Kansainvälisen helluntailiikkeen historia

Sisällysluettelo

Helluntaiherätyksen syntymisen teologista taustaa
Linjanvetoa pyhityksessä
Vuosisadan vaihteen hengelliset herätykset loivat pohjan
Kansasin Topekan raamattukoulu
Los Angelesin Asuza-kadun herätys
Termien  selkeyttämistä
Uusien kirkkokuntien syntyminen
Helluntaiherätyksen saapuminen Eurooppaan
Lähteet

Helluntaiherätyksen syntymisen teologista taustaa

1500-luvun uskonpuhdistuksen jälkeen karismaattista herätystä on ollut ennen helluntailiikkeen syntymistä useiden kirkkokuntien sisällä Saksan anabaptistien, Ranskan hugenottien ja jansenistien sekä myöhemmin kveekareiden, irvingianismin (katolis-apostolinen seurakunta) ja pietistien piirissä (1 s. 6).

Nykyisen helluntailiikkeen ja helluntaiseurakuntien historian katsotaan alkaneen vuosisadan (1800-1900) vaihteessa. Tarkkaa vuosilukua tai paikkakuntaa syntymälle ei voida antaa. Seurakunnat eivät myöskään syntyneet kenenkään yksittäisen henkilön ympärille. Helluntaiseurakunnat saivat alkunsa vuosisadan vaihteen hengellisestä liikehdinnästä ja herätyksestä.

Helluntailiikkeen juuret ovat angloamerikkalaisessa evankeelisessa teologiassa. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että anglikaanisen papin John Wesleyn (1703 - 1791) ajattelu Pyhästä Hengestä on ratkaisevasti vaikuttanut helluntaiherätyksen syntymiseen. John Wesley oli metodismin perustaja. Wesleyläisessä teologiassa painotettiin uskoontulon jälkeen tapahtuvaa pyhittymistä. Siitä käytettiin nimitystä "toinen siunaus" ja se käsitettiin kertakaikkiseksi kokemukseksi. Tämän Wesleyn opetuksen on todettu raivanneen tietä käsitykselle uskoontulon jälkeen tapahtuvasta Pyhän Hengen kasteesta. Wesley painotti Jumalan Hengen työtä pyhityksen aikaansaajana. (5, s. 10, 11)

1800-luvun loppupuolen teologia Pyhän Hengen toiminnasta oli evankeelisissa seurakunnissa samanlainen kuin sitten 1900-luvun alun helluntaiseurakunnissa, joten helluntaiseurakunnat eivät muodostaneet teologiaa Pyhän Hengen kasteesta, vaan omaksuivat tuon teologian käytännössä. Voidaan sanoa, että oppi Pyhän Hengen kasteesta synnytti helluntaiherätyksen. Teologia Pyhän Hengen kasteesta yhdistettynä Pyhän Hengen kasteen konkreettiseen kokemiseen synnytti helluntaiherätyksen. Tällöin tiedostettiin, että Jumalan Hengen kaste ei tapahtunut ihmisessä hänen itsensä sitä huomaamatta, vaan se voitiin nähdä ja kuulla, kuten Uuden testamentin Apostolien teoissa kerrotaan (esim. Ap.t. 10:45 - 46). (5, s. 27, 28)

Wesleyn lisäksi muita Pyhän Hengen kasteen teologian kehittymiseen vaikuttavia julistajia olivat Charles Finney (1792 - 1875), Dwight L. Moody, Reuben A. Torrey, A.B. Simson, A.J. Gordon, F.B. Meyer ja Andrew Murray. (5, s. 12, 13)

Helluntailiikehdintä alkoi pääasiassa metodisti- ja baptistiseurakunnista. Useat katsovat helluntaiseurakuntien juurten olevan vuosisadan alun metodistiseurakunnista alkaneesta ja myöhemmin muihin kirkkokuntiin levinneessä pyhitysliikkeissä. Pyhitysliike levisi myös Englantiin anglikaanikirkon pariin, jossa alettiin järjestää Keswick-konventteja (1875). Keswickläisessä liikkeessä "toinen siunaus" sai uuden sisällön. Tähän saakka "puhdistuskokemusta" oli painotettu toisena siunauksena, mutta nyt painotettiin puhdistuksen lisäksi voiman saamista palvelustehtävää varten.

