06 helmi Pastorin viikkokirje / vko 6

”Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko. Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta.”– Apostolien teot 20: 22-24.

Paavali sai päätökseen sen tehtävän, minkä Jumala hänelle oli antanut. Hän juoksi kilpailunsa maaliin.

Miten Paavali onnistui siinä? 

Ensinnäkin hän oli täysin omistautunut Jumalalle. Elämä on niin täynnä ihmisiä, töitä, harrastuksia, ideoita, iloja ja suruja, että on helppo unohtaa mikä tässä elämässä on tärkeintä. Mikä on se matka, jolle Jeesus on meidät kutsunut? Mikä on se palvelutehtävä, jota varten minut on laitettua tätä palloa tallaamaan? Kaiken kiireen keskellä meidän on hyvä fokusoida elämämme linssiä siihen tärkeimpään. Mitä Jumala sinä tahdot minun tekevän?

Toiseksi, Paavali näki eri vaiheet kutsumuksessaan. Hän lähti aluksi Barnabaksen työpariksi Antiokiaan. Sitten hän lähti Barnabaksen kanssa viemään avustusta Juudean veljille. Luvussa 13 Barnabas ja Paavali saavat kutsun lähetystyöhön. Paavalin elämässä oli sen jälkeen monia eri vaiheita, hauskempia ja vaikeita. Hän ei luovuttanut, ja Pyhä Henki avasi uusia mahdollisuuksia yhden vaiheen loputtua. Missä vaiheessa vaelluksella olemmekaan, se on tärkeä, siinä voimme kantaa pysyvää hedelmää, eikä se ole tien pää.

Viimeiseksi, Paavali piti aina mielessä, mikä oli hänen juoksunsa päämäärä. 

Mekään emme matkaa uskon tiellä turhaan. Meille on palkka luvassa. Eräänä päivänä uskomme muuttuu näkemiseksi ja pääsemme Taivaaseen. Sinne ei autoja ja osakkeita voi viedä. Mutta Jumala siellä on, ja muita ihmisiä. 

Panostakaamme tämä lyhyt elämämme heihin. 

Siunattua viikkoa,

Taneli Sinivirta
Pastori