkisuudessa esiin keskustelu evoluutioteorian ja luomiskäsityksen välisistä näkemyseroista. Tällainen todella laaja debatti käytiin vuonna 1980, kun olin  nuori biologian opiskelija. Seurasin keskustelua suurella mielenkiinnolla. Siinä ihmisten oli otettava kantaa kysymykseen onko kaiken takana merkityksetön sattuma vai suuri, mestarillinen Luoja.

Helsingin Sanomiin tuli yleisönosastoon enemmän kirjoituksia kuin koskaan ennen! Usko tieteen mahdollisuuteen selvittää kaikki vastaantulevat ongelmat oli erittäin voimakas eikä evoluutiokritiikille annettu juurikaan mahdollisuuksia. Sveitsiläinen, kansainvälisesti hyvin ansioitunut tiedemies - kolmen alan tohtori - A. E. Wilder-Smith kävi luennoimassa Helsingissä Porthaniassa ja osallistui paneeliin, jossa vastapuolena oli joukko eturivin suomalaisia evolutionisteja. Sen verran paljon asia herätti mielenkiintoa ja tunteita, että suuri suomalainenkustantaja WSOY julkaisi Wilder-Smithin teoksen Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota v. 1981.

Kirjan suomentaja oli biokemian yliassistentti Matti Leisola teknillisestä korkeakoulusta. Sittemmin eivät suuret kustantajat ole rohjenneet evoluutiokriittistä kirjallisuutta julkaista. Ristiriitainen keskustelu aiheutti yleistä hämminkiä, jonka seurauksena alettiin kansaa valistaa Elävä maa -TV -sarjalla, joka rummutti moniosaisena  evoluution voittokulkua. Kuviteltiin, että tiede selvittää ennen pitkää kaikki evoluutioteorian ongelmat, sillä niin paljon uutta ja mullistavaa oli keksitty: ydinpommit, kuulennot sekä paljon uutta tekniikkaa, lääketiede oli edistynyt aimo harppauksin: penisilliini, DNA - molekyylin rakenne ja lukemattomat tekniset laitteet ja uudet täsmälääkkeet olivat nostaneet ihmisen ylivertaiseksi luomakunnassa. Ihminen oli saavuttamassa herruuden eikä Jumalalle, joka on vain heikkoja varten ollut enää sijaa. Nykyajan ihminen on rakentanut itselleen uuden Baabelin tornin. Monet johtavat biologit ovat sitä mieltä, että evoluutioteorian suurin merkitys on siinä, että se on vapauttanut meidät yliluonnollisista selityksistä, kuten Harvardin yliopiston genetiikan professori Lewontin toteaa, " että olemme olemassa materiaalisina olentoina materiaalisessa maailmassa, jonka kaikki ilmiöt ovat seurausta materiaalisten kokonaisuuksien materiaalisista suhteista." Toisin sanoen ihmisten tulee hyväksyä tieteellinen materialismi mikä tarkoittaa, että ihmisten täytyy heittää Jumala (jota Lewontin kutsuu Super Extraterrestialiksi) historian roskakoriin. Itse asiassa radikaaliteologit julistivat jo 1960-luvulla ympäri " sivistyneen maailman" , että Jumala on kuollut.