Edellä mainittujen julistajien ja pyhitysliikkeen lisäksi helluntailaisuuden syntyyn vaikuttivat muutkin tekijät, kuten esimerkiksi amerikkalainen uskonnonvapaus ja herätyskristillisyydessä ilmenevä välittömyys. (5, s. 14)

Teologisesti liikehdinnän ainoa opillinen anti oli Pyhän Hengen kaste -käsityksen selkiinnyttäminen ja sen erottaminen pyhityksestä (3, s. 272). Opillisesti helluntaiseurakunnat sitoutuvat, niin kuin muutkin protestanttiset liikkeet, apostoliseen uskontunnustukseen. Vaikka helluntaiseurakunnissa on 1900-luvun ajan painotettu muita seurakuntia enemmän Jumalan kolminaisuuden kolmannen persoonan, Pyhän Hengen, toimintaa, pääoppi seurakunnissa on uskonvanhurskaus. 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa myös muiden protestanttisten seurakuntien toiminnassa karismaattista Pyhän Hengen osuutta on alettu painottaa.

Linjanvetoa pyhityksestä

Koska helluntaiherätys alkoi myös pyhitysliikkeiden keskuudesta, helluntaiherätys on joskus leimattu pyhitysliikkeeksi. Pyhitysliike antoi kylläkin omaltaosaltaan edellytykset helluntailiikkeen syntymiselle, mutta se ei itse asiassa hyväksynyt helluntaiseurakuntien oppia Pyhän Hengen kasteesta.

Pyhitysliikeen mukaan pyhitys oli kertakaikkinen kokemus, kun taas jo helluntaiseurakuntien alkuaikoina näkemys progressiivisesta pyhityksestä tuli niissä vallitsevaksi. Tämän näkemyksen mukaan pyhitys ei ole kertakaikkinen kokemus - kuten pyhitysliike opetti - vaan prosessi, joka jatkui läpi koko elämän. Helluntaiseurakunnissa ymmärretään, ettei kukaan ihminen voi tulla elämänsä aikana täydellisesti pyhäksi eli synnittömäksi. (s. 25)

Alkuajan helluntaiseurakunnissa pyhitystä pidettiin edellytyksenä Pyhän Hengen kasteeseen. Nykyään taas nähdään päinvastoin, että Pyhän Hengen yksi tehtävistä on vaikuttaa kristityissä pyhittymistä. (s. 25)

Vuosisadan vaihteen hengelliset herätykset loivat pohjaa helluntaiherätyksen syntymiselle

Helluntailiikkeen syntyminen on ajoitettu  vuodesta 1886 vuoteen 1906 (3, s. 273). 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa oli useita laajoja hengellisiä heräämisiä eri puolilla maailmaa. Vuonna 1904 alkoi hengellinen liikehdintä Walesissa. Liikehdinnän johtohahmona oli Evan Roberts. Vuoden aikana tämä liikehdintä kosketti yli 100 000 ihmistä. Evan Robertsin työhön tutustuivat myös norjalainen metodistipastori T. B. Barratt ja yhdysvaltalainen Frank Bartleman (1 s. 9), joiden toiminnalla oli merkitystä helluntailiikkeen syntyyn.

Kansasin Topekan raamattukoulu

Yhtenä merkittävänä tekijänä vuosisadan alun Pyhän Hengen herätykseen on Charles F. Parhamin syksyllä 1900 Yhdysvalloissa Kansasin Topekassa avaama raamattukoulu Bethel College. Parham oli pyhitysliikkeen julistajia. Raamattukoulussa oli oppikirjana vain Raamattu. Raamatun tutkimisen lisäksi koulussa keskityttiin rukoilemiseen. Raamattukoulutoiminnan lisäksi Parham avasi  toimipisteen, jossa rukoiltiin sairaiden puolesta, hän julkaisi hengellistä lehteä ja teki runsaasti avustustyötä vähäosaisten parissa. (5, s. 15)

Käsitellessään Uuden testamentin Apostolien tekojen toista lukua Parham antoi opiskelijoille tehtäväksi löytää vastaus kysymykseen, mikä oli merkkinä Apostolin tekojen toisen luvun kuvaamasta Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Opiskelijat saivat vastaukseksi: "…jokaisessa tapauksessa oli se, että he puhuivat vierailla kielillä". Tämän jälkeen opiskelijat alkoivat rukoilla innokkaasti Apostolien teoissa kuvailtua Pyhän Hengen täyteyttä ja he saivatkin kokea sen. Pian tämän jälkeen raamattukoulu suljettiin ja oppilaat sekä opettajat hajaantuivat Teksasiin ja Missouriin levittämään sanomaa Pyhän Hengen täyteydestä (1 s. 7).

