Jeesuksen elämä

1 Mistä saa tietoa Jeesuksen elämästä

Jeesus Nasaretilaisen syntymä ja elämä ovat merkittävästi vaikuttaneet ihmiskunnan elämään. Hänestä on mainita useissa ajanlaskun ajan historian kirjoissa. Esimerkiksi juutalainen historioitsija Josefus Flavius (1.1) ja roomalainen historioitsija Tacitus (1.2) mainitsevat Jeesuksen kirjoituksissaan. Tarkimman kuvan Jeesuksen elämästä antavat Uuden testamentin evankeliumin kirjat. Myös Uuden testamentin historiallisista kirjoista Apostolien teoista sekä apostolien kirjeistä saadaan tietoa Jeesuksesta. Vanhan Testamentissa on myös etukäteistietoa Jeesuksen elämästä.

2 Palestiinan poliittinen tilanne Jeesuksen syntymän aikaan

Kreikkalaisten ja syyrialaisten vallan jälkeen juutalaisilla oli lyhyt itsenäisyyden aika ennen kuin roomalaiset valloittivat Pompeiuksen johdolla Palestiinan vuonna 63 eKr. Pompeius järjesti kaupunkiliitoksi Dekapoliin kymmenen kreikkalaista siirtokuntaa, joihin kuuluivat mm. Skytopolis (Beetsean), Damaskos, Filadelfia (Amman), Pella, Gerasa, ja Gedara. Kuningas Herodeksen isä Antipater oli idumalainen hallitsija. Idumalaiset olivat juutalaisuuteen kääntynyt heimo eteläisessä Juudeassa. Antipater oli auttanut Julius Ceasaria ja saanut sitä kautta juutalaisille huomattavia etuoikeuksia. (2.1)

Roomalaiset nimittivät Antipaterin pojan Herodes Suuren Juudean kuninkaaksi vuonna 37 eKr (2.3). Palestiina jaettiin alueellisesti eteläiseen Juudeaan, keskellä olevaan Samariaan ja pohjoiseen Galileaan. Lisäksi Palestiinaan kuuluivat läntiset Perea, Gaulanitis ja Trakhonitis. Palestiina kuului tärkeään Syyrian provinssiin, jota hallitsi Quirinius (2.2). Herodes Suuri ei ollut juutalainen, mutta hän samaistui juutalaisten kuninkaaksi ja rakensi palatseihinsa juutalaisia rituaalialtaita (2.3). Herodes kuoli 6 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja valtakunta jakaantui hänen lastensa kesken. Herodes Arkhelaos hallitsi Juudeaa, Herodes Antipas Galileaa ja Herodes Filippos sai Transjordanian. (2.2)

3 Jeesuksen syntymä

Ajan laskemisen Kristuksen syntymästä aloitti 500-luvulla munkki Dionysius Exiguus. Jeesuksen arvioidaan syntyneen 4 - 7 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ajanlasku on pyritty ajoittamaan Jeesuksen syntymävuodesta, mutta nykyisen tietämyksen mukaan ajoitus on ollut muutaman vuoden liian myöhäinen. (3.1)

Jeesus syntyi Palestiinan Beetlehemin kaupungissa (3.2). Jeesuksen äiti oli Maria, joka oli apokryfisen Joosefin evankeliumin mukaan Joakimin ja Annan tytär. Jeesuksen kasvatusisä oli Joosef. Joosefin isä oli Eeli. Joosef ja Maria asuivat Pohjois-Palestiinassa Nasaretin kaupungissa. Jeesuksen syntymän aikaan Palestiina oli roomalaisten miehittämä. Jeesuksen syntymän aikoihin Keisari Augustus (Octavianus) oli antanut käskyn, että kaikkien Rooman kansalaisten tuli merkitä itsensä veroluetteloihin syntymäkaupungeissaan.

Jeesuksen isä oli syntyään betlehemiläinen ja kuului Israelin muinaisen kuninkaan Daavidin sukuun. Tämän takia Joosef ja Maria olivat Betlehemissä Jeesuksen syntymän aikaan. Jeesus syntyi vaatimattomiin oloihin. Hänen syntymäpaikkansa oli eläinten talli tai tallina käytetty luola, koska alueen majatalot olivat täynnä (3.3). Jeesuksen vanhemmat olivat käsityöläisiä (3.4).

