Yleiskatsaus kristittyjen vainoista 2000-luvulla

Vähemmistöuskonnon asemassa olevien kristittyjen uskonnonvapauden puute on yksi vaietuimmista ihmisoikeusrikkomuksista. Sekulaari-media ottaa asian hyvin harvoin esille. Viime vuosien räikeät tapaukset Indonesiassa, Sudanissa ja Afganistanissa ovat lopulta ylittäneet uutiskynnyksen.

Myös tapaus Turkissa ylitti sekulaari-median uutiskynnyksen. Kolme kristittyä murhattiin raa'asti 16.4.07 kristillisen kustantamon toimistossa, yksi murhatuista oli saksalainen. Kustantamo oli jakanut Raamattuja kaupungissa ja julkaissut kristillistä materiaalia. He olivat saaneet aiemmin jo uhkauksia. Kymmenen alle 20-vuotiasta miestä on pidätetty murhasta. Pidätyshetkellä heidän mukanaan oli tunnustuskirje, jonka mukaa motiivina murhiin oli islamin ja turkkilaisuuden puolustaminen. Turkin viranomaiset ja Euroopan poliitikot tuomitsivat murhat.

Uskonnonvapaus

Suurin osa maailman maista on allekirjoittanut YK:n ihmisoikeusjulistuksen. Julistuksen 18. artiklassa julistetaan täydellistä uskonnonvapautta

18. artikla: Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

Silti arvioilta noin 200 milj. kristittyä kohtaa vainoa. Tämä on noin 10 % maailman kaikista kristityistä.

Ovatko kristittyjen vainot totta?

Kristittyjen vainoista puhuminen herättää usein hämmennystä. Monen on Suomessa vaikea uskoa, että vainoa vielä olisi 2000-luvulla. Vainot liitetään usein alkukirkon aikaan Rooman valtion vainoihin. Neuvostoliiton aikaan monet kirkolliset johtomiehet tuomitsivat jyrkin sanoin järjestöjen toimintaa, jotka puhuivat Neuvostoliiton kristittyjen vainoista. Kun Neuvostoliitto hajosi ja siellä tapahtuneet toisinajattelijoiden ja kristittyjen vainot tulivat julkiseksi, niin tällöin jotkut kirkon johtajatkin pyysivät anteeksi ymmärtämättömyyttään.

Nykyisin seurakunnista 70 % on länsimaiden ulkopuolella ja usein maissa, joissa on hyvin heikko ihmisoikeustilanne ja rajoitettu tai olematon uskonnonvapaus. Kristityt saavat osansa viranomaisten tai ääriryhmien mielivallasta. Lisäksi kristityt ovat näissä maissa yleensä vähemmistöuskonnon asemassa ja saavat kärsiä enemmistöuskonnon mielivaltaa. Kristityistä yleensä evankelikaaliset kristityt ovat myös kristittyjen ryhmässä vähemmistönä.
Monissa maissa sallitaan rekisteröityneiden kirkkokuntien tai seurakuntien toimia. Mutta vanhoihin kirkkokuntiin kuulumattomat ryhmät eivät saa virallista oikeudellista asemaa ja heidän toimintansa pyritään estämään. Joissakin maissa seurakunnat voivat saada kokoontua määrätyissä paikoissa, mutta ulospäin tai valtauskontoon kuuluvien tai valtaväestöön kuuluvien kohtaaminen kristillisellä sanomalla on lailla kiellettyä tai se herättää ääriryhmien väkivallan.

Miten vainot ilmenevät?

Äärimmäisyyksissä vainoamiset johtavat kristittyjen hengen riistoon, kuten edellä mainitussa Turkin tapauksessa. Tässä tapauksessa äärijärjestö tappoi Raamattuja ja muuta kristillistä materiaalia julkaisseita kristittyjä, vaikka virallisesti heillä oli toiminnan vapaus ja heidän toiminnallaan lain suoja. Suurin osa uskonnollisista syistä tehdyistä kristittyjen murhista ei tule julkisuuteen. Useissa maissa viranomaiset peittävät tapaukset. He antavat hyväksynnän äärijärjestöjen toiminnalle tai sitten jopa suorittavat itse murhat.

Eritreassa viranomaiset kiduttivat kaksi pidätettyä kristittyä kuoliaaksi syksyllä 2006. Pohjois-Korea on hyvin suljettu maa, josta tulee vähän tietoa. Kuitenkin vuoden 2007 alussa tuli Word Bible Translation Center -järjestön kautta tieto, että viranomaiset olivat telottaneet heidän yhteystyöhenkilön koska hän oli kuljettanut Raamattuja maahan.