Topekan raamattukoulussa oli opiskelijana myös baptistipastori W. J. Seymour, josta tuli myöhemmin Los Angelesin herätyksen keskushenkilö. Vuonna 1906 Los Angelesissa alkaneella herätyksellä oli keskeinen vaikutus maailmanlaajuisen helluntailiikkeen syntymiseen. Muita merkittäviä hahmoja Los Anglesin herätyksessä olivat edellä mainittu Frank Bartleman ja baptisipastori Joseph Smale.

Los Angelesin herätys levisi eri puolille maailmaa. Suuri merkitys herätyksen leviämiseen oli pastoreilla, jotka tulivat eri puolilta Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa Los Angelesiin. He veivät herätyksen mukanaan omille paikkakunnilleen. Jo vuoden 1906 loppuun mennessä herätys oli saavuttanut Intian ja Pohjois-Euroopan.

Los Angelesin Asuza-kadun herätys

Walesissa oli voimakas hengellinen herätys vuosisadan alussa. Herätyksen päähenkilö oli Evan Roberts. Losangelesilainen baptistipastori Joseph Smale vieraili Walesissa tutustumassa herätykseen ja aloitti Robertsin kehoituksesta ruokoilla vastaavanlaista herätystä myös Los Angelesiin. Smale aloitti rukoustilaisuudet ja pian monissa seurakunnissa rukoiltiin herätystä. (5, s. 21)

Joseph Smale perusti vuonna 1905 New Testament Church -seurakunnan. Metodistipastori Frank Bartleman liittyi mukaan Smalen perustamaan seurakunnan toimintaan. (5, s. 21)

Frank Parhamin raamattukoulussa opiskellut pastori William Seymour (1870 - 1922) aloitti tilaisuuksien pitämisen Los Angelesissa helmikuussa 1906. Kokouksissaan hän keskittyi opettamaan Pyhän Hengen kasteesta. Tilaisuuksia pidettiin eri paikoissa. Aina kun tilat kävivät ahtaaksi, siirryttiin suurempiin tiloihin. Huhtikuussa useat tilaisuuksissa olevat henkilöt kokivat Pyhän Hengen kasteen. (5, s. 21)

Tästä alkoi ainutlaatuinen herätys Los Angelesissa. Tilaisuuksiin tuli yhä enemmän kuulijoita. Suuren väen määrän takia tilaisuudet siirrettiin huhtikuun 14. päivänä 1906 Azusza-katu 14:ssä olevaan rakennukseen. Käytettyjä tiloja alettiin kutsua Azusa Missioniksi. Huoneeseen mahtui 600 henkeä, mutta tiloihin ahtautui usein tuhatkin henkeä kerrallaan. Los Angeles Times ja muut lehdet alkoivat kirjoittaa Azusa-kadun herätyksestä. (5, s. 22)

Tilaisuuksia pidettiin kolme kertaa vuorokaudessa seitsemän päivää viikossa. Tilaisuudet olivat hyvin spontaaneja ja saattoivat jatkua usean tunnin ajan.  Seymour rekisteröi toimintansa nimellä The Pacific Apostolic Faith Movement vuonna 1906.  Tilaisuuksien aikana sadat ihmiset kokivat Pyhän Hengen kasteen ja useita parani sairauksistaan. (5, s. 22)

William Seymour , joka oli Azusa-kadun herätyksen keskushenkilöitä, oli luonteeltaan vaatimaton ja hiljainen. Puhuessaan hän oli rauhallinen ja opettajamainen. Seymour painotti evankelioimisen merkitystä ja ohjasi kuulijoitaan käyttämään armolahjoja raittiisti. Hänen kerrotaan sanoneen "Älkää lähetkö tästä kokouksesta keskustellen kielilläpuhumisesta, vaan yrittäkää johdattaa ihmisiä pelastukseen." (5, s. 23)

Useita pastoreita oli mukana Azusa-kadun toiminnassa, ja he kokivat Pyhän Hengen kasteen. Toimintansa takia he joutuivat lähtemään pois omista seurakunnistaan. Tällä tavalla Los Angelesiin syntyi uusia helluntailaisia seurakuntia. (5, s. 23)