Kemiallinen evoluutio

Toisin kuin 1900- luvun jälkipuoliskolla luultiin: uutta tietoa on kyllä tullut tulvimalla, mutta se on tuonut yhä enemmän ratkaisemattomia kysymyksiä. Mm. elämän syntyä selvittävät teoriat ovat umpikujassa. " Elämän alkuperä tulee yhä hämärämmäksi ja sotkuisemmaksi", otsikoi New York Times- lehti (13.6.2000) tiedepalstallaan. Louis Pasteur osoitti nerokkailla kokeilla, että elävät olennot (mikro-organismit) eivät synny itsestään, vaan että elävät olennot syntyvät vain elävistä olennoista: omne vivum ex vivo. Pasteurin väite on edelleen kiistaton. Siitä huolimatta ei ole luovuttu pyrkimyksestä selittää elämää elottomasta eli ei-elämästä lähtevänä. Em. yritys perustuu siihen ajatukseen, että vaikka tänään elämä ei synny itsestään, on tilanne menneisyydessä voinut olla erilainen. Mm. tutkijat A.I.Oparin ja J.B.S. Haldane julkaisivat aiheesta tutkimuksia 1920- ja 1930 luvuilla, joista mainittakoon Oparinin teos Origin of Life (v.1936 venäjäksi), ( Scherer s.136). Stanley Millerin vuonna 1953 julkaisema artikkeli antoi ratkaisevan impulssin elämänsyntymallien kokeelliselle testaukselle ja se on edelleen merkittävin alan aikaansaannos ja, joka esiintyy lähes kaikissa biologian oppikirjoissa todisteena evoluutiosta. Hän yritti laboratoriossa jäljitellä oletettuja alkuilmakehän prosesseja. Hän onnistui johtamalla sähköpurkauksia vetyä, vettä, metaania ja ammoniakkia sisältävän kaasuseoksen läpi syntetisoida muutamia pieniä orgaanisia molekyylejä. Myöhemmin vastaavanlaisia kokeita on tehty hyvin paljon erilaisilla kaasuseoksilla hapettavissa, pelkistävissä ja neutraaleissa olosuhteissa. Mitään molekyylejä ei ole saatu syntymään, jos happea oli läsnä. Eniten pieniä orgaanisia molekyylejä syntyi neutraaleissa olosuhteissa. Teorian mukaan nämä sitten itsestään kehittyvät ensin suuriksi molekyyleiksi ja lopulta soluiksi. Geokemisti Jim Brooks toteaa em. kemiallisesta evoluutioteoriasta: " Kaikki kemiallisen evoluution hypoteesit ovat kuvittelun tulosta. Suunnattomasta määrästä prekambrisen ( 3,5mrd v. - 600milj.v.) ajan kiveä ei löydy mitään sellaista, mikä voitaisiin tunnistaa esibiologiseksi orgaaniseksi aineeksi." (Brooks s.120) Alkuilmakehässä on ollut happea, sillä Grönlannista ja Australiasta löydetyt vanhimmat kivilajit ovat oksidoituneita ja elämän spontaanikin kehitys itsestään on mahdotonta, sillä orgaaniset molekyylit vapaasti vedessä reagoidessaan dissosioituvat eivätkä synnytä ketjuuntuneita molekyylejä (Wilder-Smith 1981).

Älykästä suunnitelmaa vai sattumaa ja kasautuvaa valintaa ?

Biologiassa ja muissakin luonnontieteissä on vallalla materialistinen ja naturalistinen filosofia, joiden jonka mukaan aine on kaikki mitä on olemassa. Tämä ateistinen maailmankuva lähtee tyhjyydestä ja päätyy tyhjyyteen. Se on lohduton ja johtaa epätoivoon.

Kasvava joukko tiedemiehiä on löytänyt luonnosta jälkiä älykkäästä suunnitelmasta. Esimerkiksi biokemian professori Michael Behe on pohtinut veren hyytymisen mekanismia esimerkkinä tapahtumasta, jota ei voi yksinkertaistaa eikä synnyttää asteittaiseen mutaatioihin ja kasautuvaan valintaan perustuvalla evoluutiolla. Kyseessä on äärimmäisen monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttavat kaikkeen ja prosessin osatekijöitä ei tarvita missään muualla elimistössä ja . Jos jokin osatekijä puuttuu, eliö kuolee verenvuotoon. Tämänkaltaisia ns. redusoimattoman monimutkaisia mekanismeja on lukemattomia ja niiden alkuperä on tieteellisen tutkimuksen tavoittamattomissa (Evoluution maailmankuva s.2). Behe osoitti, että biologia koostuu molekyylikoneista, joiden alkuperää ei voi selittää evoluutiomekanismeilla.

Filosofi ja matemaatikko William Dembskin (1998, 1999, 2002) mukaan suunnittelu voidaan havaita tieteellisillä menetelmillä. Dembski jaottelee ilmiöt sattumanvaraisiin, lainmukaisiin ja suunniteltuihin. Sattuma ja lainmukaisuus ei voi synnyttää biologista maailmaa, jossa on kaikki suunnittelun merkit. Dembski osoittaa, että tietokoneohjelmiin perustuvat evoluutioesimerkit ovat vain ennalta sovitun ohjelman eli lainmukaisuuden toteutumista. Johnsonin (2000) mukaan naturalistinen filosofia on sokaissut tiedemaailman niin, ettei se ole valmis seuraamaan todisteita sinne mihin ne johtavat: elämä on suunniteltu. Naturalistinen tieteellinen metodi sulkee jo määritelmällisesti pois kaikki aineen ulkopuoliset selitykset.