Jeesuksen syntymään liittyy useita ihmeitä. Hän ei syntynyt Joosefin ja Maria sukupuoliyhteyden tuloksena, vaan sikiön alku oli neitseellinen. Evankelistojen kirjoitukset kertovat, että Maria tuli raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tästä seurasi, että Joosef luuli Marian olleen uskoton hänelle ja Joosef aikoi hylätä Marian hänen tultua raskaaksi. Evankelistat kertovat edelleen, että enkeli ilmestyi Joosefille ja ilmoitti, että Maria ei ollut uskoton ja Joosef ei saanut hylätä Mariaa. Ennen raskauden alkua enkeli oli ilmestynyt myös Marialle ja kertonut, että hänestä syntyy erityinen lapsi, joka tulee olemaan kuningas ja Messias ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. (3.5, 3.6)

Jeesuksen synnyttyä Jumalan lähettiläitä, enkeleitä, ilmestyi myös lammaspaimenille, jotka olivat Betlehemin ympäristössä. Enkelit ilmoittivat heille Messiaan eli Kristuksen syntyneen. Paimenet kävivät kumartamassa ja kunnioittamassa vastasyntynyttä lasta. (3.7) Jeesus ympärileikattiin juutalaisen lain mukaan kahdeksan päivän ikäisenä ja hänen vanhempansa kävivät, lain mukaan, Jerusalemin temppelissä uhraamassa esikoisen syntymän takia. (3.8) He uhrasivat Vanhan testamentin laissa köyhille ihmisille uhriksi määrätyn kyyhkysen (3.9). Temppelissä heille ilmoitettiin lapsen erityisyydestä (3.10).

Ehkä noin vuoden tai kahden vuoden kuluttua tästä Jerusalemiin, kuningas Herodeksen luokse, saapui tietäjiä (astrologeja). Tietäjien alkuperää ei ilmoiteta tarkemmin, vaan sanotaan heidän olevan idästä. Tietäjät etsivät juutalaisten uutta kuningasta. He olivat nähneet kuninkaan tähden nousevan taivaalle. Kyseltyään neuvoa juutalaisilta oppineilta tietäjät löysivät Jeesuksen perheen ja kävivät jättämässä heille kuninkaalliset lahjansa. Todennäköisesti Jeesus ja hänen vanhempansa asuivat tällöin vielä Betlehemissä. Joosefhan oli Betlehemistä kotoisin ja kaupungissa asui todennäköisesti hänen sukulaisiaan. (3.11)

Kuningas Herodes ei halunnut kilpailevaa kuningasta alueelleen. Kuultuaan uuden kuninkaan syntyneen hän lähetti sotajoukkonsa tappamaan Betlehemistä ja sen ympäristöstä kaikki kaksivuotiaat ja nuoremmat poikalapset. Tätä ennen Joosef oli kuitenkin paennut maasta Egyptiin ja Jeesus oli turvassa. Kun kuningas Herodes oli kuollut, Joosef palasi perheineen Palestiinaan. Hän ei uskaltanut kuitenkaan mennä takaisin Juudeaan, vaan muutti Pohjois-Palestiinan kotiseudulleen Galileaan Nasaretin kaupunkiin. (3.12)

4 Jeesuksen lapsuus

Tämän jälkeen evankeliumit eivät anna Jeesuksen lapsuudesta tietoa, vaan seuraava maininta hänestä on 12-vuotiaana. Tässä iässä juutalaiset pojat ovat lain mukaan lain edessä täysi-ikäisiä. Jeesuksen vanhemmat olivat tapansa mukaan käymässä pääsiäisjuhlilla Jerusalemissa. Kotimatkallaan he huomaavat lapsensa jääneen pois matkasta ja lähtevät etsimään häntä Jerusalemiin. Jerusalemissa he löytävät hänet temppelistä keskustelemassa lainopettajien kanssa. Nämä oppineet miehet ihmettelivät nuoren pojan ymmärrystä ja hänen vastauksiaan keskustelussa. (4.1)

Jeesuksen vastaus vanhemmilleen osoittaa, että Jeesus tiedosti jo lapsena olevansa Jumalan Poika: "Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona." (4.2) Isällä hän tarkoitti Jumalaa. Juutalaisuudessa ihminen ei kutsu Jumalaa Isäksi. Kun Jeesus julkisen toimintansa aikana kutsui Jumalaa Isäkseen, niin uskonnolliset johtajat syyttivät häntä jumalanpilkasta. (4.3)

Jeesuksen julkisen toiminnan aikana Jeesuksen kasvatusisästä, Joosefista, ei ole enää mainintoja. Joosefin kuoleman hetkeä ei evankeliumeissa mainita, mutta hän oli elossa ainakin Jeesuksen ollessa 12-vuotias. Jeesus toimi isänsä ammatissa käsityöläisenä (rakennusmies) julkisen toimintansa alkamiseen asti (4.4).

5 Jeesuksen julkinen toiminta

Jeesus aloitti julkisen toimintansa kun hän oli noin 30-vuotias. Jeesuksella oli ainakin neljä veljeä, Jaakob, Joosef, Juudas ja Simon, ja sisaria (5.1). Maria oli synnyttänyt Jeesuksen syntymän jälkeen muitakin lapsia. Matteuksen evankeliumin kohdasta 1:25 käy ilmi, että Joosef ja Maria olivat sukupuoliyhteydessä Jeesuksen syntymän jälkeen. Katolisen kirkon oppi Marian ikuisesta neitsyydestä ei siten ole perusteltu.

