11 maalis Pastorin viikkokirje / vko 10

Hän sanoi minulle: ”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2 Kor 12:9)”

”Tuosta ei tule mitään, etkö ymmärrä, että olet liian heikossa tilassa, tuo ei ole järkevää, peräänny.” Näissä tuntemuksissa astelin hitaasti rakkaan äkillisistä selkäkivuista kärsivän vaimoni kanssa kohti Länsisatamaa ja myrskyisää merta määränpäänä Tallinna – koulujakso teologisessa seminaarissa, ylistysvastuu Church Planting -konferenssissa sekä sunnuntain kokousvastuu pienen kaupungin pienessä seurakunnassa 50 km Tallinnasta. Millä voimilla tästä olisi tarkoitus selvitä?

Matkaan lähtiessämme oli varsinainen koiranilma, kengät märkinä loskaisilla teillä, nenä flunssasta valuvana ja huonosti nukuttu yö takana. No ei tilanne nyt kovin dramaattinen ollut, kun sitä vertaa kaikkeen tämän maailman kärsimykseen. Se oli vain lyhyt hetki oman pienen sielunmaailman myrskyä, uskon ja epäuskon taistelua, vaihtelevia pelon ja rohkeuden tunteita, sekavia ajatuksia ja epävarmuutta – heikkoutta.

Kaikessa outoudessaan tuntemuksissani oli myös jotakin hyvin tuttua. Samoissa mietteissä olen ollut elämässäni ennenkin. Muistin kyllä hyvin, että Jumala on aina ollut uskollinen, joka kerta Hän on auttanut. Mutta, miten olisi tällä kertaa? Entä jos nyt en ymmärrä Häntä, enkä erota Hänen ääntään oikein ja otan virheaskeleen?

Jumalalle meidän heikkoutemme ei näytä olevan minkäälainen ongelma. Vaikuttaa siltä, että Hän ei ole heikkouden kokemuksestamme lainkaan huolissaan, minä sen sijaan olen. Hän sallii meille puristuksia, omien voimien hiipumista ja  surkeita tuntemuksia, jotta meistä tulisi Hänestä riippuvaisia. Hän haluaa tulla suureksi, ja on välttämätöntä, että me pienenemme. Jeesus on Kuningas, Hän on Herra, Hänen kädessään on kaikki, Hän ylläpitää kaikkea ja Häneltä tulee kaikki hyvä. Hän haluaa opettaa meitä ojentamaan kätemme pienen lapsen kaltaisesti Hänen puoleensa, tunnustamaan heikkoutemme ja myöntämään täydellisen riippuvaisuutemme Hänestä. Kyse on Hänen kunniastaan, ei meidän.

Onko siis suuri yllätys, kun kerron, että Jumala armahti meitä? Saimme jälleen kokea, kuinka Hänen Henkensä virvoitti ja rohkaisi, auttoi ja kantoi, kuinka Hänen lapsensa eri kansoista iloitsivat yhdessä ja kasvoivat Hänen tuntemisessaan. Jumalan valtakunta menestyi kaiken inhimillisen heikkouden keskellä.

Se, mitä Hän sanoo, on tärkeämpää kuin se, mitä olosuhteemme sanovat: ”Sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.”

Siunaten,
Esa-Pekka Mattila
Pastori