Suunniteltu toiminta tunnistetaan määritellyn monimutkaisuuden (specified complexity) avulla. Kaikki DNA:n ja proteiinien sekvenssit ovat monimutkaisia. Se ei tee niistä vielä suunniteltuja. Biologisten molekyylien tulee lisäksi olla funktionaalisia, mikä rajaa todellisten vaihtoehtojen määrää. Biologisten molekyylien tulee myös liittyä holistiseen kokonaisuuteen, mikä entisestään lisää niiden spesifisyyttä. Ateisti evoluutiobiologi Richard Dawkins Oxfordin yliopistosta toteaa kirjassaan ( 1996), että fysiikan kirjat voivat olla monimutkaisia, mutta asiat ja ilmiöt joita fysiikan kirja kuvaa ovat yksinkertaisempia kuin yksittäinen solu kirjan kirjoittajan kehossa. Ja kirjan kirjoittaja koostuu triljoonista soluista, joista monet ovat erilaisia keskenään ja jotka on järjestetty monimutkaisella arkkitehtuurilla ja insinööritaidolla toimivaksi koneeksi, joka pystyy kirjoittamaan kirjaa… Jokainen tuma sisältää digitaalisesti koodatun tietokannan, joka on informaatiosisällöltään kuin Encyclopedia Britannican 30 osaa yhteensä. Ja tämä määrä on jokaisessa solussa eikä kaikissa yhteensä. 

Uusin evoluutioteorian kritiikki kohdistuu koko teoriaan kyseenalaistaen lajikäsitteen, eliökunnan sukupuun - koska proteiinien aminohapposekvenssien avulla laaditut sukupuut eroavat perinteisistä täysin - ja evoluutiomekanismit (mutaatio, rekombinaatio, valinta, fittnes, sattuma, geenien ajautuminen ja isolaatio) , jotka selittävät vain tietyissä rajoissa tapahtuvaa mikroevoluutiota, joka ei johda polveutumiseen eli makroevoluutioon edes biljoonien vuosien kuluessa. Yleensä mikroevolutiivinen " lajiutuminen" johtaa mutatoitumisen myötä erikoistumiseen ja geneettiseen köyhtymiseen eikä toivottuun uusien parempia ominaisuuksia sisältävien lajien ilmaantumiseen. Evoluutiomekanismien avulla voidaan tutkia kilpailevien lajien selviytymistä, mutta sen avulla ei synnytetä mitään laadullisesti uusia biologisia rakenteita. Toisin sanoen makroevoluution eli polveutumisopin mekanismia ei ole löydetty. Se on Michael Behen nimeämä Darwinin Musta laatikko. Hökötys, jolla on komeat ulkokuoret, mutta jonka sisällä ei ole mitään.

Valintateoria selittää hyvin ns. survival of fittest mutta ei arrival of fittest eli parhaimman eloonjäämisen mutta ei parhaimman syntymistä. Tunnetaan valtava määrä eliölajeja sekä nykyisiä, että sukupuuttoon kuolleita, mutta ei sitä biokemiallista tapahtumasarjaa, joka mahdollistaisi laadullisesti uuden biologisen materiaalin ja rakenteiden syntymisen. Professori Behe tutki kaikki amerikkalaisen solujen mikrobiologiaa ja evoluutiota käsittelevän huippujulkaisun artikkelit eikä löytänyt yhtään artikkelia, joka olisi selvittänyt solujen sisältämien monimutkaisten rakenteiden evoluutiomekanismia.