Ennen julkista toimintaansa Jeesus kävi kastattamassa itsensä Johannes Kastajan luona. Jeesus ja Johannes olivat sukulaisia keskenään ja evankeliumeissa on joitakin mainintoja heidän tapaamisistaan (5.2). Myös Johanneksen opetuslasten ja Jeesuksen tapaamisista on mainintoja. Osasta Johanneksen opetuslapsista tulikin Jeesuksen seuraajia (5.3). Jeesuksen kasteen jälkeen Jeesus täyttyi Pyhällä Hengellä. Pyhä Henki tuli näkyvästi, "kyyhkysen tavoin" Jeesuksen ylle (5.4). Kasteen jälkeen Jeesus meni autiomaahan paastoamaan 40 päiväksi ja yöksi. Paastoajan lopussa paholainen yritti estää Jeesusta aloittamasta toimintaansa ja lupasi hänelle valtaa ja rikkauksia. Jeesus ei suostunut paholaisen tarjouksiin, vaan aloitti toimintansa Jumalan valtakunnan julistamisesta. (5.5)

Jeesus aloitti toimintansa kotiseudullaan Galileassa (5.6). Jeesus opetti ja valitsi kaksitoista opetuslasta: Simon (myöh. Pietari), Andreas, Jaakob, Johannes, Filippus, Bartolomeus, Tuomas, Matteus, Jaakob, Lebbeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot (5.7). Ensimmäinen Jeesuksen tekemä ihme on veden muuttaminen viiniksi (5.8). Tämän ihmeen Jeesus teki julkisuudelta salassa ja pelasti sulhasen juhlien epäonnistumiselta. Vain hänen opetuslapsensa ja Maria huomasivat ihmeen.

6 Jeesuksen opetukset

Jeesuksen toiminnan päätarkoitus oli opettaa kuulijoilleen Jumalan olemuksesta, Jumalan valtakunnasta ja omasta tehtävästään ja olemuksestaan. Tunnetuimmat Jeesuksen opetukset ovat vuorisaarna (6.1) ja vertaukset. Jeesus opetti myös itsestään monessa kohden ns. "Minä olen" -opetuksissa. Jeesus todisti sanansa teoillaan. Hän kehottikin ihmisiä uskomaan hänen tekoihinsa, jos he eivät kykene uskomaan hänen sanoihinsa. (6.2) Jeesuksen opetuksia oli kuuntelemassa tuhansia ihmisiä. Evankeliumien kirjoituksien mukaan usein paikalla oli noin 5000 miestä ja näiden lisäksi naisia ja lapsia (6.3). Tästä voidaan arvioida kuulijoita olleen toistakymmentätuhatta. Jeesuksen opetukset levisivät laajalle sen aikaiseen Palestiinaan ihmisten mukana ja myös hänen opetuslastensa vieminä. Tavalliset ihmiset tunsivat Jeesuksen ja hänen opetuksensa. Uskonnolliset opettajat ja johtajat sekä poliittiset johtajat tunsivat Jeesuksen ja hänen opetuksensa. Myös Juudean kuningas halusi tavata Jeesuksen (6.4). Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen Paavali sanoikin vuosia myöhemmin kuningas Agrippalle, että Jeesuksen toiminta oli yleisesti tunnettua ja se ei ollut tapahtunut missään "syrjäisessä kolkassa" (6.5).

7 Jeesuksen opetuksia Jumalasta ja itsestään

Jeesuksen radikaaleimpia opetuksia Jumalasta oli se, että Jumala on Isä. Jeesuksen opetuksessa painottuivat Jumalan olemus Isänä, joka oli luonut ihmisen, halusi ihmisille hyvää ja rakasti heitä syvästi (7.1). Jeesus opetti myös, että Jumala on rakkaus ja rakkauden alkulähde (7.2). Opetuksessa Jeesus toi esille myös Jumalan pyhyyttä ja sen kautta tulevaa Jumalan tuomiota (7.3). Jeesus itse oli Jumala, joka oli tullut ihmiseksi tekemään sovinnon ihmisten kanssa (7.4). Jeesus ojensi opetuksellaan ja rakkauden teoillaan kättä ihmiskunnalle sovinnon ja anteeksiannon luomiseksi (7.5).

Johanneksen evankeliumeissa Jeesusta kutsutaan Jumalan Sanaksi ja sanotaan tämän sanan olevan Jumala. Jeesus opetti olevansa yhtä Isä Jumalan kanssa. Hän opetti myös, että se, joka oli nähnyt Jeesuksen, oli nähnyt Jumalan. (7.4) Ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset kunnioittivat Jeesusta Jumalana. Tuomas Didymus sanoi Jeesukselle, kumartaessaan häntä: "Minun Jumalani ja Herrani." (7.6)

Jeesuksen olemus selvisi opetuslapsille hitaasti sinä aikana, jona he olivat Jeesuksen seurassa. Aluksi he pitivät Jeesusta opettajana, pyhänä miehenä ja profeettana (7.7). Nähdessään Jeesuksen tekoja opetuslapset hämmentyivät ja ihmettelivät, kuka Jeesus oikein oli (7.8). Myöhemmin Simon tunnusti Jeesuksen odotetuksi Messiaaksi eli Kristukseksi (7.9). Ylösnousemuksen jälkeen opetuslapsille selvisi, että Jeesus oli itse Jumala, joka oli tullut ihmiseksi (7.10).

