Israelin kuninkaat

Israel kansakuntana syntyi Egyptissä. Jumala lunasti tämän kansan itselleen tuomalla sen Mooseksen johdolla lupaamaansa maahan. Jumala teki liiton kansakuntansa kanssa. Jo Mooseksen laissa varoituksia liiton rikkomisesta, Herran hylkäämisestä ja sen seurauksista.

Tuomarien aika

Israel pääsi luvattuun maahan Joosuan johdolla. Joosuan kuoltua alkoi kansan historiassa tuomarien aika. Kansa oli välillä ympäröivien kansakuntien vallan alaisena ja välillä Jumala lähetti kansakuntaan tuomareita (Gidon, Jefta, Simson) , jotka Jumalan johtamina ja Jumalan avulla vapauttivat kansan. Tätä aikaa kuvaa hyvin toteamus Tuom. 17:6. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.

Tämän seurauksena Tuomareiden kirjassa on eräitä VT:n merkillisimpiä kertomuksia. Esim. kertomus Efraimin vuoristossa asuvasta Miikasta. (100 sekeliä hopeaa.) Miikan äiti halusi pyhittää hopeansa Herralle ja antoi ne pojalleen Miikalle, joka teetti niistä puusta veistetyn ja hopealla päällystetyn jumalankuvan. Niin Miika muodosti oman pyhäkön itselleen. Myöhemmin Miika otti leeviläisen miehen taloonsa papiksi. Miikan huonoksi onneksi Danilaiset kulkivat hänen talonsa kautta etsiessään itselleen paikkaa missä asua. He houkuttelivat leeviläisen lähtemään heidän mukaansa ja ryöstivät samalla Miikan jumalankuvat. Kertomuksen lopussa mainitaan, että jumalankuvat olivat Danin kaupungissa siihen asti kun israelilaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen.

Kertomus osoittaa hyvin miten kansa meni harhaan kun eivät tunteneet Mooseksen lakia ja kirjoituksia. Miikalla oli luonnollista uskonnollista halua palvella Herraa, mutta hän teki sen aivan Lain vastaisella tavalla. Jeesuskin sanoin saddukeuksille: Matt. 22:29 "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Kertomus opettaa meille kirjoitusten tuntemisen ja Pyhän Hengen opastuksen kautta tulevan Jumalan tahdon tietämisen tärkeyttä.

Vanhan testamentin kertomukset eivät useinkaan sano jostakin asiasta onko se oikein tai väärin. Ne tyytyvät usein ainoastaan toteamaan asian. Lukijan oletetaan pystyvän päättelemään asian oikeellisuus muun Raamatun opetuksen kautta.

Kuningasten aika

Myöhemmin Jumala antoi kansalle kuninkaita. Jo Saulin aika ja varsinaisesti Daavidin ja Salomon aika toi maahan järjestyksen ja Jumalan ja Hänen lakinsa tuntemisen. Salomonin pojan Rehabeamin aikana valtakunta jakaantui pohjoiseen ja eteläiseen valtakuntaan 930 eKr. Jerusalem säilyi eteläisen Juudean pääkaupunkina ja Samariasta muodostui pohjoisen Israelin pääkaupunki.

Kuningasten kirjat kertovat näistä ajoista pakkosiirtolaisuuteen asti. Pohjoista hallitsi 20 hallitsijaa 210 vuoden ajan kunnes Assyrialaiset valtasivat Samarian 722 eKr. Juudeaa hallitsi myös 20 hallitsijaa 345 vuoden ajan eli 135 vuotta pidempään vuoteen 586 eKr asti. Tällöin Babylonialaiset valtasivat Jerusalemin.

Suurin osa Kuningasten kirjasta on ilmeisesti kirjoitettu kuningas Josian kuoleman aikoihin. Josia oli kolmanneksi viimeinen Juudean kuningas ennen Babylonian pakkosiirtolaisuutta ja viimeinen kuningas, joka palveli Herraa. Loppu kirjasta on ilmeisesti kirjoitettu pakkosiirtolaisuuden aikana.