Makroevoluutiosta ei luonnontieteellistä näyttöä

Yhdysvalloissa osavaltioiden ylläpitämissä kouluissa luonnontiedon tunneilla on luvallista antaa vain evoluutioteorian mukaista opetusta luonnonhistoriasta. Mitään vaihtoehtoista ei ole sallittu, koska sitä on pidetty uskonnon tuomisena luonnontiedon opetukseen. Oppia luomisesta ei pidetä tieteellisenä. Evoluutiolla on siten monopoliasema eikä opetussuunnitelmien sallita sisältävän sitä kohtaan mitään kritiikkiä ts. evoluutio on luonnonlaki siinä missä painovoimakin 

Kansasissa, Ohiossa, Pennsylvaniassa ja parissa muussakin osavaltiossa ovat evoluutioon kriittisesti suhtautuvat vanhemmat vaatineet kritiikin tuomista kouluun makroevoluution osalta, koska se on heidän mielestään todistamaton oletus (assumption), eikä todistettu tieteellinen fakta. Kansasissa saatiinkin päätös aikaan, jossa kritiikille annettiin mahdollisuus samoin Alabamassa. Julkisuus maailmalla on vääristellyt uutisia aiheesta tyyliin fundamentalististen kreationistien hyökkäyksenä tiedettä vastaan. (Hesarin uutisointi Suomessa).

Amerikkalaisten biologian opettajien virallinen julkilausuma evoluutiosta vuodelta 1995 on seuraavanlainen: "Elämän monimuotoisuus maan päällä on tulosta evoluutiosta, joka on ajassa tapahtuvan polveutumisen ja geneettisen muuntelun ohjaamaton, persoonaton, ennustamaton ja luonnollinen prosessi, johon vaikuttaa luonnonvalinta, sattuma, historian käänteet ja muuttuvat elinympäristöt." Tai kuuluisan Harvardin paleontologian professorin George Gaylord Simpsonin sanoin: "Ihminen on tulos tarkoituksettomasta ja materialistisesta prosessista, jolla ei ollut häntä mielessään". Darwinistinen evoluutio on teoria siitä, miten luonto on saattanut luoda ilman yliluonnollisen luojan apua. Evoluutio ei tarkoita Jumalan ohjaamaa, asteittaista luomista. Se tarkoittaa ohjaamatonta, tarkoituksetonta muutosta. Darwinistinen teoria ei sano, että Jumala loi hitaasti. Se sanoo, että naturalistinen evoluutio on luoja eikä Jumalalla ollut mitään tekemistä sen kanssa.( Evoluution maailmankuva s.19)

Makroevoluutiosta ei ole luonnontieteellistä kiistatonta näyttöä. Esimerkiksi nisäkkäiden polveutuminen matelijoista edellyttäisi valtavia muutoksia hitain pikku askelin karvan, maitorauhasen, lämmönsäätelyjärjestelmän ja muun osalta. Sama koskee muidenkin eliöryhmien kuviteltua makroevoluutiota. Evoluutioteoria hakee tukea makroevoluutiolle todisteista, jotka eivät kestä syvällistä tarkastelua. Sitä perustellaan fossiileilla, uusien "lajien" syntymisellä nykyaikana, nykyisten lajien vertailulla, solujen mekanismien samankaltaisuudella, ns. homologioilla ja molekyylievoluution todisteilla, surkastumilla, Millerin kokeella ja endosymbioositeorialla.

Kaikki em. todisteet murenevat käsiin Evoluutio - kriittinen analyysi kirjan tarkastelussa. Esim. evolutionisti Haeckelin esittämä teoria siitä, että eläimen ja ihmisen alkionkehityksessä esiintyy ohimenevästi morfologisia rakenteita, jotka vastaavat polveutumishistoriallisten esivanhempien tuntomerkkejä, on tyypillinen esimerkki näistä "todisteista". Haeckel piirsi eri eliöryhmien alkioita omasta päästään yksinkertaistaen ja muuttaen eliöiden alkioiden kuvia muistuttamaan toisiaan etukäteen oletetun teorian (evoluutio) mukaisiksi.

Samanlainen kehäpäättely on ominaista muillekin todisteille: koska evoluutio on totta, siitä täytyy seurata sitä sun tätä. Surkastumille tiede löytää nykyään fysiologisia merkityksiä, esim. umpilisäke on tärkeä varhaislapsuuden taudinaiheuttajien torjunnassa ja häntäluu on istumisen kannalta elintärkeä.