Jeesus osoitti usein opetuksessaan suoraan tai vihjaillusti olevansa Jumalan veroinen eli itse Jumala (7.11). Tämän takia uskonnolliset oppineet ja johtajat syyttivät häntä jumalanpilkasta ja yrittivät tappaa hänet useaan otteeseen (7.12). Jeesuksen kuolemantuomien syy oli lopulta jumalanpilkka, koska hän oli opettanut olevansa Jumala (7.13).

Jeesus opetti itsestään usein "Minä olen" -opetuksilla. Opetukset olivat hyvin radikaaleja. Tämän takia Jeesus todistikin opetuksensa todeksi aina ihmeteoilla. Jeesus sanoi olevansa elämän leipä, joka antaa ihmiselle elämän, ja ruokki kahdella kalalla ja viidellä leivällä noin 10 000 ihmistä (7.14). Jeesus sanoi olevansa maailman valo, joka poistaisi ihmisen mielessä olevan pimeyden ja avasi sokeana syntyneen silmät (7.15). Jeesus sanoi olevansa ylösnousemus ja elämä, ja joka uskoo häneen, ei ikinä kuole. Todistaakseen sanansa hän herätti kuolleista Lasaruksen, joka oli ollut jo neljä päivää kuolleena (7.16). Jeesus opetti olevansa ovi Jumalan valtakuntaa ja olevansa hyvä paimen (7.17). Jeesus käytti itsestään myös Jumalan Vanhassa testamentissa käyttämäänsä Jumalan nimeä "Minä olen" (7.18).

8 Jeesuksen opetuksia Jumalan valtakunnasta

Juutalaiset odottivat konkreettista Jumalan luomaa valtakuntaa, joka olisi ollut samanlainen kuin Vanhassa testamentissa kuvattu Daavidin ja Salomon valtakunnat. Odotusten mukaan tämä valtakunta olisi luotu asevoimin, kuten Daavidin valtakunta. Mutta Jeesus opetti toisenlaista Jumalan valtakuntaa. Jeesuksen opetuksen mukaan Jumalan valtakunta ei tule näkyvällä tavalla vaan on sisäisesti Jeesuksen seuraajissa (8.1). Jumalan valtakunta on yhteyttä Jumalan kanssa, joka tuo rakkautta, rauhaa ja iloa (8.2). Jumalan valtakuntaa ei kuulu väkivalta vaan se on rauhan ja rakkauden valtakunta. Jeesuksen opetuksen mukaan tämän valtakunnan tärkein käsky on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään (8.3). Jeesus opetti myös rakastamaan vihollisiaan (8.4) ja tekemään kaikille hyvää. "Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille." (8.5)

Jeesuksen tunnetuimpia opetuksia ovat vuorisaarna (8.6) ja Jeesuksen jäähyväispuhe opetuslapsilleen (8.7), vertaukset mm. hyvä paimen, peltoon kätketty aarre, kylväjä, viinitarha, laupias samarialainen, tuhlaajapoika, kadonnut hopearaha, rikas mies ja Lasarus, viinitarhan työntekijät, kymmenen neitsyttä, anteeksiantamaton palvelija, talentit, sinapin siemen, vuorella oleva kaupunki ja kynttilä vakan alla.

Jeesus opetti, että Hän tuli elämällään ja kuolemallaan lunastamaan ihmiset ja tuomaan anteeksiantamuksen (8.8).

9 Jeesuksen tekemät ihmeet

Jeesuksen ensimmäinen ihme on veden muuttaminen viiniksi Kaanaan häissä Galileassa (9.1). Jeesus teki useita ihmeitä. Johanneksen evankeliumin lopussa annetaan ymmärtää, että kaikki hänen tekemänsä ihmeet ei ole kirjattu evankeliumeihin (9.2). Jeesus paransi lukuisia ihmisiä, hän herätti joitakin kuolleista ja teki joitakin tunnusteoiksi luokiteltavia ihmeitä. Osa parantamisista oli tarkoitettu vain parannetun ihmisen auttamiseksi. Osa parantamisista oli auttamisen lisäksi tarkoitettu osoituksena Jeesuksen jumaluudesta.

