Jumalalle mikään ei ole mahdotonta

Toivoton tapaus, sanoivat ihmiset ja lähes kaikki viranomaiset täällä Espoossa vielä muutama vuosi takaperin. Aloin jo itsekin uskoa ettei elämälle voi saada minkäänlaista sisältöä, kunnes Jumala näki kurjan kulkijan ja tarttui kiinni.

Olen syntynyt Helsingissä 50-luvun puolessavälissä tavalliseen suomalaiseen työläisperheeseen. Perhe-elämäämme varjosti kuitenkin isäni alkoholismi ja väkivaltaisuus. Nuorempi veljeni syntyi kehitysvammaisena, josta asiasta isäni katkeroitui varmasti lisää ja hukutti sisäistä tuskaansa juomalla ja väkivaltaisella käyttäytymisellä. Näkemäni isämalli lukitsi pienen pojan kykenemättömäksi kommunikoimaan normaalisti.

Olin 13-vuotias, kun isäni teki itsemurhan kotonamme ja jollain lailla koin sisäistä helpotusta, tunsin vapautuneeni jostakin. Tämä vapauden tunne, ikävä kyllä ajoi minutkin päihteiden ja huumaavien aineiden kokeiluihin heti isäni kuoleman jälkeen. Viimeistä luokkaa koulua käydessäni olin jo aineiden sekakäyttäjä. Väkivalta astui myös elämääni.  Elämäntyyli, johon olin mieltynyt, vaati jatkuvasti rahaa. Sitä hankittiin useimmiten väkivalloin. Ryöstöt, pahoinpitelyt, varkaudet, ym. olivat minulle arkipäivää nuoruudestani lähtien. Sain ehdonalaisia tuomioita, kunnes parikymppisenä jouduin vankilaan.

Elämä kulki vankilan ja vapauden välillä 19 vuoden ajan, ahdistuksen kasvaessa sisälläni. Kävin vankiloiden hengellisissä tilaisuuksissa ja myös joskus vapaalla ollessani. Jostain kaukaa muistuivat mieleeni kouluaikojen uskontotunneilta kertomukset Jeesuksen Kristuksen rakkaudesta jokaista ihmistä kohtaan. Jumala oli ottanut minut kiinni. Aloin pohtia oman elämäni tarkoitusta ja eteeni nousi uudelleen ja uudelleen kysymys: missä aion viettää iäisyyteni?. Olin niin sanotusti herätyksessä.

Jälleen kerran vapauduttuani nuo asiat pyörivät mielessäni, pähkäilin ja retkahtelin tuttuihin kuvioihin. Jumala alkoi ihmeellisesti ympäröidä minua ihan tuntemattomilla uskovilla ihmisillä, jotka varmaan myös rukoilivat puolestani.

Tuli marraskuun alku vuonna 1995. Tällöin yksi tutuksi tullut pariskunta kutsui minut Espoon helluntaiseurakuntaan mukaansa vankilalähetyskokoukseen. Tuossa toisessa iltapäivän tilaisuudessa sain antaa elämäni Jeesukselle. Sain ottaa Hänet henkilökohtaisena Vapahtajanani ja syntieni sovittajana vastaan elämääni. Sain Jumalan armosta syntyä uudesti ylhäältä ja siihen sain jättää entisen elämäni. Tuo siunattu Golgatan mies antoi minulle uuden elämän, minulle joka päihdytin ja huumaisin itseäni tuulilasinpesunesteitä suonensisäisiin huumeisiin asti. Olin koko elämäni elänyt syvällä synnissä, mutta Jeesus Kristus antoi uuden elämän.

Tänä päivänä Jeesus Kristus on minulle kaikki. Jumala on avannut ymmärrykseni sille mitä Jeesus teki minun ja koko ihmiskunnan hyväksi. Aina ei ole helppoa tämä kulkeminen, mutta kun saa omistaa tämän valtavan rauhan sydämessään ja turvata Hänen, joka on Elämän Antaja, niin matkan teko on helpompaa.

Kun ihminen antaa elämässään hallintavallan Jeesukselle Kristukselle, voi taata, että hänen elämässään alkaa tapahtua ihmeitä. Näitä Jumalan suuria ihmeitä saa minunkin elämäni olla tänä päivänä täynnä. Helluntaiseurakunnassa on hengellinen kotini. Jumalan armossa saan päiviäni matkata, kiittäen ettei Jumala tunne toivottomia tapauksia.

Anna Jumalalle mahdollisuus omassa elämässäsi, niin saat kokea ihmeitä. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.

Siunausta toivottaen Kari Korhonen.