Kertomus kuningas Josiasta luvussa 22 ja 23 osoittaa miten vähän jopa kuninkaat ja ylipapit tunsivat Mooseksen lakia. Josia aloitti Herran temppelin korjauksken. Temppelin korjauksen aikoihin ylipappi Hilkia löysi lainkirjan. Kun kirja luettiin kuninkaalle hän kauhistui, repäisi vaatteensa ja käski mennä kysymään neuvoa profeeltalta. Tämän seurauksena Josia puhdisti jumalanpalveluksen, poisti epäjumalankuvat temppelistä ja tuhosi epäjumalien palvelupaikat. Hän kokosi kaikki kansan johtajat temppeliin ja luki heille lainkirjan ja he uudistivat liiton Herran kanssa. Kuningasten kirjassa sanotaan, että koko kansa yhtyi liittoon.

Kuningasten kirjan sanoma kuningasten jälkeiselle ajalle

Mikä on sitten kuningasten kirjojen kirjoittamisen tarkoitus. Kirjat eivät esitä tarkkaa sosiaalis-poliittista kuvausta kuningaskunnista. Normaalin historiankirjoituksen mukaan esimerkiksi kuningas Omri olisi ehkä pohjoisen kuningaskunnan tärkein hallitsija. Hän muodosti pohjoisesta valtakunnasta vahvan itsenäisen valtion ja teki Samariasta pääkaupungin. Kuningasten kirja sivuuttaa Omrin kuudella jakeella "Omri teki sitä mikä on pahaa Herran silmissä".

Kuningasten kirjat kuvailevat kuningasten historiaa Jumalan lain valossa. Kirjat antavat kuvan, että kuningaskunnan hyvinvointi oli riippuvainen kuninkaiden tottelevaisuudesta Jumalan tahdolle. Kirjojen tarkoitus on selittää miksi kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen. Jumalan lain hylkääminen johti siihen. Seurauksena oli vankeus ja vapauden menetys.

Kuningasten kirjojen aikoina toimi useita profeettoja, esim. Elia, Elisa, Miika, Joona ja Jesaja. Profeettojen sanoman ymmärtää paremmin kun ensin tutustuu aikaan missä he toimivat. Profeettojen tehtävänä ei niinkään ollut tulevaisuuden ennustaminen vaan nähdä sen hetkinen tilanne Jumalan silmin ja he näkivät myös sen tilanteen seuraukset, jos muutosta ei tullut.

On mielenkiintoista lukea, että edes Jerusalemin kukistumisen jälkeen ihmiset eivät nähneet syytä ja seurausta. Jeremian kirjan loppupuolella kertoo (Jer. 44:15 - 23) Egyptiin paenneista Juudan asukkaista väittelemässä profeetta Jeremian kanssa. He pitivät kansakunnan hajaannuksen syynä sitä, etteivät he olleet palvelleet ja uhranneet Taivaan kuningatarta kylliksi. Jeremian täytyi julistaa heille, että juuri nämä epäjumalan uhrit olivat syypää kansan tilaan.

Kirjat esittävät miten Jumala piti liittonsa kuningas Daavidin kanssa. Jumala lupasi, että Daavidin jälkeläinen on aina Israelin valtaistuimella. Lopullisesti lupaus toteutui Kristuksessa. Lisäksi kirjat osoittava profetioiden toteutumisen. Kuningasten kirjoissa on ainakin 11 täyttyvää profetiaa.

Pakkosiirtolaisuuden aikaan, kun kirjat kirjoitettiin, niiden sanoma oli ensimmäisille lukijoilleen, että Israelin tila oli seurausta liiton hylkäämisestä.

Kuningasten kirjan sanoma meille

Mikä Kuningasten kirjojen sanoma on sitten meille tämän päivän kristityille? Se on sama kuin niille joille se ensin kirjoitettiin. Meidän on aina huomioitava, ettei Suomi ole Israel 2. Israelin asema on ainutlaatuinen koko maailman historiassa. Emme saa soveltaa Israelin historiaa jonkin toisen kansakunnan tilaan.

Toinen Kuningasten kirja puhuu tämän ajan ihmiselle seuraavaa: Jumalan palveleminen, Kristuksen seuraaminen tuo vapauden synnin ja sielunvihollisen vallasta. Uuden liiton eli Kristuksen hylkäämisessä hyljätään myös vapaus ja sidotaan itsensä monen asian orjaksi. Niinkuin Jeesuskin sanoi:

Joh. 8:32. ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".

