Miksi ja miten kertoisimme toisille?

Miksi kertoisimme toisille?

1) Jonkun pitää kertoa Jeesuksesta, että ihmiset voivat uskoa Jeesukseen

Room. 10 - 13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".  14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?  15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"

2) Jeesus on käskenyt kertoa

Jokaisessa evankeliumissa ja Apostolien teoissa on lähetyskäsky

• Matt. 28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni
• Mark 16:15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
• Luuk. 24:47 parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
• Joh. 20:21 Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."
• Ap.t. 1:8 kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".

Jeesus käskee opetuslapsiaan useita kertoja menemään, esim. "Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte."

3) Ihmisillä on suuri tarve kuulla hyvä uutinen Jeesuksesta Kristuksesta

2 Kun. 6 ja 7 on mielenkiintoinen kertomus. 800-luvulle ennen Kristusta kuningas Joramin aikaan Syyrian kuningas Ben-Hadad piiritti Samarian kaupunkia. Kaupungissa oli kova nälänhätä ja ihmiset kuolivat nälkään. Kaupungin portin eteen oli tullut kaksi spitalitautia sairastavaa miestä. He päättelivät, että olisi sama yrittää mennä Syyrialaisten leiriin, kuin kuolla portin eteen tai kaupungissa nälkään. Kun he pääsivät leiriin leiri oli täysin tyhjä. Kuningasten kirja kertoo näin:

Sillä Herra oli antanut aramilaisten sotajoukon kuulla sotavaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon töminää; ja niin he olivat sanoneet toisilleen: "Katso, Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan heettiläisten kuninkaat ja egyptiläisten kuninkaat, että nämä hyökkäisivät meidän kimppuumme". Niin he olivat lähteneet liikkeelle ja paenneet hämärissä ja jättäneet telttansa, hevosensa, aasinsa ja leirinsä, niinkuin se oli; he olivat paenneet pelastaakseen henkensä.

Spitaaliset miehet tulivat leiriin söivät ja joivat itsensä kylläisiksi, ottivat kultaa mukaansa ja kätkivät maahan. Kun he yhtäkkiä muistivat, että vieressä oli kaupunki, jonka ihmiset olivat kuolemassa nälkään. He sanoivat toisilleen seuraavasti:

"Emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän sanoman päivä. Jos olemme vaiti ja odotamme aamun valkenemiseen asti, niin me joudumme syyllisiksi. Tulkaa, menkäämme nyt ilmoittamaan tämä kuninkaan linnaan."

He menivät kaupunkiin ja niin kaupunki pelastui nälkäkuolemalta.

4) Löydettyämme hyvän uutisen me tahdomme viedä sitä eteenpäin

Monet, jotka tulevat uskoon täyttyvät niin suurella ilolla, etteivät yksinkertaisesti pysty olemaan kertomatta toisille ilonsa syytä. Hyvä uutinen halutaan kertoa eteenpäin.

Joskus tapaa väärällä motiivilla evankeliumia julistavia. Heidän kertomanaan hyvä uutinen ei kuulosta hyvältä uutiselta. Voimme joskus virheellisesti luulle, ettemme pelastu, jos emme julista evankeliumia. Jeesus ei sanonut näin, Hän puhui siitä ettemme kiellä Häntä. Muistan nuoruudestani yhden tytön seurakunnassa, joka koki todistamisen taakan niin raskaaksi, että päätti jättää uskon kokonaan.

Joskus törmää myös merkillisiin traktaattiautomaatteihin, jotka totisella naamalla pelokkaina jakavat traktaatteja. He eivät ole kovin hyvä mainos evankeliumille.

Julistamisen motiivina voi olla halu kiivailla totuuden puolesta tai julistuksessa voi olla niin tuomitseva sävy, ettei sanoma kuulosta enää ilosanomalta. Silloin sanoman päämäärä ei ole johtaa ihmisiä pelastukseen vaan ainoastaan kiivailla totuuden puolesta, kuten fariseukset tekivät. Evankeliumi on ihmistä varten eikä ihminen ole evankeliumia varten.

Miten kertoisimme toisille?

Kaksi ääripäätä, joita on vältettävä:

Ensimmäinen ääripää: Kertoja ei ota kuulijan tilannetta huomioon

Evankeliumi on julistettava kuulijan ehdoilla niin että hän voi kuunnella mitä meillä on kerrottavaa ja niin, että hän ymmärtää sen mitä haluamme hänelle kertoa.

Tapa millä sanoma kerrotaan voi estää sen kuulemisen ja ymmärtämisen. Vaikka meillä on tarvottavana hyvä sanoma, sanoma joka on hyvä uutinen, niin jos tuomme sanoman esille kuulijoille vastenmielisellä tavalla tai kummajaisena ihmiset eivät halua kuunnella. Emme voi kääntää koko kuulemisen vastuuta kuuntelijalle. Suurin vastuu on meillä, miten sanoman esitämme.