Tunnetuimmat Jeesuksen parantamat henkilöt evankeliumeissa olivat Pietarin kuumetautinen anoppi, sadanpäämiehen tytär, verenvuotoa sairastanut nainen, koukistunut nainen sapattina temppelissä, kymmenen spitaalista miestä, sokeana syntynyt mies, 20 vuotta rampana ollut mies, sokea Bartimeus ja Malkuksen, jolta Pietari sivalsi korvan. Joissakin evankeliumien kohdissa mainitaan Jeesuksen parantaneen kaikki sairaat, jotka tulivat hänen luokseen (9.3). Jeesus herätti joitakin ihmisiä kuolleista, mm. Lasaruksen, Jairoksen tyttären ja Nainin kaupungin lesken pojan (9.4). Lisäksi Jeesus vapautti useita ihmisiä riivaajista, mm. Magdalan Marian, Gerasan riivatun miehen ja kuunvaihetautia sairastavan pojan.

Jeesus teki myös useita tunnustekoja, mm. ruokki noin 10 000 ihmistä kahdella kalalla ja leivällä, käveli veden päällä ja tyynnytti myrskyn, Pietarin kalansaalis. Lisäksi kerrotaan Jumalan puhuneen korvin kuultavasti Jeesuksen kastehetkellä sekä erikoinen Mooseksen ja Elian kohtaaminen ilmestysvuorella.

10 Ihmisten odotukset Jeesusta kohtaan

Juutalaiset odottivat tulevasta Messiaasta henkilöä, joka olisi vapauttanut heidät roomalaisten vallasta ja perustanut kuningaskunnan kuningas Daavidin tapaan. Jeesuksen ihme- ja tunnusteot vakuuttivat suuret joukot Jeesuksen messiaanisuudesta, mutta monet pettyivät ja jättivät Jeesuksen, kun hän ei perustanutkaan näkyvää valtakuntaa (10.1). Hänen opetuksensa ja tekonsa eivät vastanneet kaikessa kansanjoukkojen ennakko-oletuksia ja eivät ennen kaikkea vastanneet uskonnollisten johtajien odotuksia.

Juutalaisten pappisjohtajien asema Rooman vallan alaisuutena oli veitsen kärjellä tasapainottelua. Heillä ei ollut jäljellä paljoakaan poliittista valtaa, vaan ainoastaan uskonnollista. Uskonnollista valtaa käytti papiston Sanhedrin-neuvosto. Heillä oli kuitenkin roomalaisten valloittajien suoma erityisasema. Heidän itsensä muodostama kuva tulevasta Messiaasta ei vastannut Jeesuksen opetuksia ja toimintaa. He näkivät Jeesuksen oman teologiansa läpi juutalaisen kansan uskonnollisena eksyttäjänä.

Jeesuksen toiminta sai suuret kansanjoukot liikkeelle. He pelkäsivät tämän liikehdinnän uhkaavan horjuvaa rauhaa Palestiinassa. Tämä olisi taas osoittanut roomalaisille, että uskonnollinen johto ei kykene hallitsemaan aluetta ja he olisivat menettäneet oman valta-asemansa. Jeesuksen toiminta horjutti myös alueen yhtenäistä uskonnollista kulttuuria. Lisäksi heidän vihaansa kasvatti kateus Jeesuksen suosiota kohtaan. Halu varjella omaa uskonnon tulkintaa ja oikeaoppisuuttaan, halu säilyttää valta-asemansa, pelko yhtenäisyyden hajoamisesta ja kateus ajoivat Palestiinan uskonnolliset johtajat Jeesusta vastaan. Johtajat eivät kyenneet alistamaan Jeesusta oman määräysvallan alaisuuteen ja he alkoivat suunnitella melko pian Jeesuksen surmaamista. (10.2)

11 Jeesuksen kuolema

Jeesus antoi opetuksellaan ja teoillaan ymmärtää olevansa itse Luoja Jumala. Tämä oli edellä mainittujen seikkojen lisäksi lopullinen syy, minkä takia Jeesus päätettiin surmata. Jeesusta yritettiin vangita tai kivittää muutamia kertoja jo ennen pääsiäistä. Jeesuksen vastustajat eivät kuitenkaan voineet toteuttaa suunnitelmaansa julkisesti Jeesuksen kansasuosion johdosta (11.1). Heille tarjoutui kuitenkin tilaisuus tehdä vangitseminen salaa, kun yksi Jeesuksen opetuslapsista tarjoutui kavaltamaan Jeesuksen. Hän lupasi johdattaa vangitsijat Jeesuksen luokse, kun kansajoukot eivät olleet hänen ympärillään. (11.2)

Juudaksen toiminnan syynä on voinut olla hänen jo pitkään jatkunut epärehellisyys. Hän kavalsi rahaa itselleen opetuslasten yhteisestä rahastosta (11.3). Ehkä Juudas oli myös pettynyt siihen, että Jeesus ei ollutkaan hänen odottamansa valloittaja. Voi olla, että Juudas toivoi pakottavansa Jeesuksen ottamaan maallista valtaa, kun hänet uhattiin vangita. Evankeliumit kertovat yksinkertaisesti Saatanan menneen Juudakseen (11.4).