Voimakas herätys jatkui Los Angelesissa kolme vuotta. Azusa-kadun tapahtumia kommentoitiin eri lehdissä eri puolilla maailmaan. Tapahtumia puolustettiin ja vastustettiin. Eri kirkkojen pastorit ja lähetystyöntekijät tulivat eri puolilta maailmaa tutustumaan Azusa-kadun tapahtumiin ja veivät helluntaisanomaan mukanaan omiin maihinsa. Vuoden 1906 loppuun mennessä arvellaan noin 13 000 henkilön saaneen vuoden aina Pyhän Hengen kasteen. Myös lähetystyö tuli tärkeäksi Azusa-kadun herätyksen aikaan. (5, s. 24)

Uusi kristillinen herätysliike oli saanut alkunsa. Herätyksen sanoma oli, että kristityt voivat kokea Pyhän Hengen kasteen samalla tavalla kuin Uuden Testamentin Apostolien teoissa kerrotaan. Helluntaiherätys oli alkuaikoina yhteiskristillinen liike eikä sillä ollut virallista johtajaa eikä päämajaa. Aluksi ei ollut tarkoitus perustaa uutta helluntailaista kirkkokuntaa, vaan ajateltiin, että helluntaisanoma oli tarkoitettu kaikille kirkkokunnille uudistukseksi ja virvoitukseksi. (5, s. 25)

Vuosisadan alun seurakuntien uskontunnustuksiin ei sisältynyt oppia Pyhän Hengen kasteesta ja kielilläpuhumisesta. Helluntaikokemuksen saaneet jäivät yleensä yksin omissa seurakunnissaan. Tästä syystä eri puolille maailmaa syntyi toisistaan jonkin verran poikkeavia helluntailaisia ryhmiä, jotka kasvoivat seurakunniksi ja kirkkokunniksi. Teologia Pyhän Hengen kasteesta jäi kuitenkin pysyväksi perinnöksi kristikunnalle. Kuitenkin vasta 1960-luvulla karismaattisen liikkeen kautta helluntaisanoma löysi tiensä eri kristillisiin piireihin. Helluntailiike toi myös opin Uuden Testamentin esittämien (esim. 1 Kor. 12 ja 14) armolahjojen konkreettisesta toiminnasta pysyväksi. (5, s. 24, 29)

Termien  selkiyttämistä

Uudestisyntyminen (uskoontuleminen), Pyhän Hengen kaste ja pyhittyminen ovat helluntaiteologiassa erillisiä asioita, jotka voivat kylläkin tapahtua samanaikaisesti. Ihminen uudestisyntyy hengellisesti ottaessa Jumalan tarjoaman vanhurskauden uskossa vastaan (uskonvanhurskaus). Jumala antaa Kristukseen uskovalle lahjaksi Pyhän Hengen täyteyden avuksi ja voimaksi kristilliseen elämään ja evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Pyhä Henki vaikuttaa kristityssä pyhittäytymistä Kristuksen kaltaisuuteen. Pyhittäytyminen on elämistä Jumalan mielen mukaisesti.

Pyhittäytyminen on koko elämän jatkuva prosessi. Jumala antaa Pyhän Hengen sitä pyytävälle tietyssä hetkessä. Pyhän Hengen kasteesta näkyvä merkki on kielilläpuhuminen tai jonkin muun armolahjan ilmeneminen.

Uusien kirkkokuntien syntyminen

Helluntaipioneereila ei ollut tarkoitusta perustaa omaa kirkkokuntaa. He halusivat, että alkanut karismaattinen uudistus olisi voinut vaikuttaa jo olemassa olevissa kirkkokunnissa. Kirkollinen tilanne oli kuitenkin tuolloin paljon jäykempi kuin nykyään ja karismaattisia ilmiöitä ei ymmärretty. Tämä johti siihen, että karismaattiset seurakuntien jäseniä ei hyväksytty enää omissa kirkkokunnissa. Helluntaiseurakunnat alkoivat syntyä tämän tilanteen pakottamina eri puolilla maailmaa. Nykyisin karismaattista herätystä on kaikissa kirkkokunnissa ja karismaattista toiminnalle annetaan tilaa seurakuntien toiminnassa (vrt. Nokian seurakunnan tilanne). (1 s. 20)

