Maailmanlaajuinen helluntailiike nykyisin

Tiedot päivitetty 2009

Helluntailais-karismaattiset liikkeet ja kirkkokunnat

Maailmanlaajuisen helluntaiherätyksen jäsenmäärän määrittely riippuu siitä mitkä seurakunnat ja kirkkokunnat lasketaan helluntailaisiksi. Jäsenmäärämäärittely vaihtelee 90 miljoonasta 600 miljoonaan. Kokonaisuudessaan Helluntailais-karismaattinen liike on toiseksi suurin kristillinen ryhmä katolisen kirkon jälkeen. Vuonna 2008 helluntailais-karismaattisia arvioidaan olevan 600 miljoonaa kristittyä.

Nykyisin helluntailais-karismaattinen kristillisyys jaetaan kolmeen osaan, joita ovat klassinen helluntailaisuus, karismaattiset liikkeet ja uuskarismaatikot. Klassiset helluntailaiset ovat Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa syntynyt ja ympäri maailmaa levinnyt helluntailiike. Tämä helluntailiike syntyi pääasiassa metodisti- ja baptistiseurakunnista. Suomen helluntailiike ja helluntaikirkko kuuluvat tähän kategoriaan. Klassisia helluntailaisia on maailmanlaajuisesti noin 90 miljoonaa.

Karismaattisilla liikkeillä tarkoitetaan 1960-luvulla alkanut vanhoissa kirkkokunnissa (anglikaaniset, luterilaiset, katoliset, kalvinistiset jne. kirkkokunnat) vaikuttavia helluntailaisuutta muistuttavia ryhmiä. Karismaattisia kristittyjä on noin 200 miljoonaa.

Uuskarimaattisilla ryhmillä tarkoitetaan kaikkia muita helluntailais-karismaattisia ryhmiä. Suurin osa uuskarismaatikoista on ryhmittynyt omiksi liikkeiksi ja seurakunniksi, eivätkä kuulu mihinkään olemassa olevaan kirkkokuntaan. Näihin kuuluvat esimerkiksi Wineyard-seurakunnat ja Suomessa City-seurakunnat tai Nokia-Missio. Uuskarismaatikkoja on noin 310 miljoonaa.

Helluntailais-karismaattisen liikkeen suurimmat kannatusalueet ovat Etelä-Amerikka, Afrikka ja Aasia. Näillä alueilla liikkeen kasvu on myös kaikista voimakkainta.

Helluntailiike muodostuu useasta eri helluntailaisesta kirkkokunnasta. Näistä suurin on Assemblies of God. Suomen helluntaiseurakunnat eivät kuulu mihinkään kansainväliseen seurakuntaan vaan ovat oma kansallinen liike. Opiltaan Suomen helluntailiike on lähinnä Assemblies of God -seurakuntia.

Helluntailiikkeen syntyaikoina helluntaikirkkokunnilla ei ollut keskushenkilöitä eikä lähtömallia. Lisäksi eri kirkkokunnilla ei ollut yhteyttä keskenään. Jokainen muodostui omaleimaiseksi. Eri maissa seurakunnat saivat erilaisia muotoja. Vanhimpia helluntaikirkkoja on Yhdysvalloissa syntynyt Church of God in Christ. Kirkko oli perustettu jo vuonna 1890. Toinen vanha helluntaikirkkokunta on Church of God. Kirkko oli perustettu v. 1886. Helluntailiikkeeseen kirkko liittyi v. 1908.

Kansainvälisesti merkittävin helluntaikirkko, Assemblies of God, organisoitiin Arkansasissa v. 1914. Kansainvälisistä helluntaikirkoista Assemblies of God on opillisesti kaikkein lähimpänä Pohjoismaiden helluntaiseurakuntia. Vuonna 2000 Assemblies of God -järjestöön kuuluu noin 12 000 seurakuntaa. Jäseniä näissä seurakunnissa on yhteensä noin 30 miljoonaa.

Tällä hetkellä maailman suurin yksittäinen seurakunta on helluntailainen seurakunta, Etelä-Korean Yoido Full Gospel Church 750 000 jäsentä (v. 2001).

Käytännön järjestäytyminen

Hallinnollisesti helluntailiikkeet ovat keskusjohtoisia tai paikallisseurakunnan itsenäisyyttä korostavia. Keskusjohtoisia helluntailiikkeitä ovat esimerkiksi Church of God USA:ssa ja Yonggi Chon johtama Korean helluntailiike. Paikallisseurakuntien itsenäisyyttä korostavia ovat esimerkiksi Assemblies of God USA:ssa ja Brasilian helluntailiike (15 milj.). Näilläkin seurakunnilla on kuitenkin yhteisiä asioita varten kansallinen hallitus tai keskustoimisto.

Euroopan helluntaiseurakunnista suurinta osaa johtaa johtoryhmä (vanhimmisto). Muutamassa maassa helluntaiseurakunnat ovat pastorijohtoisia. Noin puolet Euroopan helluntailiikkeistä on rekisteröity uskonnollisen lain alaisuuteen. Ainoastaan Suomessa suurin osa helluntaiseurakunnista on rekisteröitynyt aatteellisiksi yhdistyksiksi, kun muualla on rekisteröidytty uskonnollisiksi yhdistyksiksi.

Suomessa perustettiin Suomen helluntaikirkko -niminen uskonnollinen yhdyskunta vuonna 2003. Osa Suomen helluntaiseurakunnista on liittynyt tähän perustettuun kirkkokuntaan. Osassa seurakunnisya on käytössä molemmat rekisteröintikäytännöt ja osa on pysynyt rekisteröityneinä yhdistyksinä.

