25 syys Pastorin viikkokirje / vko 39
Tervehdys kirkolta,
Syksy on sadonkorjuun aikaa, marjat sekä sienet löytyvät metsästä ja omenat puutarhasta. Omenapuu on tutuin hedelmiä kantava puu suomalaisille. Tosin minulle Peräpohjolan kasvatille sekään ei lapsuudessani ollut tuttu puu. Omenat tulivat jostain kaukaa kyläpuotiin. Meidän perheessä isäni kertoi tarinaa siitä, kuinka hän nuorena miehenä lähti eteläiseen Ruotsiin töihin ja toi tuliaisiksi sieltä matkalaukullisen päärynöitä. Koko suku sitä ihmetteli. Pianhan se matkalaukku oli tyhjä ja jäljelle jäi vain muistot päärynöistä. Kun päärynäpuu ei kasva Ylitorniolla, saatiin ainoastaan pieni hetki nautiskella vieraalta maalta tuoduista herkuista.
Jeesus kuvaa itseään viinipuuna ja meitä oksina hänessä. Hän lupaa pysyä meissä, jos me pysymme hänessä. Ainoastaan pysymällä hänessä me voimme kantaa paljon hedelmää, sillä ilman Jeesusta me emme voi tehdä mitään (Joh. 15:1-5). Me emme ole puu, vaan hedelmää kantavat oksat. Minkälaisia oksia me olemme, kannammeko hedelmää vai olemmeko hedelmien suhteen toisten oksien tuotannosta riippuvaisia. Matkalaukussa tuodut hedelmät eivät kestä pitkälle, vaikka ne olisivatkin olleet erittäin herkullisia ja ihania, jäljelle jää vain muistot.
Meidät kaikki on tarkoitettu kantamaan hedelmää jatkuvasti ja pysyminen Jeesuksessa on edellytys asialle. Oletan niin, että jokainen meistä tahtoo kantaa runsaammin hedelmää. Jeesus sanoo Isän puhdistavan jokaisen oksan, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän (Joh. 15:2). Tämä voi tehdä kipeää, kun meitä puhdistetaan liioista versoista, sallimmeko sen tapahtuvan meille? Jos olet juuri nyt puhdistettavana, älä menetä toivoasi, vaan juurru tiukemmin Jeesukseen. Seurakuntana me saamme vahvistua yhdessä toinen toistamme tukien. Saakoon armollinen Jumala vaikuttaa meissä niin, että kasvamme hyvää hedelmää.
Kehotan sinua pysymään seurakunnan yhteydessä. Nettisivuiltamme löydät tietoa seurakunnan tapahtumista, toivon sieltä löytyvän sinulle sopivia tilaisuuksia ja kotiryhmiä.
Siunaavin terveisin,
Irma