"Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä"

Valta on kiinnostanut suuresti meitä ihmisiä kautta aikojen. Vallan saamiseksi ollaan valmiita käyttämään myös äärimmäisiä keinoja: väkivaltaa, kiristystä, toisten oikeuksien jalkoihin polkemista. Esimerkkejä tästä nähdään tällä hetkellä kautta maailman. Kenties vakavin nykyhetken esimerkki on Sudan, jossa jo kymmeniä tuhansia siviilejä on surmattu valtataisteluissa.

Uskonnon käyttäminen valtaan pääsemiseksi ei ole uutta eikä vierasta missään uskonnossa.  Noitatohtorit ovat alistaneet heimoaan valtaansa pelkojen avulla. Katoliset paavit kävivät valtataistelua keskiajan kuninkaiden kanssa. Islamilaiset moskeijat eivät ole vain uskonnon julistuspaikko vaan myös politiikan. Intian äärihindulainen BJP-puolue käyttää uskontoa poliittisena keinona valtaan. Buddhalaisessa Sri Lankassa äärinationalistiset puolueet käyttävät buddhalaista uskontoa hyväkseen. Yhdysvaltojen vaaleissa ratsastetaan kristillisillä aiheilla. Uskonnon väärinkäyttö on koko historian aikainen globaali ongelma, joka koskettaa kaikkia uskontoja.

Otsikossa lainattu kohta Raamatusta löytyy toisesta Mooseksen kirjasta ja sisältyy kymmeneen käskyyn. Käsky kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti.

Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään. (2 Moos. 20:7)

Raamatussa on lukuisia varoittavia esimerkkejä vallan tavoittelijoista, jotka rikkoivat tätä käskyä ja käyttivät Jumalan nimeä väärin, keppihevosena valtaan. Yksi näistä on Vanhassa testamentissa esitelty Bileam (4 Moos. 22 – 24, 5 Moos. 23:4 – 5). Hän käytti hurskaalta kuulostavaa kielenkäyttöä, mutta pyrki ainoastaan rikastuttamaan omaisuuttaan. Myöhemmin hän joutui vastaamaan vääristä teoistaan (2 Piet. 2:15, 16).

Jeesuksen aikaan oli myös tällaisia ryhmittymiä, fariseukset ja saddukeukset. Fariseuksille Jeesus sanoin seuraavaa: "Samalla tavoin tekin olette hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä." (Matt. 23:28)

Ominaista näille fariseuksille oli se, että he painottivat puheissaan ja elämässään asioihin jotka kuulostivat ja näyttivät ihmisten silmissä hurskailta mutta rikkoivat saman aikaisesti tärkeimpiä Jumalan käskyjä vastaan. He harhauttivat ihmisiä elämällä hurskaasti vähempiarvoisissa sivuasioissa, mutta vähät välittivät Jumalan tahdosta tai tulkitsivat Jumalan tahdon omien etujensa mukaisesti todella merkittävissä asioissa. Seuraavassa muutama Jeesuksen kommentti heistä:

"Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta. Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin! (Matt. 23:23)

"... he ottavat synagogassa etumaiset istuimet ja pidoissa kunniapaikat, mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi." (Mark. 12:39, 40)

Nykyaikanakin on helppo havaita samantapaista toimintaa. Puheissa ja mielipiteissä painotetaan hurskailta kristillisiltä teemoilta kuulostavia asioita, jotka herättävät suuria tunteita, mutta samalla rikotaan törkeästi Jumalan peruskäskyjä ja tahtoa vastaan. Paavali varoitti nuorta Timoteusta ihmisistä, jotka "pitävät uskontoa vain tulolähteenä." (1 Tim. 6:5),

Suomen helluntaiherätyksessä on perinteisesti suhtauduttu kielteisesti uskonnon ja politiikan yhdistämiseen. Vielä 80-luvulla Pohjois-Suomen ja Keski-Suomen seurakunnissa suhtauduttiin kielteisesti jopa äänestämiseen. "Kristitty äänestää polvillaan" oli yleinen kommentti asiaan. Ilmapiiri on muuttunut tästä myönteiseen suuntaa. Helluntailaiset ovat huomanneet oman velvollisuutensa yhteisten asioiden hoitoon: jokainen käyttämättä jätetty ääni on ääni epädemokratialle. Unohtamatta sitäkään, että rukous yhteiskunnallista valtaa käyttävien puolesta on tärkeintä.

Jokaisen aktiivisesti politiikassa mukana olevan on jatkuvasti varottava käyttämästä kristillisyyttä hyödykseen omien näkemystensä esille tuomiseen ja päämääriinsä pääsemiseen: "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä" käsky on voimassa vielä tänäänkin. Jos poliitikko kokee toimintansa jumaliseksi tehtäväksi, hän lähestyy jo vaarallista aluetta. Onneksi Suomessa populistista uskonnolla ratsastusta poliittisten päämäärien takia ei juuri ole ilmennyt. Suomen poliittisessa lähihistoriassa lienee ollut vain yksi tapaus, jossa oltiin jo lähellä tällaista toimintaa. Tällöinkään ei ollut kysymys helluntaiseurakuntaan kuuluvasta poliitikosta.

Kristittyinä meidän oltava varuillamme, ettemme anna näiden vallankäyttäjien uskonnollisten puheiden hämätä itseämme. Valitettavasti mediasta on nähtävissä, että kaikkialla kristityt eivät osaa varoa kristillispoliittista jargonia, vaan vilpittömiäkin kristittyjä saadaan hämättyä kristillisiltä kuulostavilla puheilla.

Webmaster

Jos haluat kommentoida tekstiä, niin anna tulla webmasterin osoitteeseen tai keskusteluryhmään.