OSA II: ellei ketään lähetetä

Lähettäminen ei ole ensisijaisesti kiinni rahasta vaan halustamme tehdä lähetystyötä. Lähettäminen on nimittäin enemmän kaikkea muuta kuin rahan antamista lähetystyöhön. Meillä käytetään muun muassa sellaisia ilmauksia kuin "lähetyspanoksen lisääminen", "satsaus lähetystyöhön" ja "lähetystyön tukeminen" tavallisesti kuvailemaan vain lähetyskassan tuloja ja menoja. Mitä muuta "panostusta", "satsausta" ja tukea lähetystyö tarvitsee?

Lähettämisen eri puolia analysoinut Neal Pirolo jakaa kirjassaan Serving as Senders lähettämistyön kuuteen osa-alueeseen sen mukaan, millaista tukea lähtijä tarvitsee lähettäjältä. Lähtijä tarvitsee 1) moraalisen tuen, 2) logistisen tuen, 3) taloudellisen tuen, 4) rukoustuen, 5) jatkuvaa yhteydenpitoa sekä 6) paluutuen tullessaan kotimaahan lomalle tai lopullisesti.

Moraalinen tuki

Moraalinen tuki on kaiken muun lähetystyön tuen perusta. Yksinkertaisimmillaan moraalinen tuki merkitsee sitä, että seurakuntalaiset innostuvat lähtijän näystä: "Herra siunatkoon sinua! Olet varmasti oikealla tiellä, ja me olemme hengessä mukana." Tämän vakuutuksen tarvitsee jokainen lähtijä - ja toisaalta, jos seurakunta ei ole näin siunaamassa lähtijää, tämä ei ole seurakunnan lähetti.

Moraalisen tuen puuttuminen seurakunnalta ei kuitenkaan merkitse sitä, etteivät näky ja kutsu olisi tulleet Herralta. Raamattu ja lähetyshistoria kertovat tapauksista, joissa kutsuttu joutui tulemaan toimeen ilman ihmisiltä saatua moraalista tukea. Suuren yksinäisyyden hetkiä löytyy lähes jokaisen Jumalan ihmisen elämäkerrasta Vanhassa testamentissa. Entä mitä teki Jumalan Lähetin, Jeesuksen tukijoukko Getsemanessa? Unisilla opetuslapsilla tuskin oli alkeellisintakaan käsitystä Mestarinsa tehtävän suuruudesta ja sen aiheuttamasta tuskasta. Myöskään Paavalin lähettäjät eivät olleet aina valmiita tukemaan tämän näkyä vaan jopa Pyhän Hengen nimissä pyrkivät estämään kutsun toteuttamisen. - Sama linja jatkuu Raamatun jälkeisessä lähetyshistoriassa. Kun William Carey lähti 1700-luvun lopussa Intiaan vastatakseen lähetyskäskyyn, hänen seurakuntansa piti ajatusta pakanoiden saavuttamisesta epäraamatullisena!

Miten näitä esimerkkejä on tulkittava? Yksinäinen lähetti voi varmasti lohduttautua niiden äärellä ja tehdä kuten Daavid teki, kun "tukijoukko" suunnitteli kivittämistä: "Daavid haki tukea Herrasta, Jumalastaan" (1. Sam. 30:6). Meitä lähettäjiä nämä esimerkit sen sijaan eivät saisi tuudittaa ajatukseen, että lähettien yksinäisyys olisi Jumalan tahto. Evankeliumin leviämisen vastustaminen ei ole seurakunnan kutsumus. Periaate kuulostaa itsestään selvältä, mutta valitettavasti se ei sitä ole.

Luja peruskallio vai läjä irtokiviä?

Moraalinen tuki on kuin luja peruskallio, jolla lähetyskutsuaan toteuttava lähetti voi seistä. Jos moraalinen tuki puuttuu, lähetin jalkojen alla on läjä irtokiviä, jotka pahimmassa tapauksessa sinkoilevat hänen päälleen keskeyttäen kutsumustyön.

Irtokiviä: On monia syitä, jotka voivat viedä seurakuntalaisilta kyvyn tukea lähettejä edes moraalisella tasolla. Seuraavaa luetteloa voi käyttää itsetutkistelun peilinä, ja tarkastella, löytyykö oma kuva jonkin syyn kohdalta.

• Maailma voi kaventua niin pieneksi, että Jumalan voidellut alkavat näyttää vihollisilta. Näin kävi Daavidin joukoille yllämainitussa esimerkissä.
• Uskova voi tuudittautua uneensa ja olla huomaamatta Jumalan suunnitelmaa ystäviensä elämässä. Näin kävi Jeesuksen opetuslapsille Getsemanessa.
• Jumalan suunnitelma hylätään hiljaisesti yleinen mielipiteen tähden. Näin oli käydä Jeesuksen maalliselle isälle morsiamen tultua raskaaksi.
• Uusia alueita valtaava evankeliumi voidaan nähdä uhkaksi seurakunnan tasapainolle ja normaalille ohjelmalle. Näin kävi juutalaisten johtajille Jeesuksen aikana.
• Ihmiset uskovat vastustavansa evankeliointi-ideoita Herran käskystä ja raamatullisuuden nimissä. Näin kävi Paavalin tukijoille - ja William Careyn seurakunnan johtajille.

Nämä syyt saattavat pukeutua hyvää tarkoittaviin kommentteihin, joita lähtijä kuulee ystäviltään:

• Me tarvitsemme sinua täällä! Voit antaa panoksesi kotiseurakunnan keskellä.
• Siirrä lähtöäsi ja tee ensin jotakin kunnon työtä. Varmistat niin toimeentulosi.
• Et voi viedä lapsiasi jonnekin puskaan! Pahimmat kentät eivät ole lapsiperheitä varten
• eikä maailman evankeliointi ole yksin sinun tehtäväsi.
• Hoida ensin iäkkäät vanhempasi hautaan. Et voi jättää heitä yksin.

Luja kallio:

Paras mahdollinen esimerkki moraalisesta tuesta on Jeesuksen tapa siunata lähtijät matkaan. "Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Opetuslasten inhimilliset heikkoudet eivät vähentäneet Jeesuksen antamaa tukea. Jeesus osoitti suurta luottamusta Pietarille heti, kun tämä oli katunut kieltäjän sanojaan. Häntä odotti tehtävä: "Ruoki lampaitani!"

Samaa mieltä odotetaan seurakunnalta, joka lähettää Jeesuksen opetuslapsia maailman ääriin. Niin kuin Isä on meidät lähettänyt ja asettanut kunkin omalle paikallemme, niin mekin lähetämme aina uusia ja uusia evankelistoja, opettajia ja avustajia kaikkialle maailmaan. Kristuksen mielenlaatu on lähettävän seurakunnan tärkein varustus.

Jeesus on siis kulmakivi.

Käytännöllinen esimerkki moraalisen tuen antamisesta löytyy Apostolien tekojen 13. luvusta, jossa Pyhä Henki kehottaa erottamaan Barnabaksen ja Sauluksen lähetystehtävään. Seurakunta ymmärsi kutsun, se hiljentyi kysymään neuvoa Jumalalta ja lopulta lähetti siunaten matkaan

Maria K.

Joko luit myös Osan I