Romaneihin kohdistunut kansanmurha toisen maailmansodan aikoina

Euroopan Romani Foorumin (ERTF) vara-presidentti, Miranda Vuolasrannan puhe romaniuhrien muistomerkin paljastustilaisuudesta Eestistä.

Kalev Liiva
keskitysleiri, Eesti 6.5.2007

Pativale Roma - phrale thaj phene, rajkane gaze, hyvät Romani veljet ja sisaret, arvoisat kirkkojen sekä Eestin viranomaistahojen edustajat ja vieraat jotka olette saapuneet tähän historialliseen hetkeen, jossa on paljastettu nazien vuonna 1939 surmaamien 45 romaniuhrien muistomerkki Eestissä.

Olen syvästi liikuttunut seistessäni teidän kanssanne tänä päivänä täällä Kalev Liivan keskitysleiri alueella, muistamassa niitä romani uhreja jotka surmattiin nazien toimeenpaneman kansanmurhan aikana Eestissä toisen maailmansodan ja Eestiin nazimiehityksen vuosien 1939 - 1945. Minulle on kunnia edustaa täällä Euroopan Romani Foorumia ERTFä, joka toimii yhteistyössä Euroopan neuvoston kanssa ja edustaa noin 15 miljoonaa Euroopan romania. ERTFn vara-presidenttinä ja sen kansainvälisistä suhteista vastaavana erityisasiantuntijana, haluan lausua Euroopan Romanifoorumin osanoton kaikille tänne kokoontuneille romaniuhrien omaisille. Olette omalla rohkeudellanne ja sinnikkyydellänne ajaneet romaniuhrien asiaa, keränneet varat tätä muistomerkkiä varten ja se on historiallinen saavutus ei ainoastaan Eestin romaneille vaan koko Euroopan romanien näkökulmasta. Se kertoo omaa karua kieltään kokemastanne tuskasta, jota ette kuitenkaan ole voineet unohtaa. Jumala antakoon teille, Eestin romaniuhrien omaisille, rauhan sydämmeenne, koska olette viimeinkin saattamassa Jumalan siunaamaan lepoon omaisianne, jotka menettivät henkensä täällä Kalev Liivalla, Klogan keskitysleiri alueella ja muuallakin sijainneilla tuhoamisleireillä sekä metsissä ympäri Eestiä.

Holokausti eli natzien toimeenpanema kansanmurha, romanikielellä Samudaripe, jonka romanit kohtasivat on eräs kaikkein vaietuimmista aiheista toisen maailmansodan jälkeisen Euroopan historian kirjoissa. Puolalaista alkuperää oleva juutalaistutkija Miriam Novitsch oli yksi harvoista kansanmurhan tutkijoista, joka mainitsi romanit sotien jälkeen, mutta yleisesti asiasta vaiettiin eikä romaneissa ollut tuolloin vielä tarpeeksi koulutettuja ja yhteiskunnallisesti voimakkaita vaikuttajia jotka olisivat kyenneet nostamaan asian esiin. 1979, Saksan romanit ja sintit alkoivat kuitenkin vaatia nazien romaniuhrien muistamista valtiolta. Tuolloin, eli 3-vuotta toisen maailmansodan jälkeen, Saksa tunnusti natzien surmauttaneen noin 600 000 tuhatta romania, tämä oli kuitenkin summittainen arvio jolla ei ollut mitään tutkimuspohjaa.

Romanien kokemaa kansanmurhaa alettiin vakavasti tutkia vasta 1990-luvun taitteessa. Yhdysvalloissa elävä Texasin Yliopiston professori ja romanitutkija Ian Hancok, avasi yhdessä muutamien juutalaistutkijoiden kanssa uudellen sodanaikaiset arkistot. Tutkimuksia suoritettiin mm. Miriam Novitch Säätiössä, Simon Wisenthal Insituutissa sekä Olof Palme Insituutissa, joissa on säilytetty tarkimmat toisen maailmansodan aikaiset silminnäkijäkertomukset ym. todisteet nazien toimeenpanemien joukkomurhien tapahtumista. Tutkimusten pohjana käytettiin mm. juutalaisten vankien ja keskitysleireiltä pelastuneiden silminnäkijöiden todistuksia, joista löytyi yllättävän paljon mainintoja romanivankien tuhosta. Kootut tiedot olivat järkyttäviä ja yllättäviä ja niiden mukaan nazien joukkotuhoissa menehtyneiden romanien lukumäärä nousee 1.5, jopa 2 miljoonaan uhriin kaiken kaikkiaan eri Euroopan maissa. Tutkimustuloksia on julkaistu useissa kirjoissa ja ne löytyvät myös Internetistä mm. romanien holokaustia esitteleviltä Patrin sivuilta

