Islamin synty

Artikkelin sisältö
Muhammedin syntymä 570 jKr.
Arabian uskonnollinen tilanne
Muhammedin lapsuus ja nuoruus
Muhammedin uskonnollinen herääminen 610 jKr.
Muhammedin ilmestysten kautta syntyi Koraani
Muhammedin sanoman sisältö
Muhammedin vaikutus Mekassa
Muslimiyhteisön kehitys
Muhammedin muutto Medinaan 622 jKr.
Päätös väkivallan käyttämiseen
Medinan juutalaisten tuhoaminen
Muhammedin vaimot
Taistelu Mekasta
Pakkokäännytystä
Muhammedin kuolema 632 jKr.
Muhammedin kuoleman jälkeinen aika

Muhammedin syntymä 570 jKr.

Muhammed syntyi noin 570 jKr. Mekan kaupungissa. Mekka sijaitsee Arabian länsiosassa. Muhammedin nimi tarkoitti Ylistetty. Mekka oli Arabian tärkein liiketoiminnan keskus. Arabian olot olivat vakiintumattomat; heimot sotivat keskenään ja olivat vaarassa tulla liitetyksi suuriin valtakuntiin.

Arabian uskonnollinen tilanne

Mekka oli myös uskonnollinen kulttikeskus. Kaaban kuutiomainen pyhäkkö oli rakennettu sinne. Sitä pidettiin Jumalan asumuksena. Arabeilla oli tällöin lukuisia jumalia. Yksi näistä oli "Allah". Nimi Allah on arabiaa ja tarkoittaa samaa kuin Jumala. Todennäköisesti arabit tunnustivat hänet korkeimmaksi Jumalaksi. Tieto korkeimmasta Jumalasta oli ehkä peritty juutalaisilta tai se oli periytynyt arabien esi-isältä Aabrahamilta.

Arabit eivät pitäneet Allahia ainoana jumalana, eivätkä pitäneet hänen palvelemistaan suuressa arvossa. Muhammedin ollessa nuori Kaaba oli täynnä eri jumalien ja jumalattarien patsaita ja kuvia. Kaabaan saapuvat arabit osallistuivat usein pyhiinvaelluksen kulttimenoihin, joita olivat mm. pyhäkön kiertäminen seitsemän kertaa ja muurin sisään rakennetun mustan kiven suuteleminen ja koskettaminen.

Arabiassa oli asunut muinaisista ajoista asti suuri joukko juutalaisia. Kolme suurta juutalaisheimoa asui Medinassa, joka sijaitsee 350 km pohjoiseen Mekasta. Pohjois-Arabiassa asui myös lukuisia kristittyjä arabiheimoja.

Muhammedin lapsuus ja nuoruus

Muhammedin isä, Abdallah, kuoli Mekassa ennen poikansa syntymää. Äiti, Amina, kuoli pojan ollessa kuusivuotias. Muhammed annettiin isoisän huostaan. Isoisän kuoltua pojan eno, Abu Talib, otti hänet huostaansa. Lapsuudessa Muhammed koki useita läheisten ihmisten menetyksiä ja hänestä huolta pitävät ihmiset vaihtuivat useita kertoja.

Muhammedista huolehtinut eno oli köyhä. 25-vuotiaana Muhammed pääsi rikkaan Mekassa asuvan leskinaisen palvelukseen. Muhammed avioitui myöhemmin tämän 40-vuotiaan naisen kanssa ja sai samalla varallisuutta ja vaikutusvaltaisen aseman yhteiskunnassa. Heille syntyi kaksi poikaa ja neljä tytärtä. Molemmat pojat kuolivat jo varhaislapsuudessa. Muhammedin vaimo Khadidza kuoli 65-vuotiaana. Myöhemmin Muhammed otti itselleen useita vaimoja, kaikkiaan 12.

Muhammedin uskonnollinen herääminen 610 jKr.

Muhammedin vaimolla Khadidzalla oli kristitty sukulainen. Muhammed tunnusti myöhemmin juutalaisten ja kristittyjen pitävän hallussa pyhiä kirjoituksia, mutta hän ei todennäköisesti koskaan tosissaan ottanut selvää niiden sisällöstä.