Puuttuvat renkaat puuttuvat 

Fossiilien evoluutiotulkinnoista on esitetty vankkaa kritiikkiä. Lähes kaikki nykyään tavattavat eliökunnan pääjaksojen edustajat näyttävät ilmaantuvan samanaikaisesti ilman mitään todistetta kehitysopillisista esi-isistä: elämä näyttää fossiiliaineiston valossa syntyneen yhtäkkiä. Puhutaan ns. "kambrisesta räjähdyksestä", jota edeltäneenä prekambrisena aikana ei esiintynyt muita kuin vedessä eläviä leviä ja alkueläimiä ja joista ei kyetä rakentamaan evoluutiosukupuita kambrikauden monimuotoiseen eliömaailmaan. Pääasialliset erot eliökunnan suurissa rakennetyypeissä olivat olemassa alusta asti jo monisoluisten eliöiden dokumentoiduissa fossiililöydöksissä.

Kysymys evoluution edellyttämistä välimuodoista on ehkä eniten askarruttanut ja asettanut kyseenalaiseksi teorian, jonka mukaan kehityksen olisi pitänyt tapahtua hitain pikku muutoksin lajista toiseen. Charles Darwin - evoluutioteorian perustaja isähahmo - oletti, että välimuotoja ennen pitkää ilmaantuisi geologisista kerrostumista. Kun niitä ei ole ilmaantunut on alettu puhua ns. puuttuvista renkaista.

Kerrostumista on löydetty sukupuuttoon kuolleita lajeja, jotka ovat olleet täysin toimivia eliölajeja ei mitään epäkelpoja syrjäyttävän kilpailun uhreja kehittymättömine ominaisuuksineen. Ns. katastrofien (useita eliökunnan historiassa ?) jälkeen ilmaantui aina myös rakenteellisesti hyvin "kehittyneitä" täysin valmiita eliölajeja, jotka edustivat vallitseviin olosuhteisiin erinomaisesti sopeutunutta lajistoa. Jo löydettyjen miljardien fossiililöydösten joukossa tulisi olla valtaisa enemmistö näitä välimuotoja erityisesti suurten ryhmien vaihettuessa esim. kaloista sammakoiksi ja matelijoista nisäkkäiksi. Mutta mitään todellista vaihettumista ei esiinny. Aidoilta välimuodoilta edellytettäisiin yksittäisten tuntomerkkien hidasta muuttumista. Esimerkiksi liskolinnuilla on tyypillisiä matelijan ja linnun tuntomerkkejä täydellisesti toimivina, mutta ei yhtään sellaisia ominaisuuksia, joista voitaisiin sanoa, että ne ovat tarkalleen linnun ja matelijan tuntomerkkien välissä, toteaa kuuluisa evoluutiobiologi Gavin de Beer.

Liskolinnuilla, joita on Saksasta löydetty seitsemän erinomaisesti säilynyttä kivettymää, on matelijan tuntomerkkejä, mm. hampaalliset leuat, kynnelliset raajat, selkänikamat ja pitkä pyrstöranka. Linnun tuntomerkkejä taas ovat esim. höyhenpuku, eturaajan luusto sekä lantion ja jalkojen luusto. Em. matelijoiden tuntomerkit eivät esiinny jollain yhdellä liskolintua vanhemmalla matelijaryhmällä, vaan sen piirteitä on eri matelijaryhmillä. Mikäli kivettymä tulkitaan linnun edeltäjäksi, tulisi siinä olla sellaisia rakenteita, joita voitaisiin pitää sulkien esiasteina. Näin ei liskolintukivettymien kohdalla kuitenkaan ole asianlaita. Liskolintujen sulat muistuttavat tarkalleen nykyisten lintujen sulkia. Periaatteessa samanlainen laji, jota on mahdoton sijoittaa eliökunnan sukupuuhun, on nykyään Australiassa elävä vesinokkaeläin. Muita puuttuvina renkaina pidettyjä lajeja, mutta todellisuudessa muinaiseen ympäristöön hyvin sopeutuneita, ovat mm. varsieväkala Latimeria - elävä fossiili - alkusammakkoeläin Ichtyostega ja Seymoria, sammakkoeläinten ja matelijoiden mosaiikki. Niitä ei voi pitää evoluution mukaisina välimuotoina, koska niiden tuntomerkkien kirjo ei sovi evoluution kulkuun: niissä on sekaisin ns. kehittyneitä ja alkeellisia piirteitä. Lisäksi ne esiintyvät usein liian nuorissa kerrostumissa hitaan evoluution näkökulmasta, esim. varsinaisia matelijoita esiintyy jo Seymouriaa vanhemmissa kerrostumissa. On myös kiinnostavaa, että makroevoluution mukaisten välimuotojen todistusaineisto puuttuu, juuri sieltä missä todistusaineisto eli löydetyt fossiilit on runsain - meren selkärangattomien joukosta.

