Rakentavaa ja tuhoavaa kielenkäyttöä

Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee.  Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. (Jaak. 3:2-10)

Kielenkäyttö kypsyyden mittana

Kristityn kypsyyttä ei mitata uskossa olemisen vuosien mitalla tai ulkonaisen toiminnan ansioilla, vaan sillä miten hän käyttää kieltään suhteessa lähimmäisiimme. Puheen oikea hallinta on paras tuntomerkki siitä, että kristitty pystyy hallitsemaan myös muutakin käyttäytymistään. Sananlaskuissa kuningas Salomo kirjoittaa: "Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies." (Sananl. 17:27)

Omaa lihallista kiivautta puolustetaan turhan usein räiskyvällä luonteella, vaikka kysymyksessä olisivat vain huonot käytöstavat. Kristitylle sosiaalisessa kanssakäymisessä, myös seurakunnassa, minimimitta on normaalit hyvät käytöstavat. Raamattu kehottaa kasvamaan tässä yli keskivertomitan. Kristittyinä meidän pitää ottaa vakavasti Paavalin kehotus: "Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä,..." (Kol. 4:6) Haluan painottaa tässä kohden enemmän sanaa suloista kuin sanaa, jota mielellämme painotamme, suolaista.

Kielenkäyttö paljastaa ihmisen sisäisen tilan. Luukas kirjoittaa: "sydämen kyllyydestä suu puhuu." (Luuk. 6:45) Kielenkäyttö on hyvin keskeinen hengellisen kilvoituksen alue kristitylle. Oman kielen kesyttämiseen ei ihminen itse pystykään, kuten Jaakob on todennutkin kirjeessään. Siihen tarvitsemme Jumalan Hengen työtä. Jumalan Henki pääsee tekemään meissä työtä, kun annamme Hänen täyttää itsemme. Jumalan Hengen täyteyden seuraukset ovat Paavalin mainitsemat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen (Gal. 5:22).

Tuhoavan kielenkäytön seuraukset

Hallitsemattomasta kielenkäytöstä on monia ikäviä seurauksia. Yksi niistä on väärän kuvan antaminen lähimmäisestä tai seurakunnasta. Tästä taas voi olla seurauksena lähimmäisen elämän vaikeutuminen tai seurakunnan ja samalla Jumalan työn vaikeutuminen. Lisäksi se, mitä sanomme, vahvistaa myös omaa tunnettamme asiasta. Negatiiviset sanat vahvistavat negatiivisia tunteitamme samoin kuin positiiviset sanat vahvistavat positiivisia tunteitamme.

Todenperäisyys puheessamme on puheemme lähtökohta. Kristittyjen on oltava tarkkana siitä, mitä tietoja pidämme totena ja levitämme. Varma tieto asioiden todenperäisyydestä ei kuitenkaan anna oikeutta puhua mitä tahansa kenelle tahansa. Kypsä kristitty ei puhu taitamattomasti toisten ihmisten asioista tai seurakunnan puutteista, vaikka ne olisivatkin tosiasioita. Salomo kirjoittaa sananlaskuissa: "Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti ..." (Sananl. 15:12)

Rakentavassa kielenkäytössä on osattava seuloa, kenelle voi puhua, mitä voi puhua ja myös on tärkeää miten voi puhua. Koko hengellinen toiminta voi menettää merkityksensä sen takia, ettemme malta jättää tarpeettomia asioita sanomatta. Jaakob varoittaa: "Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha." (Jaak. 1:26)

Sokrateen puheen kolme seulaa

Tunnettu antiikin filosofi Sokrates esitti puheen kolme seulaa seuraavasti:
"Sokrateen luo tuli kerran mies ja sanoi:
- Kuulehan, minulla on kertovana sinulle jotain tärkeää ystävästäsi!
- Odota vähän, viisas vanhus keskeytti hänet. - Oletko siivilöinyt sen, mitä aiot sanoa, kolmen seulan läpi?
- Minkä kolmen seulan?
- Kuulehan! Ensimmäinen on totuuden seula. Oletko varma, että kaikki mitä aiot sanoa minulle, on totta?
- En ihan varma, olen kuullut sen toisilta.
- Mutta olet kai siivilöinyt sen ainakin toisen seulan läpi? Se on hyvyyden seula.
Mies punastui ja vastasi:
- Minun on tunnustettava, että en.
- Oletko sitten ajatellut kolmatta seulaa ja kysynyt itseltäsi, onko siitä hyötyä, että kerrot minulle ystävästäni?
- Hyötyä? Enpä oikeastaan.
- Huomaatko, Sokrates sanoi tukkien miehen suun, - jos se, mitä aiot kertoa minulle, ei ole totta eikä hyvää eikä hyödyllistä, niin pidä se mieluummin itselläsi!