Muhammedin kerrottiin usein menneen muiden uskonnollisten etsijöiden tavoin rukoilemaan ja mietiskelemään luolaan, joka oli noin viiden kilometrin päässä Mekasta. Vuonna 610, kun Muhammed oli noin 40-vuotias, hän oli mietiskelemässä luolassa. Luolassa hän sai nukkuessaan ilmestyksen, jossa islamilaisen perimätiedon mukaan enkeli Gabriel tuli Muhammedin luo ja käski hänen lukemaan ääneen sanoman: "Lue Herrasi nimeen, joka on luonut ihmisen hyytyneestä verikimpaleesta" (Koraani, suura 96).

Kun Muhammed heräsi, hän ihmetteli, mitä kokemus tarkoitti; oliko se peräisin Allahilta vai pahoilta hengiltä? Muhammed oli kuullut Vanhan testamentin profeetoista ja hän mietti tulisiko hänestä profeetta. Hänen vaimonsa lohdutti häntä vakuuttaen, että ilmestys oli kutsu profeetan tehtävään.

Muhammedin ilmestysten kautta syntyi Koraani

Ilmestyksiä ei tullut uudelleen seuraavien kuukausien aikana. Tällöin Muhammedin tiedetään olleen masentunut ja harkinneen jopa itsemurhaa. Kahden vuoden kuluttua ilmestyksiä alkoi tulla uudelleen. Joskus Muhammed ajatteli näkevänsä enkelin, joskus hän kuuli ääniä. Sanomat tulivat unessa tai valveilla. Kerrotaan, että kun ilmestys tuli, Muhammedin keho alkoi täristä ja hiki valui noroina pitkin kasvoja. Usein hän saattoi langeta maahan suu vaahdoten.

Sanomat tulivat arabiankielisinä ja Muhammed lausui sanoman ääneen ja läsnäolijat kirjoittivat ne muistiin. Muslimit arvelevat Muhammedin itse olleen lukutaidoton. Muhammedin kuoleman jälkeen sanomat kerättiin yhteen ja niistä muodostettiin Koraani (Qur'an). Sana tarkoittaa "lukemisto". Islamilaiset uskovat, että Koraaniin kerätyt ajatukset eivät ole Muhammedin vaan Allahin.

Muhammedin sanoman sisältö

Sanoman pääsisältö oli, että ei ole muuta jumalaa kuin Allah, joka oli luonut taivaan ja maan. Ihminen olisi Allahin orja ja hänen velvollisuutensa olisi alistua ja totella Allahia. Muhammedin sanoman mukaan oli tulossa päivä, jolloin Allah tuo kaikki kuolleet esiin tuomiolle. Ne, jotka ovat palvelleet Allahia ja tehneet hyviä tekoja, palkittaisiin paratiisin aistillisilla iloilla (Koraani, suura 56:15-24, 34-38). Pahaa tehneet tuomittaisiin helvetin tuleen.

Muslimien mukaan Muhammed sai sanomansa Allahilta. Joidenkin mukaan totuus Jumalan ykseydestä tuli hänen mieleensä kontakteissa juutalaisten kanssa ja oppi ylösnousemuksesta ja viimeisestä tuomioista kristityiltä. Saipa Muhammed sanomansa mistä tahansa, hän julisti sitä innokkaasti ja pyrki saamaan Mekan asukkaat uskomaan yhteen Jumalaan.

Muhammedin vaikutus Mekassa

Muhammedin julistukseen uskoivat heti hänen vaimonsa Khadidza, nuori talouteen kuuluva Ali-serkku sekä hänen adoptoimansa poika Zaid. Myös arvostettu kauppias Abu Bakr, tunnusti uskonsa Muhammediin. Kansan johtomiehet eivät kuitenkaan välittäneet Muhammedin sanomasta. Kun Muhammed julisti, etteivät Kaaban epäjumalat olleet jumalia, Mekan miehet vihastuivat ja alkoivat vainota Muhammedin noin sadan hengen kannattajajoukkoa. Muhammedia suojeli kuitenkin hänen enonsa, Abu Talib. Abu Talib ei itse koskaan kääntynyt muslimiksi.

Vastustus kasvoi niin suureksi, että Muhammed lähetti 80 seuraajaansa turvaan kristittyyn maahan, Etiopiaan. Yksin jäämisen aiheuttaman paineen alaisena Muhammed tunnusti myönnytyksenä kaabalaisille kolmen pakanajumalattaren Lat'n, Uzza'n ja Manat'n olemassaolon Allahin rinnalle (Suura 53:19 - 22).  Myöhemmin Muhammed kuitenkin katui myönnytystään ja selitti sen olleen Saatanan kuiskailun aiheuttama lankeemus. Muslimit pitävät tästä syystä Suuraa 53:19 - 22 jakeita saatanallisina jakeina.

