Evoluution totuudesta

Tiedemaailman erään ykköslehden, Naturen etukannen mottona oli 28.4.2005: "Evoluutio luonnonvalinnan kautta on teoria, ei fakta." Yleensä esitetään, että evoluutio on kiistaton fakta.

Onko olemassa todisteita elollisten olentojen lähes rajattomasta muuttumisesta? Voidaanko kokeellisen aineiston perusteella osoittaa, että todellinen evoluutio eli uusien rakenteiden syntyminen on mahdollista?

Synteettinen evoluutioteoria sisältää ytimessään Darwinin valintateorian. Tutkimuksen edistyessä 1920 – ja 30 –luvuilla tehtiin synteesi valinta – ja mutaationäkemyksen välillä. Kehitettiin ns. synteettinen evoluutioteoria. Siinä yhdistettiin useita evoluutiotekijöitä yhdeksi selitysmalliksi. Tärkeimmät evoluutiotekijät ovat mutaatio, valinta, rekombinaatio, isolaatio, geneettinen ajautuminen, populaatioaallot ja geenisiirto.

Edulliset mutaatiot ovat erittäin harvinaisia ja antavat vain suhteellisen edun ja niitä seuraa usein rakenteen tai funktion menettäminen. Koska elimien biologinen merkitys syntyy vasta monien eri toimintojen, elimien osien ja geenien yhteistuloksena, tarvittaisiin lukuisia yhdessä vaikuttavia mutaatioita niiden synnyn selittämiseksi. Sellaiset mutaatiot ovat tuntemattomia.

Valinnalla on merkitystä uusien elimien ja rakenteiden synnyssä vasta, kun rakenne on valmis. Evoluutioteoria selittää hyvin kelpoisimman eloonjäämisen, mutta ei kelpoisimman syntymistä. Kausaalinen evoluutiotutkimus ei toistaiseksi ole onnistunut selittämään minkään elimen syntyä.

Geenien vapaa rekombinaatio hedelmöityksessä ei synnytä uutta geneettistä materiaalia, sillä se vain yhdistelee olemassa olevaa aineistoa ja sekoittaa olemassa olevia alleeleja.

Solubiologian professori Franklin Harold toteaa kirjassaan "The Way of the Cell" seuraavasti: "Meidän täytyy myöntää, että tällä hetkellä ei ole olemassa yhtään yksityiskohtaista darwinistista selitystä minkään biokemiallisten tai solusysteemien evoluutiolle: on vain joukko toiveajattelua." Evoluution pitäisi molekyylien vertailun sijasta pystyä selittämään miten molekyylit eli fysiologisten järjestelmien valkuaisaineet ovat syntyneet.

Oppikirjamme esittävät Miller-Ureyn (1953) elämän syntyolosuhteita jäljittelevän kokeen todisteena siitä miten elämän rakennusaineet ovat saattaneet syntyä itsestään järjestäytymisen kautta varhaisella maapallolla. Millerin kokeessa syntyneet aminohapot olivat optiselta rakenteeltaan raseemisia eli oikea ja vasenkätiset isomeerit sekaisin. Raseemista elämää ei ole olemassakaan. Luonnossa kaikki aminohapot ovat vasenkätisiä. Miten vasenkätiset isomeerit valikoituivat syntyvään elämään? Siitä ei ole ei ole mitään faktatietoa.

Kemiallisen evoluution ongelmia ovat lisäksi mm. seuraavat asiat: sokerien ja aminohappojen peilikuvarasemisaatio, hapen poissaolovaatimus, fotodissosiaatio, endotermia, alfa-hiilivaatimus, riboosin herkkyys, RNA-sykkyrän solmuunmenemistaipumus ja proteiinikantajien vaatimus.

Elämän spontaani kehitys itsestään eli autokatalyysi on mahdotonta vedessä, sillä orgaaniset molekyylit vapaasti vedessä reagoidessaan dissosioituvat eivätkä synnytä ketjuuntuneita molekyylejä.

Kambrikauden fossiilirekordiin ilmestyi kaikki 33 - 39 nykyisin tuntemaamme ynnä 20 - 70 sukupuuttoon kuollutta eläinten pääjaksoa, vaikka kyseinen ekologinen lokerikko oli meren pohjaa. Miten koko eliömaailma pullahti geologisesti katsottuna silmänräpäyksessä - kerrostuma on äärimmäisen ohut siivu kambrikauden alussa n. 500 milj.v. sitten? Miten kaikki nykyäänkin tunnetut eliöryhmät ja rakennetyypit saattoivat syntyä ilman mitään todellisia esimuotoja? On olemassa vain epämääräisiä arveluja ilman eksperimentaalista näyttöä.

Evoluutioteoria ei täytä tieteen itsensä korjaavuuden eikä falsifikaatio kriteereitä: Piltdownin ihminen säilyi lähes 50 vuotta ihmisen ja apinan välimuotona, vaikka se tiedettiin huijaukseksi jo pian löydön jälkeen. Vielä järkyttävämpi on ns. haeckelin alkiot, joita oppikirjoissamme edelleen käytetään evoluution todisteena, vaikka jo yli sata vuotta on tiedetty Ernst Haeckelin piirtäneen ne omasta päästään osoittamaan ihmisen, kalan, sammakon, matelijan ja sian yhteistä alkuperää. Ihminen ikäänkuin pikakelaa evoluution äidin kohdussa. Tätä "todistetta" Darwin piti varmimpana näyttönä evoluutiosta.

Biokemian professori D.M.S Watson ilmaisi evoluution aseman paradigmana Nature-lehdessä seuraavasti: "Evoluutio on teoria, joka on yleismaailmallisesti hyväksytty, ei sen takia, että se voidaan todistaa paikkansapitäväksi loogisesti koherentin todistusaineiston perusteella, vaan sen vuoksi, että ainoaan vaihtoehtoon erityiseen luomiseen on selvästikin mahdotonta uskoa."

Biologian lehtori Esko Syrjäläinen

Kiinnostiko artikkeli sinua?
Jos kiinnosti, niin voit keskustella siitä seurakunnan Internet-keskusteluryhmissä.