Suomalaiset tiedetoimittajat vaikenevat 

Kritiikin terävöidyttyä muualla maailmalla ovat suomalaiset tiedetoimittajat lehdistössä ja TV:ssä valinneet taktiikaksi vaikenemisen tai kritiikin tyrmäämisen puuttumatta itse asiaan. Kissaa ei uskalleta nostaa pöydälle, niin tieteellisesti painavaa on kritiikki erityisesti molekyylibiologian ja biokemian osalta. Jatkuvasti televisiosta tulee tulvimalla luontodokumentteja, joissa makroevoluutiota todistellaan vanhoilla fraaseilla. Ihmisen kehitys on ollut usein mielenkiinnon kohteena. Ranskalaiset tiedemiehet ovat tehneet luufossiililöytöjä, jotka on ajoitettu 6 miljoonan vuoden päähän ajankohtaan, josta ei aikaisemmin vielä ole löytöjä. Luonnontieteen alan johtavan julkaisun Naturen pääluonnontiedetoimittaja Henry Gee (1999) toteaa, että " erillisten fossiililöydösten väliset ajanjaksot ovat niin pitkiä, että emme voi sanoa mitään varmaa niiden välisistä sukulaissuhteista ja polveutumisesta" ja hän jatkaa sanomalla fossiiliaineistosta tehtyjä luonnontieteellisiä hypoteeseja validiteetiltaan "iltasaduiksi", viehättäviksi olettamuksiksi mutta ei tieteellisiksi. Tosiasia on, että apinaihmisten löydetty fossiiliaineisto mahtuisi yhdelle biljardipöydälle ja sisältää vielä tieteellisiä huijauksia ( mm. Nebraskan ihminen). Hampaiden vertailusta ja muun niukan aineiston avulla vedetyt johtopäätökset ovat käsittämättömän pitkälle meneviä. Ihmisapinoista ei löydy yhtä selvää evoluutiolinjaa, "lajien" ominaisuudet ovat niissäkin mosaiikkimaisesti jakautuneita: esitetyt välimuodot sisältävät aina ominaisuuksia, jotka eivät sovi todelliselle välimuodolle.

Pekka Reinikainen, suomalainen asiaan perehtynyt lääkäri toteaakin Evoluution maailmankuva -kirjan johdannossa: "Kehitysopin monopoliasema maailmanselityksenä on murtumassa. kehitysopillinen ajattelu hallitsee maailmaamme niin voimakkaasti, että sen osoittaminen enemmänkin filosofiaksi kuin tieteeksi tulee johtamaan erääseen kaikkien aikojen suurimmista maailmankuvan muutoksista. Evoluution avulla on pyritty selittämään informaatiota sisältävien orgaanisten molekyylien synty ja elämän itsestään synty eli alkusynty sattumalta ja myöhempi kehitys mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla. Evoluution avulla pyritään selittämään myös ihmisen käytös, sairaudet, kielen alkuperä ja uskontojen synty." Kaikki tämä on kuulemma tapahtunut isoaivojen kehittymisen mahdollistamana.