Etiopiassa Muhammedin seuraajia kohdeltiin hyvin ja he palasivat myöhemmin takaisin Medinaan. Vastustus ei kuitenkaan saanut Muhammedia lopettamaan vastustajiensa parjaamista ja hän uhkasi vihollisiaan Allahin vihalla.

Muslimiyhteisön kehitys

Muhammed alkoi koota ja kasvattaa yhteisöä, jota yhdisti heidän perususkomuksensa: "Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah, ja Muhammed on hänen profeettansa." Niitä, jotka alistuivat Allahin ja hänen profeettansa uskoon, alettiin kutsua muslimeiksi. Sana muslimi tulee arabiankielisestä sanasta "se, joka alistuu". Samasta sanasta johdetaan myös termi "islam", joka tarkoittaa "alistuminen".

Jo alusta alkaen Muhammedin seuraajat halusivat mieltää islamin uskonnollis-poliittiseksi yhteisöksi. Heidän profeettansa tehtävänä oli hallita uskonnollisia ja myös yhteiskunnallisia asioita. Tätä kuvaa hyvin seuraava kertomus Muhammedista. Vuonna 621 Muhammed tapasi 12 medinalaista miestä Mekassa. He kääntyivät islamin uskoon. Heidän kauttaan kääntyi lisää miehiä. Tavattuaan uudelleen Muhammedin he vannoivat uskollisuuttaan hänelle ja lupasivat puolustaa häntä henkensä uhalla. Myös Muhammed lupasi taistella heidän puolestaan.

Mekan aikoina Muhammed ei koskaan väittänyt tehneensä yhtään ihmettä osoittaakseen olevansa profeetta. Hän sanoin Koraanin tekstin olevan tunnusmerkkinsä. Muhammed tunnusti myös juutalaisten ja kristittyjen kirjoitukset todeksi, mutta ne oli hänen mielestään tulkittu väärin ja siksi hän piti juutalaisten ja kristittyjen uskoa turmeltuneena.

Muhammed ei koskaan väittänyt olleensa jumalista alkuperää, vaan myönsi muille: "Olen ihminen niin kuin tekin." Muhammed myönsi, että hänen täytyi tunnustaa syntinsä ja anoa anteeksiantoa Allahilta, kuten muidenkin.

Rukouksessa Muhammed otti mallia juutalaisilta. Juutalaiset rukoilivat kasvot käännettynä Jerusalemia kohden. Myöhemmin, riitaannuttuaan juutalaisten kanssa, hän kehotti seuraajiaan rukoilemaan Mekkaan päin kääntyneenä.

Näihin aikoihin hänen vaimonsa Khadidza kuoli. Muhammed meni naimiseen leskeksi jääneen musliminaisen kanssa. Myöhemmin hän otti kolmannen vaimonsa Aishan. Aisha oli Muhammedin seuraajan Abu Bakrin seitsemänvuotias tytär. Muhammed itse oli tällöin 52-vuotias.

Muhammedin muutto Medinaan 622 jKr.

Koska Muhammed koki vastustusta Mekassa, hän muutti 622 jKr. Medinan kaupunkiin, joka oli 350 km pohjoiseen Mekasta. Muhammedin muuttoa kutsutaan nimellä "Hidzra". Muslimit katsovat islamin historian alkaneen tästä tapahtumasta ja laskevat siitä ajanlaskun alun. Medinan asukkaat suhtautuivat mekkalaisia ystävällisemmin Muhammedia kohtaan. Noin puolet alueen väestöstä oli juutalaisia.

Muhammed rakensi ensimmäisen moskeijan Medinaan. Hänen sanottiin pitäneen ensimmäisen saarnansa perjantaina. Samasta päivästä tuli muslimien yleinen rukouspäivä.

Mekassa ei ollut Muhammedin muuton aikana keskushallintoa ja eri heimojen välillä oli rauhattomuutta. Melko pian Muhammedista tuli mekkalaisten hallitsija yhteiskunnallisesti ja uskonnollisesti.

Aluksi Muhammed toivoi saavansa Medinan suuren juutalaisyhteisön kannatuksen. Ilmeisesti näihin aikoihin hän sai ilmestyksen, jossa neuvottiin ottamaan sovitteleva asenne niskuroivia kohtaan eikä pakottaa heitä kääntymään. Käsky kuului: "Uskonnossa ei ole pakkoa." (Suura 2:257) Myöhemmin Muhammed kumosi tämän käskyn.