Lisäksi Euroopan helluntailiikkeet voidaan jakaa kolmeen ryhmään keskinäisen järjestäytymisen kannalta. Suurin osa niistä on valtakunnallisen yhteistyöelimen johtamia ja koordinoimia. Vajaa puolet on apostolisesti tai piispallisesti johdettuja.

Helluntaiseurakuntien teologia

Helluntailiikkeet ja –seurakunnat perustavat oppinsa pelkästään Raamattuun. Raamattua pidetään Jumalan sanan ja opin sekä uskonelämän ylimpänä auktoriteettina. Helluntaiseurakunnat kuuluvat protestanttiseen kristillisyyteen. Myös vanhemmissa protestanttisissa kirkkokunnissa Raamattu on opin ylin auktoriteetti.

Helluntaioppiin kuuluu usko pelastumiseen yksin armosta, kuten muissakin protestanttisissa kirkkokunnissa. Helluntaiseurakunnat korostavat henkilökohtaista uskonratkaisua ja sen myötä tehtävää parannusta ja elämän muutosta, muiden vapaakristillisten liikkeiden (esim. vapaakirkko, baptismi, metodismi, pelastusarmeija) tapaan.

Helluntaikirkkokunnat ovat vierastaneet virallisia uskontunnustuksia. Monet helluntaikirkot ovat kuitenkin kirjanneet ylös keskeisiä opinkappaleitaan, katso Suomen helluntaiseurakuntien uskontunnustus.

Helluntailiikkeen syntymisen aikoihin liike erosi muista kristillisistä kirkkokunnista konkreettisen Pyhän Hengen kasteen korostamisessa. Tällä tarkoitetaan uskoontulon jälkeen tapahtunutta Jumalan Hengen täyttymisen kokemusta, kuten Uuden testamentin Apostolien tekojen kirjan toisessa luvussa kerrotaan. Helluntailiike opettaa myös Jumalan antamien armolahjojen toimivan myös nykyaikana (ks. Uuden testamentin Paavalin toinen kirje Korintolaisille, luvut 12 – 13). Myöhemmin 1960-luvulla karismaattisen liikkeen ja uuskarismaattisen liikkeen vaikutuksessa kaikissa kirkkokunnissa on toimintaa ja ryhmiä, joissa uskotaan samalla tavoin.

Helluntailaisuudessa seurakunnat ovat itsenäisiä paikallisseurakuntia. Seurakunnat käsitetään uskovien yhteisöksi, johon kuuluu vapaaehtoisesti liittyneitä uskonsa tunnustaneita ja kastettuja jäseniä. Yhteistä eri helluntailiikkeille ja kirkkokunnille on kaikkien uskovien pappeuden korostaminen.

Jos sakramenteiksi käsitetään (lat. sacramentum, kr. mysterion) kirkon pyhät toimitukset, jotka Jeesus Kristus on asettanut, niin helluntaiseurakunnat tunnustavat muiden protestanttisten tapaan kaksi sakramenttia, kasteen ja ehtoollisen. Jos sakramentti nähdään pelastavana tekijänä, niin helluntaiopin mukaan niitä on vain yksi, usko.

Helluntaiseurakunnissa on käytössä upotuskaste. Kasteelle ei ole määritelty ikärajaa. Kasteelle tulevan henkilön pitää olla uskossa ja tunnustaa uskonsa Jeesukseen. Näin ollen käytännöstä on tarkempaa käyttää nimitystä uskovien kaste aikuiskasteen sijaan. Seurakunnan jäseneksi liitytään kasteen kautta. Seurakunnan jäsenyydestä voi erota ilmoittamalla siitä seurakunnan pastorille. Kaste on kuuliaisuuden osoitus Jumalalle ja julkinen tunnustautuminen Jeesuksen seuraajaksi. Yksistään kaste ei pelasta.

Myöskään ehtoollista ei käsitetä vanhojen kirkkokuntien tavoin armon välineeksi. Helluntaiseurakunnissa ehtoolliselle osallistujilta edellytetään henkilökohtaista uskoa. Joissakin seurakunnissa edellytetään tämän lisäksi myös uskovien kastetta. Ehtoollinen pidetään muistoateriana Kristuksen kärsimyksistä ja ylösnousemuksesta.

Seurakuntien ohjelmaa kuuluu viikoittainen jumalanpalvelus sunnuntaisin. Usein viikon aikana on myös rukoustilaisuus, nuorten- ja lasten toiminta sekä erilaista pienryhmätoimintaa. Jumalanpalvelukset muodostuvat saarnasta, yhteisestä laulamisesta, rukouksesta ja ylistyksestä. Varsinaista jumalanpalvelusliturgiaa ei ole. Lapsille on usein jumalanpalveluksen aikana pyhäkoulu.

Lue myös artikkelit
Suomen helluntaiseurakunnat nyt
Kristinuskon painopiste siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle

Lähteet:
Ketola, Kimmo, Uskonnot Suomessa 2008, Kirkon tutkimuskeskus
Assemblies of God -seurakuntien internet-sivut (v. 2000), www.ag.org
Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, Ristin Voitto, Tikkurila, 1979
Johstone, Patrick: Operation Word, Englanti, 1993
Ahonen, Lauri: Suomen helluntaiherätyksen historia, Päivä Osakeyhtiö, Jyväskylä 1994.