Joh. 8:34. Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. 35. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. 36. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

Jumalan uuden liiton Jeesuksen hylkääminen saa aikaan synnin orjuuden.

Samarialaiset

Kuningasten kirjoissa on monia mielenkiintoisia kertomuksia:

Ajalta, joilloin Samaria kukistettiin, (2 Kun. 17:24 - ) on mielenkiintoinen kertomus samarialaisten taustoista. Muistamme, että UT:n aikana samarialaiset olivat halveksittuja muiden israelilaisten silmissä. Israelin valloittamisen jälkeen Assyrian kuningas, todennäköisesti Sargon II, asutti muita kansoja kuin israealilaisia Pohjoisen kuningaskunnan pääkaupunkiin, Samariaan.

Toinen kuninkaiden kirja kertoo, että nämä kansat eivät ensin palvelleet Herraa, mutta Herra lähetti leijonia, jotka hyökkäsivät ihmisten kimppuun, heidän asuinseudulleen. Assyrian kuninkaalle kerrottiin, etteivät nämä kansat osaa palvella Herraa ja sen tähden nämä vaikeudet tulevat. Niinpä Assyrian kuningas lähetti yhden israelilaisen papin Samariaan opettamaan siellä asuville kansoille miten Herraa palvellaan.

Kuningasten kirja kertoo, että nämä kansat palvelivat sitten Herraa mutta myös muita jumalia. Sen ajan uskonnollinen ajatus oli, että kunkin alueen uskonnon jumala vaatii omat rituaalinsa. Jos niitä ei noudateta niin se tuo sille alueelle onnettomuuksia.

Myöhemmin samarialaiset luopuivat polyteismistä ja epäjumalista ja omaksuivat monoteismin ja seurasivat Mooseksen opetusta. Kuten Johanneksen evankeliumin kertomuksen samarialainen nainen. Apostolien teot kertovat miten monet samarialaiset kääntyivät Filippoksen julistuksen kautta ja uskoontulleet täyttyivät Pyhällä Hengellä, kun Pietari ja Johannes rukoilivat uskovien puolesta. Kerrotaan, että Samarien täytti ilo ja riemu.

Hiskian rukous

2 Kun. Nostaa Juudean kuninkaista esille erityisesti kaksi, Hiskian ja Josian. Josia palautti Mooseksen lain tuntemuksen ja käytännön. Josiasta sanotaan:

2 Kun. 23:25. Koskaan ennen ei ole ollut Josian vertaista kuningasta. Koko sydämestään, koko sielustaan ja voimastaan hän alkoi palvella Herraa juuri niin kuin Mooseksen laki määrää. Hänen vertaistaan ei ole tullut hänen jälkeensäkään.

Hiskia palvelu koko sydämestään Herraa ja pysyi uskollisena. Hiskian kuninkuuden aikana Assyria valloitti pohjoisen kuningaskunnan ja uhkasi Juudeaa. Hiskia oli kuninkaana vaikeana aikana. Yksi merkittävä piirre Hiskiassa oli verrattuna muihin kuninkaisiin, hän rukoili usein.

Kuningasten kirjoissa on kaksi tilannetta, jossa Hiskia rukoili. Kun Sanheribin Assyrian kuninkaan sotapäälliköt piirittivät Jerusalemia ja Sanherib oli lähettänyt uhkauksen Hiskialle kirjeessä. Hiskia meni kirjeen kanssa temppeliin ja levitti sen Herran eteen. Hän rukoili Jumalaa. Kuningasten kirjassa kerrotaan miten Jumala kuuli rukouksen ja lähetti enkelin assyarilaisten leiriin surmaamaan piirittäjät. Tämän jälkeen Sanherib lopetti piirittämisen ja palasi takaisin maahansa, jossa hänet myöhemmin surmattiin. Assyria ei koskaan valloittanut Jerusalemia.

Toinen tilanne, jossa Kuningasten kirja kertoo Hiskian rukoilleen, on kun hän sairastui pian näiden tapahtumien jälkeen vakavasti. Jälleen Herra kuuli Hiskian rukouksen ja paransi hänet. Hiskialle annettiin vielä merkki siitä, että hän tulee paranemaan. Kuningasten kirja kertoo Jesaja rukoilleen, että Herra siirtäisi auringon varjoa 10 askelman verran taaksepäin. Ja näin tapahtui.

webmaster