25 kesä Pastorin viikkokirje / vko 26

Rukouksen muuttava voima

Keskiviikkoilta klo 21:30, ystäväni soittaa. Hän on täsmällinen, niin kuin aina. Ihailen sitä piirrettä hänessä, se herättää luottamusta ja turvallisuutta. Pirteä ääni saa hymyn kasvoilleni. Tiedän, että hän on minua varten ja minä häntä varten. Havahdun mielettömään kiitollisuuteen siitä mitä minulla on.

”Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä…
…iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.”  Room. 12:12,15

Uskon, että tämän raamatunkohdan toteutuminen jokaisen ihmisen kohdalla olisi Jumalan tahto. Miksi muuten Paavali muistuttaisi ystävyyden tärkeydestä elämässämme. Kohtaa on korostettu ennen kaikkea luvussa 12, jonka otsikkona on ”Uusi elämä”. Jokainen meistä voi omistaa äärettömän tärkeitä ystävyyssuhteita, mutta uskoon tultuamme tarvitsemme ihmisiä, jotka ymmärtävät Jeesuksen seuraamisen muutokset ja syvyydet.
Avuntarpeen myöntäminen on vain välillä vähän haastavaa.

Kun toinen on heikko, toinen on vahva. Kun toivoa ei ole, ahdingossa aloitamme yhteisen rukoustaistelun. Harva pystyy yksin tsemppaamaan itseään kovin kauaa, jossain vaiheessa fokus karkaa omiin olosuhteisiin. Tällöin on arvokasta, jos vierellä on rinnallakulkija, joka omistaa uskon Luojaan ja muistuttaa meitä Hänen persoonastaan, auttajasta.

Taistelun loputtua Jumalan kirkkaus on todistukseksi ja vahvistukseksi molemmille. Matkan aikana näemme, mitä tarkoittaa rukouksen muuttava voima. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, ja jaettu suru on kevyempi kantaa.
Mikä rikkaus seurakunta onkaan! Pian pääsemme taas kokoontumaan yhdessä.

Sitä ennen joku voi kaivata juuri sinun soittoasi ja sinun ääntäsi.

Rebecca