Jeesus vertasi evankeliumin julistamista kalastamiseen. Monet Jeesuksen kuulioista olivat kalastajia. Hyvä kalastaja tietää kalojen tavat. Hän ymmärtää mikä miellyttää kaloja, mistä paikasta ja mihin aikaan saa parhaiten kaloja.

Meidän on julistettava sanomaa kuulijoiden ehdoilla. Kaloja on kalastettava kalojen ehdoille, jos aikoo saada saaliin. Mato näyttää kalasta maukkaalta, vaikka se ei sinusta välttämättä siltä näytä. Jotta voisimme tehdä tämän meidän on tunnettava kohderyhmämme. Paavalille tämä oli selvää, hän kirjoittaa:

1 Kor 9:19 22 Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin,  ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset;  ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia-vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa-voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;  heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.

Evankeliumia julistaessa ja muutenkin seurakunnan toiminnassa teemme helposti sen virheen, että toimimme omien ehtojemme mukaan eikä kohderyhmän ehtojen.

Ongelmana on usein, että emme ymmärrä enää uskosta osattomien ajatusmaailmaa. Mitä kauemmin ihminen on ollut uskossa sitä kauemmaksi hän etääntyy uskosta osattoman ajatusmaailmasta. Kun olemme olleet pitkään uskossa ja seurakunnan toiminnassa emme enää näe miten ulkopuoliset kokevat käyttäytymisemme ja toimimisemme.

Muistan kerran nuorempana kun meillä oli kesällä evankeliointi toimintaa Jyväskylässä. Iltapäivällä meillä oli tilaisuus, jossa jaoimme hengellisiä lehtiä kadulla. Tulin tilanteeseen suoraan töistä, otin pinkan lehtiä käteeni ja aloin jakaa niitä ihmisille. Jollakin tavoin ymmärstin materiaalin vastaaottajien tunnelmat. Tarjoamamme sanoma oli sillä hetkellä kaukana töistä kauppoihin kiiruhtavien ihmisten ajatusmaailmata.

Emme myöskään saa koskaan laittaa omia uskonnollisia tunteitamme ja hengellisen kokemuksen tuntemisen oikeuksia paikalla olevien sielujen pelastumisen edelle.

Paavali esimerkiksi käsittelee kielillä puhumista.

1 Kor 14: "23 Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?"

Tämän takia ei ole hyvä rukoilla ääneen kielillä julkisissa kokouksissa, vaikka kokisimme sen rakentavan itseämme. Kiellä voi rukoilla ainoastaan silloin kun rukoilee yksin tai pienen uskovien ryhmän kanssa.

Lähetystyössä kohdekulttuurin huomioon ottaminen on meille itsestään selvää. Ymmärrämme, että lähetystyöhön lähtevän on tunnettava kohdemaan kulttuuri ja ihmisten ajatustapa. Mutta onko tämä selvää täällä kotimaassa. On muistettava, että miten kauemmin ihminen on ollut uskossa sitä kauempana hänen ajatusmaailmansa on ei-uskovan ajatusmaailmasta. Tämän takia yleensä vasta uskoontulleet ovat tehokkaita sielujen voittajia.

Satunnaisen kirkossa kävijän voimakkain tunne on pelko. Meidän olisi tehtävä kaikkemme, että satunnaiset kävijät tuntisivat olevansa tervetulleita ja jotteivät he tuntisi, että heitä vahditaan. Hyvä rukousaihe on, että Jumala auttaisi meitä näkemään espoolaisten tarpeet ja antaisi meille oikeat keinot saavuttaa heidät.

Jos olet lukenut seurakuntakasvua käsittelevää kirjallisuutta, niin olet ehkä huomannut, että kaikki sieluja voittavat kasvavat seurakunnat ottavat kohderyhmänsä huomioon.

Toinen ääripää: Pelätään kertoa Jeesuksesta

Minun täytyy myöntää, että olin nuorempana huomattavasti rohkeampi kertomaan Jeesuksesta kuin nyt keski-ikäistyvänä. Nuorena en välittänyt ottavatko ihmiset minut vakavasti. Ongelma on, että keski-ikäisen miehen pitäisi olla vakavasti otettava. Ihmiset työpaikallani tietävät minut uskovaiseksi, mutten ole heidän kanssaan koskaan keskustellut uskoon liittyvistä asioista.

Eräs ystäväni kertoi, että kun hän on mukana katuevankelioinnissa hänen on helpompi myös arjen keskellä puhua Jeesuksesta. Olin itse nuorena mukana noin 10 vuoden ajan teetupatyössä ja huomasin saman asian.

Eri tapoja kertoa:

1) Läsnäolo - ystävyysevankeliointi

Jeesus sanoi seuraajilleen, että he ovat maan suola ja maailman valo. Kun elämme kristittyinä tämän yhteiskunnan keskellä kristillistä elämää, niin se pitää yhteiskuntaa kunnossa. Jos kristitytkin alkavat lipsua moraalista, niin yhteiskunta on heikoilla. Meidän ei niinkään tarvitse yrittää muuttaa ei-uskovaisten käytöstä - se on evankeliumin tehtävä - vaan pitää huoli että itse elämme Jeesuksen antaman moraalin mukaan alkaen läheisimmistä ihmisistä.

