04 joulu PASTORIN VIIKKOKIRJE / VKO 49

Muutoksen kauneus

Tuijotan valkoista lumimaisemaa olohuoneen ikkunastani tyynen hiljaisena.
Rehellisesti, tilanne vaikuttaa epätodelliselta.
Muutos mustaan maisemaan on tapahtunut yhden yön aikana. Se on kaunis.
Se ei tarvitse sen enempää elementtejä, pelkkä lumi on saanut kaiken näyttämään kauniilta.

Koskettavimpia kohtauksia Raamatussa on kun Jeesus kohtaa ihmisiä.
Jeesuksen läsnäolo toi ihmisen epätäydellisyyteen jotain sanomattoman kaunista.
Kaikki muu unohtuu, kun Hän on paikalla.
Jollain tavalla, hän saa kiinnitettyä jokaisen tilanteessa olevan huomion.
Jopa minä lukijana, tuhansia vuosia myöhemmin syvennyn pelkästään siihen hetkeen.

Eräs nuori itki minulle, että Jeesus kävelee hänen ohitseen.
Mietin mielessäni, miten käsittämättömältä tuo ajatus tuntuu, että Jeesus todella tekisi niin.
Liikuttavinta tilanteessa oli nuoren palo saada Jumalaansa pysähtymään hänen kohdalleen,
hinnalla millä hyvänsä.
Hänellä oli suuri tarve saada vastaus kysymykseen, johon oli turhautumassa.
Se mitä hän ei nähnyt oli se, että Jumalan rakkaus oli niin syvää, ettei voinut antaa vastauksia
ennenaikaisesti.

Kun emme näe muutosta, epäilemme luonnollisesti Jeesuksen läsnäolon puutetta.
Kärsimättömyytemme ja inhimillinen puolemme ottaa osaa kiukutteluun, joka on luonnollista.

Tiedämme, että todellisuudessa Hän on ollut koko ajan siinä.
Valmistamassa muutosta, tarkassa aikataulussaan.
Ja kun hän toteuttaa sen, Hän tekee sen niin, että kaikki näkevät muutoksen.
Hänen kohtaamisensa tuoma muutos on henkeäsalpaavan kaunista.
Meille, ja kaikille ympärillä oleville.

Se on joka kerta yhtä yllättävää ja hieman epätodelliselta tuntuvaa.
Eikä se ei tarvitse sen enempää elementtejä.
Hänen pelkkä kosketuksensa saa kaiken näyttämään kauniilta.

Se on joka kerta yhtä yllättävää ja hieman epätodelliselta tuntuvaa.
Eikä se ei tarvitse sen enempää elementtejä.
Hänen pelkkä kosketuksensa saa kaiken näyttämään kauniilta.

Luota siis, Hän ei kävele ohitsesi.

Rebecca

Nuorisotyöntekijä

Rebecca Palmi