Rakentavan kielenkäytön raamatulliset periaatteet

"... että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus," (Ef. 4:15)

Edellä olevasta Efesolaiskirjeen jakeesta voi löytää rakentavan kielenkäytön tai laajemmin ihmisten välisen vuorovaikutuksen periaatteet:

1. Kielenkäytön motiivina tulee olla rakkaus.
2. Kielenkäytössä tulee pyrkiä totuuteen, mikä taas edellyttää vilpittömyyttä ja avoimuutta.
3. Kielenkäytössä totuus on pidettävä rakkauden hallinnassa.

Näiden pohjalta kielenkäyttö johtaa henkiseen ja hengelliseen kasvuun ja sen lopputuloksen on läheisempi yhteys Kristukseen.

Rakkaus lähtökohtana

Ihmisten välisen vuorovaikutuksen motiivina voi olla toisen ihmisen välineellinen hyväksikäyttö tai hänen hyvinvointinsa etsiminen. Raamatun mukaan kristittyjen keskinäisen yhteyden päämäärä on toisen auttaminen. Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: " Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi." (Room. 15:2)

Tätä Paavalin esittämää periaatetta vastaan on nykyajalle tyypillinen ajattelutapa, että on tärkeää saada omat tarpeensa tyydytettyä. Meitä ympäröivän yhteiskunnan asenteet ja periaatteet yrittävät jatkuvasti hiipiä tietämättämme omaan ajattelutapaamme. Paavali varoittaakin mukautumasta tämän maailmanajan mukaan (Room. 12:2). Hengellisen kypsyyden selkein tuntomerkki on lähimmäisenrakkaus, joka näkyy kielenkäytössämme. Tämän periaatteen mukaisesti kielenkäyttömme ei johdakaan vain omien tarkoitusperiemme toteutumiseen eikä aina edes ominen näkemystemme esilletuomiseen, vaan lähimmäisemme rakentumiseen.

Vaikka sanomamme asia olisikin totta, mutta jos se ei täytä rakkauden periaatetta, niin kielenkäyttömme ei rakenna lähimmäisiämme.

Totuus kielenkäytössä

"Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä." (Ef. 4:25)

Jotta pystyisimme toteuttamaan totuutta kielemme käytössä, meidän on tiedostettava motiivimme ja tunteemme ja osattava ilmaista myös itseämme tarkasti. Puheessa on tärkeää toteuttaa seuraavat ilmaisutaidon perusperiaatteet, jotka ovat myös pohja rakentavaan kielenkäyttöön:

• En puhu muiden suilla vaan puhun vain omasta puolestani (ylivastuullisuuden välttäminen)
• Kerron millaisena tilanteen näin tai kuulin eli ilmaisen aistihavaintojani
• Kerron miten ymmärrän jonkin tilanteen eli tulkitsen tilanteen
• Kerron miltä minusta tilanne tuntui eli ilmaisen tunteeni
• Kerron miten haluaisin toimia tilanteessa eli ilmaisen pyrkimykseni

Edellä esitettyjen viestintäperiaatteiden käyttö on tärkeää erityisesti kriittisissä tilanteissa, jossa joudumme käsittelemään asioita, joista kaikki paikalla olijat eivät ole samaa mieltä tai joudumme antamaan kriittistä palautetta. Tällöin on tärkeää, että toteutamme ns. minä-viestintää. Minä-viestinnässä emme tee omista tuntemuksistamme ja näkemyksistämme yleismaailmallisia periaatteita ja faktoja vaan pidämme ne sellaisena kuin ne ovat. Kerromme, että itse ymmärrämme tilanteen näin, itse koemme tilanteen näin ja itse näkisimme hyväksi toimia näin ja että tämä on minun mielipiteeni eikä yleismaailmallinen totuus.

Rakkauden pitää hallita totuutta

Omaa kielenkäyttöä arvioitaessa ei riitä, että kertomamme asia on totta. On myös kysyttävä, rakentaako tämän tosiasian kertominen lähimmäistäni ja suhdettani häneen ja myös sitä, rakentaako ja rohkaiseeko se niitä ihmisiä, jotka ovat kuulemassa. Edistääkö puheeni muiden ihmisten hyvinvointia ja onko puheestani hyötyä? Kristitylle tämä on oikean kielenkäytön ydinkysymys.

Kahdenkeskisen tai julkisen puheensa ja viestinsä arvioimiseen on hyvä käyttää kolmea periaatetta: Onko se totta? Onko se hyvää? Onko siitä hyötyä? Puhumisemme ei pidä olla pelkästään totta vaan tämä totuus pitää olla rakkauden hallinnassa.


Ajatuksia herätti ja niitä on lainattu Veli-Matti Kärkkäisen ja Leevi Launosen kirjasta Voit kasvaa ihmissuhteissa (Ristin Voitto, 1986).

Rukous

Rakas Taivaallinen Isä, haluan antaa kieleni ja puheeni haltuusi. Auta, että voisin rakentaa ja rohkaista lähelläni elävien ihmisten elämää omalla kielenkäytölläni. Varjele, etten tuhoaisi kenenkään elämää puheillani. Amen

webmaster