Jouluinen evankeliumi

"Tänään hänet, joka pelastaa teidät, tänään äiti synnytti Daavidin paikassa. Hän on oleva suuri, hän Kristus, jonka Suuri Henki nimesi tulemaan ala kuolemaan ostaakseen teidät miehet ja naiset. Menkää te ja katsokaa lasta, jonka he käärivät vaatteisiin ja laittoivat alas puulaatikkoon, josta karja syö ruokaa. Katsokaa Lapsi on siellä."

Yllä oleva ote on jouluevankeliumista. Teksti on suomennosta kahdesta jakeesta Luukkaan evankeliumista, jollakin lukuisista Papuan Uuden-Guinean kielistä. Teksti osoittaa hyvin, että ei ole yksikertaista kääntää Raamatun tekstiä kulttuuriin, jossa ei tunneta Lähi-idän maantiedettä, kapaloa eikä seimeä. Tässä kulttuurissa ei ole nähty myöskään lammasta, saati lampaan poikasta, karitsaa.

Mutta jouluevankeliumin hyvä sanoma on sama jokaiselle kansalle kulttuurista ja kielestä riippumatta. Jumala syntyi maailmaan ja otti ihmisen hahmon pienessä vauvassa lunastaakseen itselleen ihmisen. Joulun sanoma on ilon ja riemun uutinen, joulu on mahdollistaa pääsiäisen Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen.

Iloitaan Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaa ja juhlitaan riemullisin mielin Vapahtajan syntymäjuhlaa.

Se oli just sillon ku toi keisari Augustus anto sellasen orderin, et hela jengin tarttee alkaa bungaa ny veroi. Tää oli eka verojuitsu ja se sattu ku sellanen karju ku Quirinius oli Syyrias bomtsikana. Ja joka tyyppi dalsi omaan stadiinsa, et sen nimi voitais skrivaa verobrujuihin. Siks toi Josis kans läks steppailee Galileasta Nasaretin stadista tonne Juudeaan, Daavidin stadiin Beetlehemiin. Josis kuulu Daavidin sukulössiin. Se otti messiin Marian, kenen kans se styylas vakkaristi. Maria oli paksuna.

Just ku ne oli siel, Maria joutu telakalle. Se busas poitsun. Se oli sen eka skidi. Se duunas sille jotain kapaloi ja pani sen hegojen skruudimestaan, ku ne ei ollu onnannu skaffaan luukkuu hodlasta. Sit niil hörneil hengas nitskulla skoobareita ulkona yöllä vaklaamas niiden elukoita. Äkkii niiden edessä staijas yks Herran enklu ja Herran kirkkaus lyysas niiden ympäril. Skoobarit rupes skagaan poskettomasti. Mut se enklu snaggas niille: "Hei, älkää ny studatko! Mul on teille vänskää askaa, se on ältsin kliffa stoori koko jengille. Tänään on Daavidin stadis födannu teille Vapahtaja. Se on Kristus, Herra. Ja täs on teille snadi vinkki: te hittaatte skidin ku on kapaloitu ja goisaa hegojen skruudimestas." Ja alta aikayksikön sen enklun kimpas oli buli rinki taivaallisii solttui ku ylisti huisisiti Jumalaa tällai:"Pointsit Jumalalle korkeuksis ja lungisti vaan maassa jengin kesken ketä se diggaa."

Sit ku ne enklut oli flygannu takas taivaaseen, skoobarit snaggas toisilleen: "Jebulis, ny luudataan sassiin Beetlehemiin. Siel me hiffataan, mikä tää juttu on ku Herra meille ilmotti." Ne ryysas tukka putkella sinne ja hittas Marian, Josiksen ja sen skidin kun bunkkas hegojen skruudimestas.  Ku ne tsiigas sitä, ne kaveeras, mitä siit skloddist oli niille bamlattu. Ja joka tyyppi kun kuuli sen, pällisteli huuli pyöreenä, millasta hetulaa noi skoobarit stikkaa. Mut Maria jemmas koko jutun sydämeensä ja kelas sitä. Ja sit ne skoobarit läks nosteleen takas. Ne kiitti ja kehu Herraa siitä, mitä ne oli hokannu. Koko juttu oli futannu just sillai kun niille oli bamlattu.

Jouluevankeliumi Stadin slangilla, kääntänyt Juhani Mäkelä