Vainot ilmenevät myös vapauden riistoina. Kristittyjä vangitaan heidän uskonsa tähden. Ateistisessa Pohjois-Koreassa on arviolta noin 50 000 - 70 000 kristittyä vangittuna kristillisen uskon takia. Vuonna 2005 Saudi-Arabiassa pidätettiin 70 siirtotyöläistä, jotka eivät olleet Saudi-Arabian kansalaisia, kristillisten kotikokousten pitämisestä kotonaan. Osaa heistä pahoinpideltiin ja pidettiin vangittuna kuukausia ennen maastakarkoitusta.

Eritreassa alkoi ortodoksisessa kirkossa voimakas kristillinen liikehdintä 1990-luvulla. Kirkon johto vastusti toimintaa ja niin herätyskristilliset joutuivat muodostamaan omia seurakuntia. Voimakkaat vainot alkoivat vuonna 2002 kun hallitus kielsi muiden kirkkokunnat kuin ortodoksisen, katolisen ja luterilaisen toiminnan. Kun muiden seurakuntien kristityt kokoontuvat yhteen, heidät pidätetään välittömästi.

Vuoden 2007 alussa Eritrean vankilassa on yli 2000 uskovaa kristittyä. Heitä ketään vastaan ei ole nostettu syytteitä eikä heille ole pidetty oikeudenkäyntejä. Heitä pidetään mielivaltaisesti vangittuina. Koska vankilat ovat täynnä, niin vangittujen olosuhteet ovat hyvin epäinhimilliset ja satoja kristittyjä pidetään vangittuna metallisissa satamakonteissa. Joitakin vankeja on kuollut huonoihin olosuhteisiin. Kristittyjä pyritään myös painostamaan ja kiduttamaan, jotta he allekirjoittaisivat asiakirjan, jossa he kieltäisivät uskonsa ja lupautuisivat olemaan lukematta Raamattua ja käymättä seurakunnassa.

Vainot ilmenevät myös uskonnollisena epätasa-arvoisuutena ja rasismina. Kristityt eivät esimerkiksi saa valtion virkoja ja eivät pääse opiskelemaan korkeakouluihin. Esimerkiksi Iranin armeijassa kristitty ei voi olla muslimin esimies. Useissa muslimimaissa uskonto on merkitty henkilöllisyystodistukseen. Maltillisissakin islamilaisissa maissa, kuten Egyptissä ja Jordaniassa, uskonnollista merkintää ei voi vaihtaa vaikka muslimi kääntyisi kristityksi.

Monissa maissa uskonsa julistaminen tai valtauskonnon edustajan käännyttäminen on kielletty lain perusteella. Tällainen laki tuli voimaan viime vuonna Algeriassa. Lain mukaan muslimia ei saa kannustaa tai houkuttaa kääntymään toiseen uskontoon. Laki kieltää jopa "muslimien uskoa uhkaavien painotuotteiden ja audiovisuaalisen aineiston toimittamisen, säilyttämisen ja levittämisen". Lain rikkomisesta saa kahdesta viiteen vuotta vankeutta ja 12 000 dollarin sakot.

Myös hindulaisessa Intian useissa osavaltioissa on viime vuonna ja tämän vuoden alussa säädetty uskonnon vaihtamista hankaloittavia ja käännyttämistä estäviä lakeja.

Vainot ilmenevät useissa maissa myös kirkkojen ja kristittyjen kotien hävittämisinä. Ääriryhmien kiihottamat kansanjoukot voivat tuhota kristittyjen koteja tai kirkkoja polttamalla, pahoinpidellä ja uhkailla pastoreita ja seurakuntalaisia. Useissa maissa viranomaiset ovat välinpitämättömiä näitä väkivaltaisuuksia kohtaan ja "ostavat" enemmistön suosion välinpitämättömyydellään tai tuellaan.

Miksi kristittyjä vainotaan?

Vainoamalla pyritään estämään kristillinen toiminta. Valtauskonto haluaa varmistaa oman asemansa. Uskonnon oppiin voi jopa liittyä muiden uskontojen väkivaltainen tukahduttaminen. Poliittiseen ideologiaan voi liittyä suvaitsemattomuus uskontoja kohtaan. Nationalismin ja uskonnon yhdistyminen näkee kaiken itsestään poikkeavan uhkana tai muuten epätoivottavana.

