Vähintä mitä voit tehdä on rukoilla!

Vähemmistöuskonnon asemassa olevien kristittyjen uskonnonvapauden puute on yksi vaietuimmista ihmisoikeusrikkomuksista. Sekulaari media ottaa asian hyvin harvoin esille. Viime vuosien räikeät tapaukset Indonesiassa, Sudanissa ja Afganistanissa ovat lopulta ylittäneet uutiskynnyksen. Mm. tunnettu Lontoon-kirjeenvaihtaja Erkki Toivanen on ottanut asian esille.

Uskonnonvapauden puute on paholaisen hyökkäys, jolla se pyrkii pysäyttämään evankeliumin julistamisen. Tästä johtuen alueet maailmassa, joissa on heikoin uskonnonvapaus, ovat vähiten evankelioituja.

Uskonnollinen ja poliittinen diktatuuri

Pönkittääkseen omaa valtaansa uskonnolliset ja poliittiset diktatuurit ryöstävät ihmisiltä perusihmisoikeudet. Samalla ne kieltävät uskonnonvapauden. Näin ne pyrkivät estämään kaiken itseensä kohdistuvan arvostelun ja muiden kuin omien näkemystensä mukaisten mielipiteiden leviämisen. Vallanpitäjät uhraavat helposti vähemmistöjen oikeudet saadakseen enemmistöjen äänekkäimmät edustajat tukemaan valtaansa.

Uuden nopean tiedonkulun aikaan diktatuurien täytyy ottaa käyttöönsä yhä voimakkaampia toimia estääkseen erilaisten mielipiteiden ja näkemysten leviämisen. Useissa maissa on positiivista kehitystä avoimuuteen. Joissakin näistä maissa kansa haluaisi avoimuutta, mutta maan johto vastustaa sitä. Toisaalta on myös maita, joissa johto haluaa suurempaa avoimuutta, mutta kansanryhmät vastustavat sitä.

Avoimuutta vastustavat vallanhaluiset poliittiset yksinvaltiaat tai valtaa janoavat uskonnolliset johtajat, joiden ideologia ei kestä kriittistä tarkastelua tai vapaata yhteiskuntaa. Vapaan tiedonkulun ja diktatuurin välinen vastakkainasettelu tulee näkymään tulevina vuosikymmeninä henkisinä ja fyysisinä taisteluina eri puolilla maailmaa.

Esimerkkeinä vastakkainasetteluissa ovat Bhutan, Marokko ja Intia. Nämä ovat maita, joissa kansakunnan johtajat haluavat lisääntyvää avoimuutta ja vapautta, mutta nationalistiset ääribuddhalaiset, -islamilaiset ja -hindulaiset järjestäytyneet ryhmät vastustavat väkivaltaisesti hyvää kehitystä.

Myös Euroopassa ääri-islamilaiset ryhmät pyrkivät rajoittamaan avoimuutta ja yrittävät estää kritiikkiä itseään kohtaan. Läntisiä maita painostetaan välinpitämättömyyteen taloudellisilla ja väkivaltaisilla toimenpiteillä diktatuureista käsin. Tästä esimerkkeinä ovat kritiikin hiipuminen Kiinan ihmisoikeuden puutetta kohtaan markkinallisista syistä, Saudi-Arabian öljyn merkitys kritiikin laimentajana sekä hyökkäykset konsulaatteja vastaan islamilaisissa maissa.

Toisaalta esimerkiksi Kiinassa ja Iranissa suuret kansaryhmät haluaisivat lisääntyvää avoimuutta ja vapautta, mutta Kiinassa ateistinen ja Iranissa islamistinen johto estävät sen.

Uskonnonvapaudeltaan huonoin tilanne on ateistisessa Pohjois-Koreassa ja islamistisessa Saudi-Arabiassa. Uskonnonvapauden ja ihmisoikeuden riistoa ilmenee kaikissa ateistisissa ja islamilaisissa maissa. Myös nationalistinen hinduismi ja buddhalaisuus Aasiassa sekä ortodoksinen kirkko Itä-Euroopassa ja Eritreassa hyökkäävät uskonnonvapautta vastaan.

Kristittyjen tehtävänä on rukoilla niiden kansakuntien ja vainotun seurakunnan puolesta, jotka ovat keskellä tätä vastakkainasettelua. Seurakuntien ja kirkkojen tehtävänä on olla siunauksen välittäjinä maailmassa.

Laupiaan samariaisen tapaus

Luukkaan evankeliumin kertomus laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10: 30–37) osoittaa kolmea eri suhtautumista vainottuun ja kärsivään seurakuntaan. Ensimmäinen näkemys on varkaan, "mikä on sinun, on minun", varastan sen sinulta. Tämä näkemys saa aikaan konflikteja ihmisten kesken. Paholainen haluaa ihmisten elävän tämän näkemyksen mukaan.

Toinen näkökanta on temppelin palvelijan ja papin, "mikä on minun, on minun". Se ei ole minun ongelmani. Miksi välittäisin pohjoiskorealaisesta tai sudanilaisesta kristitystä, onhan minulla kaikki hyvin. Tämä ei ole kristillinen näkökanta vaan uskonnollinen.

Kolmas näkökanta on laupiaan samarialaisen asenne, "se mikä on minun, on sinun". Jumala kutsuu meidät "anna pois" –liikkeeseen. Jeesus antoi meille anteeksiannon, toivon, rauha, elämän ja iankaikkisuuden. Mekin voimme antaa vainotuille kristityille aikaamme ja rukoustamme. Voimme osallistua maailman laajimpaan rukousryhmään marraskuun 19. päivänä. Osallistu kansainväliseen rukouspäivään vainottujen kristittyjen puolesta. Lue lisää rukouspäivästä näiltä Internet-sivuilta tai englanniksi osoitteesta www.idop.org.

Voit auttaa vainottuja kristittyjä rukoilemalla heidän puolestaan, tukemalla kristittyjen ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa, rohkaisemalla vainottuja kristittyjä lähettämällä heille rohkaisevia kortteja ja kirjeitä sekä lähettämällä vetoomuksia heidän puolestaan viranomaisille.

Lähteenä käytetty Kansainvälisen rukouspäivän materiaalia.

Kartta maista, joissa kristittyjä vainotaan

Klikkaamalla karttaa saat sen suuremmaksi näytölle.



Avainsanoja: islam, ateismi, hinduismi, buddhalaisuus, kristillisyys, uskonnonvapaus, ihmisoikeus.