Suurin osa juutalaisista suhtautui kuitenkin Muhammediin kielteisesti. He tiesivät, että Muhammed ei ollut heidän Messiaansa, sillä hän ei ollut Daavidin jälkeläinen. Muhammed alkoi kutsua heitä tekopyhiksi ja syytti heitä kirjoitusten väärintulkinnasta ja siitä, että Muhammedista kertovat viittaukset olisi jätetty juutalaisten kirjoituksista pois.

Toisena vuonna Medinaan muuton jälkeen syntyi lopullinen välirikko Muhammedin ja juutalaisten välillä. Muhammed oli ensin viettänyt juutalaisten Suurta Sovituspäivää, mutta välirikon jälkeen hän sijoitti sen paikalle Ramadanin, paastokuukauden. Näihin aikoihin asti Muhammed ja hänen seuraajansa olivat rukoilleet kohden Jerusalemia. Mutta nyt Muhammed sai ilmestyksen, jonka perusteella hän käski seuraajiaan rukoilemaan Mekkaa kohden. Tässä vaiheessa islam luopui juutalais-kristillisestä perinteestä. Muutos käynnisti uuden suunnan, joka oli täysin vastakkainen juutalaisten ja kristittyjen kirjoitusten kanssa ja islamista oli kehittynyt itsenäinen uskonnollis-poliittinen liike.

Päätös väkivallan käyttämiseen

Elämä alkoi käydä vaikeaksi Mekasta Medinaan muuttaneille siirtolaisille. Heidän varansa olivat loppuneet ja Medinan vieraanvaraisuus alkoi loppua. Taloudelliset ongelmat alkoivat uhata Muhammedin seuraajien ja siten islamin olemassa oloa. Muhammed kertoi seuraajilleen tässä tilanteessa saaneensa ilmestyksen: "Oi profeetta, taistele uskottomia ja epäröiviä vastaa ja ole ankara heitä kohtaan" (Suura 9:74).

Tämän jälkeen Muhammed ja hänen seuraajansa muslimit alkoivat tehdä samaa, mitä beduiinipäälliköt tekivät taloudellisten vaikeuksien kohdatessa. He alkoivat pyhiksi katsomiensa tarkoitusperien perusteella ryöstää vihollistensa karavaaneja Mekassa. Muhammed oli yrittänyt kolmentoista vuoden ajan saada taivutettua mekkalaisia alamaisuuteensa rauhanomaisin keinoin siinä onnistumatta. Nyt hän alkoi käyttää väkivaltaa ja miekkaa. Samalla hän kasvatti omaa varallisuuttaan.

Mekkalaisten karavaanien onnistuneet ryöstöt vakuuttivat Muhammedia ja hänen seuraajiaan vakuuttuivat olevansa voittajan puolella. Samalla mekkalaiset alkoivat pelätä Muhammedin kukistavan heidät. Tämän takia monia mekkalaisia saapui Medinaan ja alistui Muhammedin alaisuuteen. Se osoitti myös, että islamiin käännyttämisessä miekka on kieltä tehokkaampaa.

Medinan juutalaisten tuhoaminen

Kun Muhammed huomasi juutalaisten suhtautuvan häneen ja hänen sanomaansa kielteisesti, hän päätti tuhota heitä. Hän vaati Medinan juutalaisia kääntymään islamiin. Juutalaiset kuitenkin kieltäytyivät kääntymästä. Niinpä Muhammedin seuraajat hyökkäsivät heitä vastaan, ajoivat heidät kodistaan ja takavarikoi heidän omaisuutensa.

Jonkin ajan kuluttua tästä  Mekasta hyökkäsi arabien armeija Muhammedia ja muslimeja vastaan. Tässä taistelussa Muhammedin armeija kärsi tappion ja Muhammed haavoittui itsekin.

Toivuttuaan tästä Muhammed ja muslimit hyökkäsivät toisen juutalaisen heimon, Banu Nadir-heimon, kimppuun. Muslimit kaatoivat maahan heidän viljelmänsä ja tuhosivat heidän omaisuuttaan. Muhammed käski juutalaisten poistua Medinasta ja otti heidän peltonsa seuraajilleen.