http://www.geocities.com/~patrin/holcaust.htm

Näiden uusien tutkimusten valossa Saksan valtio perusti romanien ja sintien holokaustia käsittelevän museon Heidelbergin kaupunkiin. Museon nimi on Saksan romanien sekä Sintien Kulttuurin ja Dokumentaation Keskus - jossa toimii myös Auschwitzin Keskistysleirin Pysyvä näyttely. Tämä romani holokaustia kuvaava näyttely on kiertänyt ympäri maailmaa ja tullut tunnetuksi Yhdysvaltoja myöten. Tähänkin materiaaliin voi tutustua Internetin välityksellä

http://www.sintiundroma.de
http://fcit.usf.edu/Holocaust/people/victroma.htm
http://www.radio.cz/en/article/79489

Sallikaa minun mainita näistä uusista romanieden joukkotuhoa selvittäneista tutkimuksista muutamia tärkeitä tietoja: Kansallissosialististen Nazien noustua valtaan Saksassa perustettiin "erityis"elin jonka nimeksi tuli Zigeunerzentrale, jonka tehtäväksi tuli suunnitella ammattimaisesti romaneiden ja sintien joukkotuhoa eri maissa. Elokuun toisena ja kolmanenna päivänä 1944, tuhansia romaneita ja sintejä päätettiin surmata saman päivän aikana Auschwitz-Birkenaun Keskitysleirin mustalaisia varten rakennetulta alueelta, koska leirille oltiin siirtämässä suurta määrää Unkarista tulevia juutalaisvankeja. Nazit lähettivät miehet aluksi töihin, että naisten, lasten ja vanhusten "likvidoinnista" tulisi helpompaa. Nazi vartijoiden myöhemmissä asiaa selvittäneissä kertomuksissa, vartijat totesivat tämän olleen yksi vaikeimpia keskistysleirillä tehtyjä joukkomurhapäiviä, koska romaniäidit riippuivat itkevissä lapsissaan kiinni taistellen heidän surmaamistaan vastaan. Polttouunit paloivat läpi koko yön. Tohtori Mengele käytti romanilapsia Mattahausenin keskityslerillä epäinhimillisiin lääketieteellisiin kokeisiin ja romanilapset olivat myös koekaniineina kun Buhenwaldin kesksitysleirillä testattiin niitä kristallikiteitä, joista kehitettiin kuoleman kaasua, jota käytettiin myöhemmin laajasti eri leireillä kaasukammioissa.

Jälleen tänä päivänä minä kuulen näiden äitien ja lasten itkun ja vaikerruksen korvissani, jotka surmattiin tuolloin. Minä näen teidän silmissänne saman tuskan ja kysymyksen - miksi. Ihmiset haluavat monesti unohtaa vaikeana kokemansa asiat, mutta Jumala ei unohda näiden romaniäitien, lasten ja vanhusten itkua. Vaiettu tuska ja kätketyt kyyneleet saavat viimeinkin luvan näkyä. Me olemme vihdoinkin yli 60-vuotta näiden kauhistuttavien tekojen jälkeen tulleet hetkeen, jolloin myös romaneiden kokema tuska ja menetykset toisen maailmansodan aikana tunnustetaan muiden saman kohtalon kokeneiden ryhmien rinnalla. YK johon kuuluu suurin osa maailman maista, Euroopan neuvosto jossa on 46 jäsemaata ja Euroopan unionini johon myös Eesti kuuluu ovat tunnustaneet kansainvälisissä sopimuksissaan ja resolutioissan romaneiden kansanmurhan.

Romaphobia, eli romanivastaisuus on laajalle levinnyt ilmiö jolla on historiallisesti pitkät juuret Euroopassa. Se näkyy romanien ulos sulkemisena ja yhteiskunnan sekä yksilöiden kielteisenä asenteina romaneita kohtaan lähestulkoon kaikilla elämän alueilla. Romanivastaisuutta ja sen ilmenemismuotoja on alettu tukija viime vuosina Euroopan eri yliopistoissa mm. Mahrenburgin, Hampurin ja Berliinin yliopistoissa. Euroopan unionin Parlamentti hyväksyi uuden romaneita koskevan resoluution huhtikuussa 2005. Tässä resoluutiossa se tunnustaa romanien holokaustin ja toteaa syvään juurtuneen romanivastaisuuden Euroopassa, kehottaen jäsenmaitaan työskentelemään romanivastaisuuden poistamiseksi ja romanikansalaisten täyden yhdenvertaisuuden toteutumisen hyväksi. Romanivastaisuuden kitkeminen yhteiskunnasta vaatii konkreettisia toimenpiteita, taloudellisia resursseja ja avointa yhteiskuntapolitiikka, jossa valtionhallinto keskustelee kansalaisyhteiskunnan kanssa ja on valmis tekemään sen kanssa yhteistyötä aidosti tasa-arvoisen ja monikulttuurisen yhteiskunnan hyväksi.