Kristittyjen vastustajat levittävät väärää tietoa kristillisyydestä ja nostattavat vihaa heitä kohtaan. Kristillisyys nähdään monissa Aasian ja Afrikan maissa länsimaisena uskontona, joka uhkaa valtauskontoa. Kristillisyyttä pidetään länsimaiden keinona "länsimaistaa" näitä maita. Kristillisyys on kuitenkin syntynyt länsimaiden ulkopuolella Lähi-idässä ja se levisi alunperin voimakkaasti Pohjois-Afrikkaa, Turkkiin ja Aasiaan. Kristillisyyden kasvu voidaan nähdä myös uhkaksi maan yhtenäisyydelle ja evankelikaalisia kristittyjä syytetään kulttien harjoittajiksi.

Pönkittääkseen omaa valtaansa uskonnolliset ja poliittiset diktatuurit ryöstävät ihmisiltä perusihmisoikeudet. Samalla ne kieltävät uskonnonvapauden. Näin ne pyrkivät estämään kaiken itseensä kohdistuvan arvostelun ja muiden kuin omien näkemystensä mukaisten mielipiteiden leviämisen. Vallanpitäjät uhraavat helposti vähemmistöjen oikeudet saadakseen enemmistöjen äänekkäimmät edustajat tukemaan valtaansa. Esimerkiksi Pakistanin hallitus ei ole tehnyt paljoakaan estääkseen islamisteja hyökkäämään kirkkoja vastaan. Hallitus varoo näin ärsyttämästä ääriryhmiä vallankumoukseen.

Useissa maissa on ollut positiivista kehitystä avoimuuteen. Joissakin näistä maissa kansa haluaisi avoimuutta, mutta maan johto vastustaa sitä. Toisaalta on myös maita, joissa johto haluaa suurempaa avoimuutta, mutta kansanryhmät vastustavat sitä.

Avoimuutta vastustavat vallanhaluiset poliittiset yksinvaltiaat tai valtaa janoavat uskonnolliset johtajat, joiden ideologia ei kestä kriittistä tarkastelua tai vapaata yhteiskuntaa. Esimerkkeinä vastakkainasetteluista ovat Bhutan, Marokko ja Intia. Nämä ovat maita, joissa kansakunnan johtajat haluavat lisääntyvää avoimuutta ja vapautta, mutta nationalistiset ääribuddhalaiset, -islamilaiset ja -hindulaiset järjestäytyneet ryhmät vastustavat väkivaltaisesti hyvää kehitystä.

Myös Euroopassa ääri-islamilaiset ryhmät pyrkivät rajoittamaan avoimuutta ja yrittävät estää kritiikkiä itseään kohtaan. Läntisiä maita painostetaan välinpitämättömyyteen taloudellisilla ja väkivaltaisilla toimenpiteillä diktatuureista käsin. Tästä esimerkkeinä ovat kritiikin hiipuminen Kiinan ihmisoikeuden puutetta kohtaan markkinallisista syistä, Saudi-Arabian öljyn merkitys kritiikin laimentajana.

Toisaalta esimerkiksi Kiinassa ja Iranissa suuret kansaryhmät haluaisivat lisääntyvää avoimuutta ja vapautta, mutta Kiinassa ateistinen ja Iranissa islamistinen johto estävät sen.

Maat joissa kristittyjä vainotaan

Uskonnonvapaudeltaan huonoin tilanne on ateistisessa Pohjois-Koreassa ja islamistisessa Saudi-Arabiassa. Uskonnonvapauden ja ihmisoikeuden riistoa ilmenee kaikissa ateistisissa ja islamilaisissa maissa. Myös nationalistinen hinduismi ja buddhalaisuus Aasiassa sekä ortodoksinen kirkko Itä-Euroopassa ja Eritreassa hyökkäävät uskonnonvapautta vastaan.

Islamilaiset maat

Islamilaisissa maissa kristityt ovat uskonnollisen rasismin kohteita. Ääriryhmät hyökkäävät molempia vanhoja kirkkokuntia ja evankelikaalisia kristittyjä vastaan. Esimerkiksi Tanskan Muhammed pilapiirrosten aiheuttamien levottomuuksien aikaan kristityt saivat kärsiä väkivaltaa monissa maissa. Monissa islamilaisissa maissa syntyperäiset kristityt voivat pitää jumalanpalveluksia ja toteuttaa uskoaan melko vapaasti, mutta islamista kääntyneiden kristittyjen asema on heikko. He joutuvat kätkemään oman uskonsa.

Niissä islamilaisissa maissa, joissa on sharia virallisesti voimassa valtion lakina, muslimin kääntyminen toiseen uskontoon on virallisella lailla kielletty. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa islamin hylkäämisestä tulee lain mukaan kuoleman tuomio. Tätä lakia toteutetaan myös käytännössä. Myös islamilaisen papiston johtamassa Iranissa on virallisesti kuolemantuomio islamista pois kääntyneelle. Käytännössä islamista kristityksi kääntyneet joutuvat pakenemaan viranomaisia ja sukulaisiaan. Joitakin on pidätetty kääntymisen jälkeen, mutta Iranista ei ole tiedossa lähivuosina tapauksia joissa virallisen lain mukaan olisi annettu kuolemantuomio.