Tämän jälkeen Muhammed ja muslimit kävivät Banu Qurayza-nimisen juutalaisheimon kimppuun. Heimo oli ollut aikaisemmin ystävällisissä väleissä Muhammedin kanssa, mutta oli jättänyt osallistumasta viimeisimpään taisteluun Muhammedin rinnalla. Heimon jäsenet pyysivät Muhammedilta lupaa poistua paikkakunnalta, kuten Banu Nadir –heimo oli tehnyt. Muhammed ei kuitenkaan suostunut heidän pyyntöönsä, vaan möi heidän naisensa ja lapsensa orjuuteen ja jakoi heidän omaisuutensa sotilaidensa kesken. Kaikki heimon 800 miestä tapettiin. Näin Muhammed tuhosi Medinan ja sen lähiympäristön juutalaiset, koska he eivät suostuneet kääntymään islamiin.

Muhammedin vaimot

Muhammed saavutti vaikutusvaltaa ja vahvan taloudellisen aseman mennessään avioliittoon ensimmäisen vaimonsa Khadidzan kanssa. Hänen kuoltuaan Muhammed otti kuusi yhtäaikaista vaimoa. Näiden lisäksi hän halusi naida adoptoidun poikansa Zaidin vaimon, Zainabin. Arabien tapojen mukaan oli kuitenkin laitonta naida adoptoidun poikansa vaimoa, vaikka hänen miehensä olisi eronnut hänestä. Tähän tilanteeseen Muhammed kertoi saaneensa ilmestyksen, jonka mukaan Allah salli hänen avioitua adoptoidun poikansa vaimon kanssa. Tämän seurauksena Zaid erosi vaimostaan ja Muhammed nai hänet. Muhammedilla oli tiettävästi kuolemansa aikoihin 12 vaimoa ja kaksi jalkavaimoa.

Taistelu Mekasta

Muhammed lähti pyhiinvaellukselle Mekan Jumalan pyhäkköön vuonna 628 jKr. Mekkalaiset eivät kuitenkaan päästäneet Muhammedia seuraajineen kaupunkiin. Neuvottelujen jälkeen Muhammed teki mekkalaisten kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän saisi seuraavana vuonna tulla joukkoineen Mekkaan ilman aseita. Lisäksi sovittiin, että molemmat osapuolet eivät sotisi toistensa kanssa seuraavaan kymmeneen vuoteen.

Muhammed vakuutti seuraajilleen saaneensa suuren voiton ja kertoi saaneensa vahvistuksen ilmestyksen kautta, siitä että islam, "totuuden uskonto", tulisi saaman "voiton jokaisen uskonnon yli" (Suura 48:27 – 28). Tästä eteenpäin Muhammedin seuraajat päättivät korvata juutalaisuuden ja kristillisyyden islamilla.

Seuraavana vuonna 629 jKr. muslimit tulivat Muhammedin seurassa aseettomina Mekan kaupunkiin. Vaikka paikka oli täynnä epäjumalankuvia, Muhammed teki kaikki pakanalliset jumalanpalvelusrituaalit. Hän kiersi Kaaban seitsemästi, suuteli mustaa kiveä sekä uhrasi vaadittavat uhrit.

Sopimus olla sotimatta kymmeneen vuoteen mekkalaisten kanssa oli voimassa. Silti Muhammed päätti ottaa Mekan hallintaansa saadakseen koko Arabian alaisuuteensa. Palattuaan Medinaan Mekasta Muhammed kokosi armeijansa ja hyökkäsivät Mekkaan.  Mekkalaiset huomasivat Muhammedin vastustamisen olevan turhaa ja he päästivät Muhammedin kaupunkiin ilman vastustusta. Muhammed määräsi Kaaban epäjumalankuvat tuhottavaksi ja Medinan heimon päälliköt kääntyivät islamiin. Näin Mekasta tuli islamin keskus ja Muhammedista sen hallitsija.

Pakkokäännytystä

Kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun Muhammed oli muuttanut Mekasta seuraajineen Medinaan (Hidzra) monet heimot liittyvät Muhammedin joukkoihin. He huomasivat, etteivät he voineet enää vastustaa Muhammedin armeijaa. Näihin aikoihin Muhammed sai ilmestyksen, jossa kumottiin aiemmin annettu käsky pidättäytyä väkivallasta käännyttämisen yhteydessä (Suura 2:257). Uusi käsky kuului seuraavasti: "Mutta kun rauhoitetut kuukaudet ovat kuluneet, niin surmatkaa monijumalaiset missä heitä löydättekin. Ottakaa heidät kiinni, piirittäkää heidät ja asettukaa väijymään heitä joka paikkaan, mutta jos he kääntyvät, harjoittavat rukousta ja antavat almuja, niin päästäkää heidät menemään" (Suura 9:5).