Jeesus puhui kuolemastaan jo ennen pääsiäistä opetuslapsilleen ja myös julkisesti (11.5). Hän halusi syödä viimeisen ateriansa kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Viimeisellä aterialla Jeesus asetti ehtoollisen, viinin ja leivän nauttimisen, kuolemansa muistoksi. Aterian aikana Juudas lähti kavaltamaan Jeesuksen uskonnolliselle johtajistolle. (11.6)

Aterian jälkeen Jeesus ja opetuslapset lähtivät rukoilemaan Getsemanen puutarhaan. Kyseinen yö oli määritelty Vanhan testamentin laissa valvontayöksi (11.7). Evankeliumit kertovat, että Jeesus vetäytyi rukoilemaan yksinäisyyteen ja kävi taistelun tehtävänsä suorittamisesta. Opetuslapset eivät kuitenkaan jaksaneet valvoa rukoilemassa opettajansa kanssa. (11.8)

Juutalaisella papistolla oli lupa pitää yllä omaa aseistettua temppelivartiostoa. Tämä vartiosto tuli vangitsemaan Jeesusta. Pietari yritti puolustaa Jeesusta miekalla ja sivalsi yhdeltä vartioston jäseneltä korvan pois. Jeesus kielsi kuitenkin Pietaria ja komensi Pietari laittamaan miekkansa pois ja paransi vioittuneen korvan. (11.9)

Opetuslapset pelästyivät pidätystä ja pakenivat paikalta. Vartijat veivät Jeesuksen ylipapin luokse . Pietari seurasi Jeesusta ja vangitsijoita pihaan. Kun Pietari sitten tunnistettiin pihalla Jeesuksen opetuslapseksi, hän kielsi tuntevansa Jeesusta. (11.10)

Jeesus oli vangittuna yön ajan ylipapin talossa. Yön ajan vartijat pilkkasivat ja hakkasivat Jeesusta. Aamulla hänet vietiin uskonnollisen Suuren neuvoston eteen kuulusteltavaksi. Suuri neuvoston eli Sanhedrinin muodostivat 70 uskonnollista johtajaa ja ylhäisten sukujen jäsentä. Neuvostolla oli roomalaisten antama valta päättää uskonnollisista asioista, mutta ei valtiollisista. Kuulustelijoiksi tulivat sen ajan uskonnolliset johtajat fariseukset, kirjanoppineet ja kansan vanhimmat. Kuulusteluissa Jeesus todettiin syylliseksi Jumalan pilkkaa, koska hän sanoi olevansa Jumalan Poika ja päättivät, että Jeesus oli tuomittava kuolemaan. (11.11)

Uskonnollisella suurella neuvostolla ei kuitenkaan ollut oikeutta tuomita ketään kuolemaan (11.12), joten Jeesus vietiin roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen luokse ja häntä pyydettiin tuomitsemaan Jeesus. Pilatus toimi Juudean roomalaisena maaherrana vuosina 26 - 36 jKr. Suuri neuvosto syytti Jeesusta Pilatuksen edessä poliittisen epävakauden ja kapinan lietsonnasta (11.13), vaikka omassa kokoontumisessaan he olivat tuominneet Jeesuksen kuolemaan uskonnollisista syistä. Pilatus ei kuitenkaan löytänyt Jeesuksesta mitään syytä kuolemantuomioon, mutta Suuri neuvosto painosti häntä. Pilatus halusi väistää vastuu asiasta ja lähetti Jeesuksen kuningas Herodes Antipaksen (4 eKr - 39 jKr) luokse, koska Jeesus oli galilealainen ja Herodes hallitsi Galileaa.

Ylipapit ja kirjanoppineet menivät Jeesuksen mukana syyttään häntä Herodekselle. Herodes oli halunnut tavata Jeesuksen jo aiemmin. Mutta Jeesus ei vastannut Herodeksen kysymyksiin eikä tehnyt hänen pyynnöstään ihmetekoja. Tällöin Herodes puki Jeesuksen kuninkaalliseen viittaan, pilkkasi häntä ja lähetti takaisin Pilatuksen luokse. (11.14)

Pilatus ruoskitti Jeesuksen ja olisi halunnut tämän jälkeen vapauttaa hänet. Hän tarjosi, luottaen Jeesuksen kansasuosioon, kansalle mahdollisuutta pyytää Jeesusta vapaaksi vuosittaisen tavan mukaan, mutta paikalla oleva kansanjoukko halusi vapaaksi mieluummin vapaustaistelija Barabbaan ja käski Pilatusta ristiinnaulitsemaan Jeesuksen. Lopulta Pilatus taipui Suuren neuvoston uskonnollisen painostukselle ja kansanjoukkojen vaatimuksille ja tuomitsi Jeesuksen naulittavaksi ristille. Ristiinnaulitseminen oli yleinen tapa toteuttaa kuolemantuomio Rooman valtakunnassa. Tuomion julistamisen jälkeen roomalaiset sotilaan pahoinpitelivät ja pilkkasivat Jeesusta. (11.15)

Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisperjantaiaamuna Golgata-nimiselle kukkulalle sen aikaisen Jerusalemin kaupungin muurin ulkopuolelle. Nykyisin oletetun ristiinnaulitsemispaikan kohdalla on pyhän haudan kirkko. Jeesuksen kanssa oli ristiinnaulittuna kaksi kuolemantuomion saanutta rikollista. Jeesus eli ristillä kuusi tuntia ennen kuin kuoli. Sotilaat varmistivat hänen kuolemansa pistämällä häntä keihäällä kylkeen (11.16). Jeesuksen kuollessa Jerusalemin temppelin esirippu, joka erotti temppelin alueen pyhän ja kaikkein pyhimmän alueen, repesi kahtia ja tapahtui voimakas maanjäristys.

Illalla Joosef Arimatialainen pyysi maaherra Pilatukselta Jeesuksen ruumista haudattavaksi ennen lauantain sapatin alkamista. Saatuaan luvan hän kääri Jeesuksen sen ajan mukaisesti liinavaatteeseen ja sijoitti kallioon hakattuun hautaluolaan. Luolan suulle hän vieritti kiven. (11.17) Israelilaiset hautasivat ruumiit luonnonluoliin tai kallioon hakattuihin hautoihin. Ajanlaskun alun aikaan ruumiit voideltiin ja käärittiin liinaan. Kasvot peitettiin hikiliinalla.

Jeesuksen vastustajat menivät Pilatuksen luokse ja pyysivät, että Jeesuksen haudalle asetettaisiin vartioita. He halusivat varmentaa, että Jeesuksen ruumista ei varastettaisi. Tällöin kukaan ei voisi väittää Jeesuksen nousseen kuolleista. Ylipapit ja fariseukset saivat Pilatukselta vartioita. He sinetöivät haudan ja asettivat sen eteen vartijat. (11.18)

12 Jeesuksen ylösnousemus

Lauantain sapatti sujui Jeesuksen vastustajien kannalta rauhallisesti ja mitään erityistä ei tapahtunut. Mutta sunnuntaiaamuna, kun Maria ja Maria Magdaleena olivat menossa haudalle voitelemaan Jeesuksen ruumiin yrteillä sen ajan hautaamistavan mukaisesti, haudalle ilmestyi enkeli. Enkeli kertoi naisille Jeesuksen nousseen kuolleista. Naiset menivät Jeesuksen opetuslasten luokse ja kertoivat uutisen. Johannes ja Pietari kävivät haudalla toteamassa haudan olevan tyhjä. Haudassa oli vain kääreliinat ja Jeesuksen ruumis oli kadonnut. (12.1)

Tämän jälkeen Jeesus ilmestyi ja keskusteli Maria Magdaleenan kanssa (12.2). Jeesus ilmestyi ja keskusteli myös kahden opetuslapsen kanssa jotka olivat matkalla Emmaus-nimiseen kylään (12.3). Tämän jälkeen Jeesus ilmestyi kymmenelle opetuslapselle, kun Tuomas ei ollut paikalla ja myöhemmin Tuomaan läsnä ollessa (12.4). Jeesus kehotti opetuslapsia menemään Galileaan (12.5). Galilean järven rannalla Jeesus tapasi uudelleen opetuslapsensa (12.6). Näiden ilmestysten aikana Jeesus opetti opetuslapsia, keskusteli heidän kanssaan, aterioi heidän kanssaan ja näytti heille ristiinnaulitsemisen jättämät haavat.

Paavalin mukaan Jeesus myös ilmestyi yhtä aikaa yli 500 opetuslapselle (12.7). Jeesus ilmestyi kuolemansa jälkeen usean kerran opetuslapsilleen 40 päivän ajan (12.8). Viimeisen kerran Jeesus ilmestyi seuraajilleen Jerusalemissa Öljyvuorella. Siellä hän opetti heitä ja nousi taivaaseen opetuslasten nähdessä sen (12.9).

13 Jeesuksen takaisintulo

Ennen kuolemaansa ja myös ennen taivaaseen astumista Jeesus sanoi seuraajilleen tulevansa takaisin noutamaan heidät (13.1). Tästä hetkestä hän sanoi, että kukaan muu kuin Jumala ei tiedä sitä. Joten Jeesuksen takaisin tulon hetkeä eli päivää, vuotta vuosisataa tai edes vuosituhatta ei yksinkertaisesti voi ennustaa tai edes arvata (13.2).