Eri helluntaikirkkokuntia alkoi spontaanisti syntyä. Kirkkokunnilla ei ollut keskushenkilöitä eikä lähtömallia. Lisäksi eri kirkkokunnilla ei ollut yhteyttä keskenään. Jokainen muodostui omaleimaiseksi. Eri maissa seurakunnat saivat erilaisia muotoja. Vanhimpia helluntaikirkkoja on Yhdysvalloissa syntynyt Church of God in Christ. Kirkko oli perustettu jo vuonna 1890 ja kuului pyhityskirkkoihin. Vähitellen tämä kirkkokunta omaksui helluntaiopin ja koko kirkkokunta muuttui helluntaikirkoksi. Seurakuntajärjestys on kirkkokunnassa korkeakirkollinen piispoineen. (3, s. 278)

Toinen vanha helluntaikirkkokunta on  Church of God. Tämänkin kirkon juuret ovat pyhitysliikkeessä. Kirkko oli perustettu v. 1886. Helluntailiikkeeseen kirkko liittyi v. 1908.

Kansainvälisesti merkittävin helluntaikirkko on Assemblies of God. Kirkko organisoitiin Arkansasissa v. 1914. Kansainväliseistä helluntaikirkoista Assemblies of God on opillisesti kaikkein lähimpänä Pohjoismaiden helluntaiseurakuntia. Vuonna 2000 Assemblies of God -järjestöön kuuluu noin 12 000 seurakuntaa. Jäseniä näissä seurakunnissa on yhteensä noin 30 miljoonaa (2).

Helluntaiherätyksen saapuminen Eurooppaan

Englannissa syntynyt ja Norjassa medotistipastorina toiminut Thomas B. Barratt (1862 - 1940) toimin yhtenä merkittävänä helluntaipioneerina. Barratt vaikutti työllään helluntaiseurakuntien leviämiseen ensin Norjaan ja myöhemmin Englantiin, Ruotsiin, Suomeen (1911) ja muualle Eurooppaan. Ensimmäinen eurooppalainen helluntaiseurakunta perustettiin Norjaan Oslossa 1916. (3, s. 282)

Ruotsin ensimmäinen helluntaiseurakunta perustettiin v. 1913. Helluntailiikkeen uranuurtajana Ruotsissa voidaan pitää baptistipastori Lewi Pethrusta. Hän oli Ruotsin ensimmäisen helluntaiseurakunnan pastorina Tukholmassa. Pethruksen aloitteesta syntyi mm. Dagen-päivälehti ja Ibra-radiotoiminta. Pethrus oli myös yksi helluntaiseurakuntien maailmankonferenssin perustajia. Pethrus vaikutti toiminnallaan kansainvälisesti riippumattoman helluntaivirtauksen syntymiseen, joka on Assemblies of God -kirkon ohella toinen helluntailaisuuden päämuoto. (3, 283)

Englannissa helluntaiherätys alkoi anglikaanisen kirkon parissa karismaattiseen tyyliin. Barratt vieraili Englannissa v. 1907. Englannin suurimmaksi helluntaikirkkokunnaksi muodostui Assemblies of God. Toiseksi suureksi helluntaikirkkokunnaksi Englannissa muodostui Elim Pentecostal Church, johon mm. tunnettu Lontoon Kensington Temple kuuluu. (2, s. 284)

Suomeen helluntailiike saapui vuonna 1911 (5). Tästä tarkemmin osassa Suomen helluntaikirkon historia.

1900-luvun alussa helluntaiseurakuntia syntyi kaikkiin muihinkin maanosiin: Etelä-Amerikkaan, Aasiaan, Afrikkaan sekä Australiaan ja Oseaniaan. Vuonna 1993 arvioidaan helluntailaisiin seurakuntiin kuuluvan kaikkialla maailmassa n. 93 milj. jäsentä (4, s. 24). Helluntailais-karismaattisia kristittyjä arvioidaan olevan maailmassa yli 500 milj (5). Helluntaiseurakunnat ovat tällä hetkellä maailmanlaajuisesti katsottuna nopeimmin kasvava uskonnollinen ryhmä. (4, s. 23).

Lähteet:
(1) Antturi, Kai; Kuosmanen, Juhani ja Luoto, Valtteri: Helluntaiherätys tänään, RV-kirjat, Vantaa, 1986
(2) Assemblies of God -seurakuntien internet-sivut (v. 2000), http://www.ag.org
(3) Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, Ristin Voitto, Tikkurila, 1979
(4) Johstone, Patrick: Operation Word, Englanti, 1993
(5) Ahonen, Lauri: Suomen helluntaiherätyksen historia, Päivä Osakeyhtiö, Jyväskylä 1994