Malediiveilla sharia-laki on myös voimassa ja jokaisen kansalaisen pitää olla muslimi. Islamin hylkääminen on lailla kielletty. Seurauksena lain rikkomisesta on kansalaisuuden menetys.
Islam pyrkii leviämään voimakkaasti keskeisessä Afrikassa. Maissa, joissa islam on saavuttanut riittävän suuren vähemmistön, radikaali islamilainen ideologia motivoi sen äärikannattajia paikallisiin sotiin ja mellakoihin poliittisen islamin levittämiseksi. Useilla alueilla väkivallan kohteena ovat myös maltilliset muslimit, kun klassisen islamilaisen sharia-lain hallitseman valtion kannattajat taistelevat ideologiansa puolesta. Ne jotka vastustavat islamilaisen valtion syntyä ovat väkivallan kohteita. Näin tapahtuu esimerkiksi Irakissa.

Toiminnassa ovat mukana paikalliset ja muualta tulleet jihad-taistelijat. He pyrkivät kaatamaan maallisen hallinnon ja saamaan myös ei-islamilaisen väestön islamin hallintaan. Vuosikymmeniä taisteltuaan Indonesian Acehissa ääri-islamistit saivat itsehallinnon ja oikeuden toteuttaa shariaa. Samaan pyrkivät myös Etelä-Thaimaan ja Etelä-Filippiinien islamistit.

Ateistiset maat

Ateistiset kommunistiset maat ovat vähentyneet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Itä-Euroopassa on seurakunnilla nyt vapaus maissa, joissa aiemmin oli voimakasta vainoa, esimerkiksi DDR:ssä ja Romaniassa. Euroopassa tällä hetkellä ainoastaan Valkovenäjällä rajoitetaan protestanttisten kristittyjen toimintaa. Heidän on esimerkiksi vaikea saada kokoontumistiloja.

Kiinassa on ollut useita vuosia voimakkaita herätyksiä. Maassa on kaksi hyväksyttyä ateistisen järjestelmän johtamaa kirkkokuntaa. Herätys on levinnyt kotiseurakuntien kautta. Viranomaiset ovat vuosien aikana vanginneet lukuisia kotiseurakunnan pastoreita ja seurakunnan jäseniä. Vangittujen kohtelu on ollut raakaa. Muutaman viime vuoden aikaan tilanne Kiinassa on parantunut. Paikkakuntien välillä on suuria eroja. Suurissa kaupungeissa seurakunnat voivat toimia melko vapaasti, kun taas maaseuduilla poliisit tekevät ratsioita uskovien kokoontumiseen, takavarikoivat omaisuutta ja pidättävät pastoreita.

Open Doors –järjestön mukaan tilanne on Kiinaa pahempi kommunistien johtamissa Vietnamissa ja Laosissa. Näissä maissa viranomaiset rajoittavat voimakkaasti kristittyjen toimintaa. Laosissa kristityt ovat usein myös vähemmistökansoihin kuuluvia ja joutuvat myös kärsimään siitä.

Hindulaisia ja buddhalaisia maita

Intiassa väkivalta kristittyjä kohtaan on kasvanut pohjoisissa osavaltioissa. Ääri-hindulaiset joukot hyökkäävät kristittyjen vastaan tuhoten heidän kotejaan ja kirkkoja. Myös pastoreiden kimppuun on hyökätty.

Buddhalaisessa Sri Lankassa seurakunnat joutuvat sisällissodassa sotilaallisten ryhmittymien hyökkäysten kohteiksi. Ääri-buddhalaiset ryhmät käyttävät yleistä sekasortoista tilannetta hyödykseen estääkseen ja lopettaakseen kristittyjen toiminnan. Bhutan on buddhalainen maa Himalajalla. Virallisesti maassa ei ole kristillisyyttä. Kristityt eivät saa rukoilla tai viettää juhliaan julkisesti. Hallitus kieltää myös kotikokoontumiset, joihin osallistuisi useampi perhe. Pääsy yliopistoon evätään, jos viranomaiset saavat tietää, että opiskelija on kristitty. Seurakunnan työntekijät eivät saa maahan viisumia ja kristillisen materiaalin tuominen maahan on kiellettyä.

Open Doors -järjestön World Wach List eli lista maista, joissa on huono uskonnonvapaus

Mitä voit tehdä auttaaksesi sorrettuja seurakuntia ja yksilökristittyjä.