14 Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen merkitys

Uskosta Jeesuksen ylösnousemukseen syntyi kristillinen seurakunta (14.1). Jeesus oli Messias eli Kristus, josta Vanhan Testamentin teksteistä kerrottiin. Jeesuksessa Jumala tuli ihmiseksi, eli synnittömän elämän ja lunasti kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan ihmiset omakseen. Uskomalla Jeesukseen ihmisestä tulee Jumalan lapsi. (14.2)

Kirjoittaja Jyrki K.

Lue lisää artikkeleista:
Kuka Jeesus on?
Jeesuksen ylösnousemuksen loogiset perusteet

Lähteet:
1.1 Josefus Flavius, Juutalaisten historia XVII: II, 3 tai XVIII: 63-64
1.2 Tacituksen Annaalit XV.44.
2.1/2.2 Erwin Yamauchi, Ensimmäisten kristittyjen maailma sekä Gerald Hughes & Stephen Travis, Johdatus Raamattuun
2.3 Suomen Kuvalehti 27.7.07, artikkeli Suuri palapeli
3.1 Erwin Yamauchi, Ensimmäisten kristittyjen maailma
3.2 Luuk. 2:4 - 7
3.3 Luuk. 2:7
3.4 Matt. 13:55
3.5 Matt. 1:18 - 21
3.6 Luuk. 1:32 - 33
3.7 Luuk. 2:8 - 20
3.8 Luuk. 2:21 - 24
3.9 3. Moos. 12:1 - 8
3.10 Luuk. 2:25 - 38
3.11 Matt. 2:1 - 12
3.12 Matt. 2:13 - 23
4.1 Luuk. 2:41 - 52
4.2 Luuk. 2:49
4.3 Joh. 10:33
4.4 Mark. 6:2
4.5 Mark. 6:3
5.1 Mark. 6:3
5.2 Matt. 11:2
5.3 Joh. 3:26 - 30
5.4 Matt. 3:16
5.5 Matt. 4:1 - 11
5.6 Luuk. 4:14
5.7 Matt. 10:2 – 4
5.8 Joh. 2:1 - 11
6.1 Matt. 5:1 - 7:29
6.2 Joh. 5:36
6.3 Matt. 14:13, 21
6.4 Luuk. 9:9, 23:8
6.5 Apt. 26:2, 26
7.1 Joh. 14:21
7.2 1 Joh. 4:16, Joh. 3:16
7.3 Joh. 5:24 - 29
7.4 Joh. 1:1, 14 ja 14:9 - 11
7.5 Joh. 14:6
7.6 Joh. 20:28
7.7 Luuk. 5:5, 8
7.8 Luuk. 8:25
7.9 Mark. 8:29, Apt. 2:36
7.10 Joh. 20:28, Room. 8:3
7.11 Joh. 14:9 - 11, Luuk. 20 - 21
7.12 Joh. 10:33, 51 - 59
7.13 Joh. 19:7
7.14 Luuk. 6:5 - 13, 34
7.15 Joh. 9:5 - 7
7.16 Joh. 11:25 - 26, 38 - 44
7.17 Joh. 10:1 - 10
7.18 Joh. 8:58,2 Moos. 3:13 - 14
8.1 Luuk. 17:20 - 21
8.2 Room. 14:17
8.3 Matt. 22:36 - 40
8.4 Matt. 5:44
8.5 Luuk. 6:31
8.6 Matt. 5:1 - 7:28
8.7 Joh. 13:31 - 17:26
8.8 Joh. 3:16 - 18
9.1 Joh. 2:1 - 11
9.2 Joh. 23:25
9.3 Matt. 8:16 - 17
9.4 Joh. 11:1 - 44, Mark. 5:25 - 43, Luuk. 7:11 - 17
10.1 Joh. 6:60 - 10
10.2 Joh. 47 - 50
11.1 Matt. 26:5
11.2 Luuk. 22:3 - 6, Joh. 11:57
11.3 Joh. 12:6
11.4 Joh. 13:27
11.5 Luuk. 18:31 - 34, Joh. 12:23 - 33
11.6 Matt. 26:26 - 28, Joh. 13:30
11.7 2 Moos. 12:42
11.8 Luuk. 22:39 - 46
11.9 Luuk. 22:47 - 53
11.10 Luuk. 22:54 - 62
11.11 Luuk 22:70
11.12 Joh. 18:31
11.13 Luuk. 23:2, 14
11.14 Luuk. 23:5 - 11
11.15 Luuk. 23:25
11.16 Joh. 19:34
11.17 Joh. 19:38 - 42
11.18 Matt. 27:62 - 66
12.1 Joh. 20:7
12.2 Joh. 20:18
12.3 Luuk. 24:15
12.4 Joh. 20:19, 26
12.5 Matt. 28:10
12.6 Joh. 21:1
12.7 1 Kor. 15:6
12.8 Apt. 1:3
12.9 Apt. 1:9, 12
13.1 Joh. 14:1 - 4, Apt. 1:11
13.2 Mark. 25:13
14.1 1 Kor. 15:3, 11
14.2. Room. 5:6 - 21