Voidaksemme vaikuttaa maailmaan meidän on oltava siinä läsnä työssämme, asuinympäristössämme, perheen ja ystävien keskellä. Meidän mielipiteemme puheemme, asenteemme ja tekomme vaikuttavat ympäristöömme. Meidän ei pidä vetäytyä omiin suolakellareihimme seurakuntaa vaan olla osana tätä yhteiskuntaa ja kantaa vastuu siitä.

Raamatussa puhutaan usein myös hyvien tekojen tekemisestä se ei ole vain partiolaisten tehtävä. Kristittynä eläminen on paras tapa levittää evankeliumia lähellä eläville ihmisille: aviopuolisolle, lapsille, työkavereille, läheisille sukulaisille ja ystäville.

1 Piet. 3:1 Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin,

Maailman valona oleminen ei ole ainoastaan elämäntapaa vaan myös puhettakin. Joskus on parempi odottaa toisten kysymyksiä. Pietari kirjoittaa:

1 Piet 3:15 pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,

Kun saamme tilaisuuden, puhua käytetään se.

2) Suostuttelu

On ihmisiä joilla on vilpittömiä epäilyjä ja kysymyksiä kristinuskoa koskien, heidän kysymyksiin meidän pitää olla valmiita vastaamaan. Usein kysymykset on tarkoitettu vain keskeisten asioiden välttämiseksi. Tällöin kysyjä ei vastusta uskoa järjen tai teologisten syiden takia vaan moraalisten. He eivät halua antaa elämäänsä Jeesukselle, koska pelkäävät uskon vaativan heidän elämän tyylin muuttamista.

Osallistuin opiskeluaikana Internetissä keskusteluryhmään, jossa aiheena oli kristinusko. Tämä oli aikana kun graafisia internet-selaimia ei vielä käytetty eikä chatista tiedetty vielä mitään. Keskustelijat olivat joka ateisteja tai uskovia. Jonkun ajan mukana olleena aloin kokea koko keskustelun hyödyttömänä. Molemmilla osa puolilla oli halua vain väittelemään ja kokoa ajan molemmat yrittivät todistaa olevansa oikeassa. Tämä sama keskusteluryhmä on olemassa, tervemenoa sinne, jos halua kokeilla väittelyntaitoasi.

3)Julistaminen

Yksi hyvä tapa julistaa muille on viedä heidät kuuntelemaan evankeliumin julistusta seurakuntiin. Senpä takia seurakuntien tilaisuudet pitäisi olla sellaisia, jonne voi tuoda ystävänsä milloin vain pelkäämättä ikäviä yllätyksiä. Tilaisuudet eivät saa olla vain uskovien ilottelupaikkoja.

Eräs tuntemani mies oli houkutellut pikkubussillisen naapureitaan suurtilaisuuteen, jonka sanottiin olevan suunnattu ulkopuolisille. Tilaisuudessa oli niin kova meno päällä, että suurin osa bussikyytiläisiä lähti kesken tilaisuuden ulos odottamaan tilaisuuden päättymistä. Kotimatkalla bussissa oli ollut hiljaista. Uskovaisilla oli kyllä tilaisuudessa hauskaa ja kova meno päällä - ainakin lavalla olevilla - mutta varsinainen kohderyhmä poistui vähin äänin paikalta. Kohderyhmän huomioon ottaminen oli unohtunut.

Lukioaikaan minulla oli armo johdattaa joitakin ihmisiä Jeesuksen luo. Mikään ei ole suurempi ilo kuin tämä. Raamattu kertoo, että Andreas toi Pietarin Jeesuksen luo. Pietarista tuli koko kristinuskon historian merkittävimpiä hahmoja.

Suurin osa vakaumuksillisista krisityistä tietävät Billy Grahamin? Mutta kuinka moni tietää Albert McMakin? Albert McMakin oli henkilö joka vei Billy Grahamin hengelliseen tilaisuuteen, jossa hän tuli uskoon. Kaikki tiedämme miten paljon Jumala on käyttänyt Billy Grahamia.

4) Voima

Evankeliumin julistaminen ja voima kulkevat käsi kädessä. Raamattu on täynnä esimerkkejä joissa suuret ihmisjoukot tulivat uskoon ihmeteon jälkeen. Jumala on luvannut samaa meillekin.

5) Rukous

Meidän on rukoiltava, että hengellisesti sokeiden silmät avautuisivat. Meidän on myös rukoiltava kaikkien evankeliumia julistavien puolesta ja itsemmekin puolesta, että meillä olisi rohkeutta ja taitoa julistaa evankeliumia.

Lopuksi on hyvä muistaa Paavalin sanat:

1 Kor. 15:58 Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.

webmaster

Lähteenä käytetty Nicky Gumbellin kirjaa Hyvä kysymys, Päivä Oy.