Luonnonlait ristiriidassa evoluution kanss 

Raamatun mukaan Luojaa voidaan tarkkailla Hänen ihmeellisissä luomistöissään. Aine ei luonut itse itseään, vaan Luoja on kaiken alkuunpanija ja ylläpitäjä. Termodynamiikan ensimmäinen ja toinen pääsääntö - tunnetaan myös energian häviämättömyyden ja energian siirtymisen lakina -todistavat, että maailmankaikkeus ei luonut itse itseään, sillä sen jälkeen kun aine ja energia luotiin, se voi vain muuttaa muotoaan, mutta sitä ei voi luoda eikä hävittää. Vain Jumala pystyy luomaan, ihminen kykenee vain muokkaamaan olemassa olevia aineita (Huse: Evoluution romahdus, 1997). Jumala on järjestyksen Jumala ja on asettanut maailmankaikkeuden luomiensa luonnonlakien alaisuuteen. Astrofyysikot toteavatkin tällaisia ns. kosmisia vakioita olevan tiedossa 55 kappaletta ja jos jossakin niissä tapahtuisi pienikin muutos maailmankaikkeus luhistuisi. Se, että ne ovat voimassa mahdollistavat elämän maapallolla. Maapallolla vaikuttavat lainalaisuudet ovat myös hienosäädetty etukäteen niin, että elämä on mahdollista. Kuuluisa englantilainen kuninkaallinen astronomi Reese ( 2000) toteaakin kirjassaan, että maailmankaikkeus on kuin hienosäädetty elämälle.

Aitoa vai spekulatiivista tiedettä 

Evolutionistinen näkemys on paljastumassa sovelletuksi materialistiseksi filosofiaksi , jossa tieteellinen todistusaineisto on täysin spekulatiivista. Olemassa olevaan teoriaan on sisäänrakennettu empiria. Tunnettu kemisti Schaeffer, joka on viidesti ollut ehdokkaana Nobelin palkinnon saajaksi ja julkaissut 500 tieteellistä artikkelia, toteaa ettei millään muulla luonnontieteen alalla olisi mahdollista hyväksyä evoluution kaltaisella todistusaineistolla olevaa teoriaa.

Aito tiede ei ole uskon vihollinen, vaan se avartaa meidän maailmankuvaamme ja sen valossa Jumalan luomistyö näyttää entistäkin suuremmalta. Kaikki yritykset muodostaa ns. tieteellinen maailmanselitys Raamatun jumalallisen ilmoituksen vastapainoksi ovat epäonnistuneet. Materialistisen elämänfilosofian tarkoitushakuinen tarkoituksettomuus ei anna parempaa selvitystä olemassaolollemme kuin Raamatun luomiskertomus. Kenenkään ei tarvitse uhrata kykyään ajatella loogisesti tai älyllistä rehellisyyttään voidakseen uskoa Raamatun ensimmäisiin majesteettisiin sanoihin: "Alussa loi Jumala taivaan ja maan" (1.Moos.1:1). Jumala loi maailmankaikkeuden tyhjästä (creatio ex nihilo). Jumala on luonut myös aineen, josta Hän on maailmankaikkeuden tehnyt. Hebrealaiskirjeen mukaan " uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään ei ole syntynyt näkyväisestä" ( Hebr1:3).

Lähteet: (osa viittauksista)

Behe M. (1996) Darwin`s Black Box. The Free Press
Brooks J. (1987) Näin alkoi elämä. Sanan kirjat
Dembski W. (1998) The Design Inference. Cambridge University Press
Dembski W. (2002) No Free Lunch: Why Specified Complexity Cannot be Purchased Without Intelligence. Rowman & Littlefield
Denton M. (1985) Evolution. A theory in crisis. Lontoo
Gee H.(1999) In Search of Deep Time. The Free Press
Huse S. (1997) Evoluution romahdus. Tampere
Johnson P. (2000) Evoluution maailmankuva. Uusi Tie
Scherer S., R. Junker (2000) Evoluutio kriittinen analyysi. Suomeksi toimittanut prof. Matti Leisola
Tuuliranta M. (1989) Evoluutio - tieteen harha-askel. Ristin voitto
Wilder-Smith A.E. (1981) Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota. WSOY 

Sekulaari yliopistojen tiedemiesten evoluutiokritiikkiä löytyy internetistä osoitteista www.arn.org
Discovery instituutin kotisivut löytyvät edellisen osoitteen etusivulta klikkaamalla discovery.org

Ison Raamatun Tietosanakirjasta löytyy perusteellinen teologinen selvitys luomisesta ja teologien luomisteoreettisia pohdintoja hakusanalla Luoda.

Lue seuraavat Raamatun jakeet aiheesta: 1.Moos 1:1, Room. 1: 19 - 20, Joh. 1:3, Hebr. 11:3, Room. 4:17, Kol.1:16.

Luettelo tiedemiehistä, jotka ovat julkisesti valmiit ottamaan darwinismiin kriittisen kannan.

Biologian lehtori Esko Syrjäläinen