Ihmisoikeuskasvatus, yhdenvertaisuuden tavoite sekä toisen maailmansodan aikaisten vääryksien kuten holokaustin eli Samudaripen, tulee näkyä koulujen opetussunnitelmissa ja opettajien koulutuksessa sekä opetusmateriaaleissa. Yhdenvertaisuus yhteiskunnassa eri kansalaisten kesken ei toteudu pelkästään kirjoittamalla uusia lakeja ja uudistamalla poliittisia yhteiskuntarakenteita. Yhdenvertaisuustavoite tulee näkyä asennekasvatuksessa niin kodeissa kuin kouluissa. Romanivähemmistön kuuluvat tulee nähdä yhdenvertaisina kansalaisina muiden kansanosien kanssa. Kielteisiin asenteisiin vaikutetaan lisäämällä tietoa vähemmistöistä opetusrakenteisiin ja kansalaiskasvatukseen.

Juutalaisten tunnetuksi tekemä ajatus "Ei koskaan enää" pitää sisällään ajatuksen siitä että menneet haavat ja väärinkäytökset tulee tunnustaa, jotta ne eivät tapahtuisi uudelleen. Pohjoismaissa juuri kirkot: Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa ovat lähteneet tässä kysymyksessä liikkeelle tunnustaen omaan historiaansa liittyneet väärinkäytökset ja esittäen niistä julkisen anteeksipyynnön omien maidensa romaniväestöille. Auswitchin keskitysleirillä muutama vuosi sitten järjestetyyn holkaustin 60-vuotisjuhlaan osallistuivat lähes kaikki Euroopan maiden päämiehet. Tuossa juhlassa Israelin ja Saksan päämiehet ensimmäisen kerran mainitsivat myös romanien joukkotuhon, joka oli historiallisesti tärkeä tunnustus ja poisti verhon tämän vaietun asian yltä.

Pidän äärimmäisen tärkeänä tänä päivänä sitä, että Eestin viranomaiset ovat myöntäneet luvan tämän muistomerkin pystyttämiselle ja ovat osallistuneet tänään tämän muistomerkin paljastustilaisuuteen. Tämä päätös on oikeassa linjassa EU ja muiden Euroopan maiden kanssa ja toivon tämän linjan näkyvän myös jatkossa Eestin romanivähemmistön aseman ja olosuhteiden kehittämisen tukemisena.

Euroopan neuvoston (EN) yhteydessä toimivassa Euroopan Romani Foorumissa (ERTF) on romaniedustus jo yli 40 maasta, mutta Eesti on yksi niistä maista joilla ei vielä ole siellä edustajaa. Kun EN ja ERTF solmivat yhteistyösopimuksensa vuonna 2005, EN pääsihteeri Terry Davies totesi puheessaan, toivovansa Euroopan neuvoston jäsemaiden hallitusten suosiollista yhteistyötä ERTFn kanssa. Monien maiden hallitukset ovatkin taloudellisesti tukeneet omien maidensa kansallisten edustajavaalien järjestämistä, antamalla tilat ja varoja vaalien järjestämiselle. Toivomme, että Eestin romanijärjestöt voisivat mahdollisimman pian organisoida omat edustajavaalinsa ja näiden saada oman maan edustaja mukaan Eurooppalaiseen yhteistyöhön.

Te rakkaat Eestin romaniveljet ja -sisaret olette nähneet paljon vaivaa ja tehneet työtä tämän muistomerkin paljastamisen hyväksi, kunnioitan teitä sen tähden. Teidän työnne todistaa, että ihmiset voivat aikaansaada muutoksen niin halutessaan. Me emme voi muuttaa menneisyyttä, mutta me voimme muuttaa tulevaisuuden kohtelemalla toinen toisiamme tasa-arvoisesti ja rakkaudella niin että kuuluisa sanonta "ei koskaan enää" muuttuu todellisuudeksi kaikkien niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat vaarassa tulla kohdelluiksi epäinhimillessä tavalla.

Miranda Vuolasranta
Vara-Presidentti ERTF, Erityisasiantuntija kansainväliset asiat ja suhteet
Tel. 0443377102