Pakkokäännytyksen kohteeksi joutui, monijumalaisten lisäksi, myös pohjoisarabialainen kristitty prinssi nimeltään Ukaider. Hän joutui valitsemaan kääntymyksen tai kuoleman välillä. Etelä-Arabiassa Nadzranin alueella kristityt saivat perimätiedon mukaan Muhammedilta kirjeen, jossa heitä kehotettiin kääntymään islamiin. Suuri joukko kristittyjen johtajia lähti tapaamaan Muhammedia Medinaan. Keskustelussa kristityt kieltäytyivät kääntymästä muslimeiksi. Kerrotaan, että kristityt saivat kuitenkin säilyttää uskonsa, kun suostuivat maksamaan Muhammedille korkeaa veroa. Näin Muhammed alisti Etelä-Arabian kristityt alaisuuteensa.

Muhammedin kuolema 632 jKr.

Kymmenen vuoden kuluttua Hidzrasta Muhammed meni Mekkaan pyhiinvaellusmatkalleen. Sadat tuhannet muslimit seurasivat häntä. Muhammed osallistui kaikkiin pyhiinvaellukseen liittyviin jumalanpalvelusmenoihin, joita vietettiin vanhojen pakanallisten tapojen mukaan. Näin Muhammed sisällytti ne omaan uskontoonsa jättäen tavat esimerkiksi tuleville pyhiinvaeltajille.

Tämä pyhiinvaellus jäi Muhammedin viimeiseksi. Hän piti siellä puheen sanoen: "Tänä päivänä minä olen tehnyt teille täydelliseksi uskontonne" (Suura 5:5).

Muhammedin palattua pyhiinvaellusmatkalta Mekasta Medinaan, hän sairastui vakavasti. Muhammed kuoli kesäkuun kahdeksantena päivänä 632 jKr.

Alun uskonnollisen etsinnän jälkeen Muhammed alkoi arvostaa poliittista tarkoituksenmukaisuutta ja omaa etuaan enemmän kuin opettamiaan moraalisia periaatteita. Vaikuttaa jopa siltä, että hän käytti ilmestyksiä puolustaakseen omia tekojaan, joita jo pakanalliset arabit pitivät paheksuttavina. Muhammed väitti olevansa "Profeetojen sinetti", viimeinen profeetta joka syrjäytti kaikki aikaisemmat juutalaisuuden ja kristillisyyden profeetat.

Muhammedin kuoleman jälkeinen aika

Muhammedin kuoleman jälkeen alkoivat sisäiset valtataistelut. Muslimijohtajat antoivat tukensa Abu Bakrille, josta tuli heidän ensimmäinen kalifinsa (käskynhaltija). Abu Bakrin jälkeen tuli muita kalifeja. Kolme ensimmäistä kalifia salamurhattiin. Seurasi sotia, joissa muslimit taistelivat keskenään.

Sisäisistä taisteluistaan huolimatta muslimiarmeijat jatkoivat valloitustaan. Armeijat ryöstivät ja valloittivat Muhammedin esimerkin mukaisesti. He voittivat Persian, Bysantin, Syyrian ja Egyptin. Muslimiarmeijat kulkivat halki Pohjois-Afrikan ja valloittivat maita, jotka olivat olleet aiemmin vahvasti kristillisiä. Muslimit asuttivat myös Espanjaa (maurit). Vuonna 732 Kaarle pysäytti heidän Keski-Eurooppaan työntyvän etenemisensä Ranskassa. Idässä muslimit etenivät Oxus- ja Indus-jokiin saakka. Islam jatkoi etenemistään rauhanomaisesti ja sotavoimin turvin, kunnes oli saavuttanut Aasian ja Afrikan. Nykyisin viidennes maapallon väestöstä kutsuu itseään muslimeiksi.


Lähde: William Miller, A Christian's Response to Islam, Kingway Publications.

Lue myös artikkeli Islamin ja kristinuskon eroja

Avainsanoja: Islam, Allah, Muhammed, muslimi, Mekka, Medinna, Arabia, Koraani, historia, synty.