17 joulu Pastorin viikkokirje / vko 50

Tervehdys, ystävät!

Rauha ei ole itsestäänselvyys ihmissydämessä, varsinkaan tällaisen maailmanajan keskellä. Rauha on toisaalta Jumalan aikaansaannosta – Pyhän Hengen hedelmää – ja osittain myös omien valintojemme seurausta. Jeesus sanoi opetuslapsilleen hieman ennen ristiinnaulitsemistaan: ”Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat, minä olen voittanut maailman.” (Joh 16:33) Jumalan Poika ei luvannut meille ahdistuksista vapaata elämää vaan suorastaan päinvastoin. Onneksi Hän ei luvannut ainostaan ahdistuksia, vaan myös rauhan – Jumalan rauhan niiden keskellä.

Mikä mahtaa olla rauhan määrä sisimmässäsi tällä hetkellä? Olipa se mikä tahansa, vaikka lähellä nollaa, Pietarilla on meille hyviä uutisia: ”Lisääntyköön teille armo ja rauha Jumalan ja Jeesuksen, meidän Herramme, tuntemisessa.” (2 Piet 1:2) Vaikka rauha saviastiassamme olisi päässyt tyhjentymään, se voi lisääntyä uudelleen. Mutta miten? Sen kautta, että opimme tuntemaan Jumalaa. 

Miten sitten opin tuntemaan Jumalaa? Vastaus on niin tuttu, että voisin helposti sivuuttaa sen. Hän kutsuu edelleen seuraansa rukouksessa, Raamatun sanan äärellä ja yhteydessä toisten Jumalan lasten kanssa. Jumalan tunteminen konkretisoituu teoissa. Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan.” (1 Joh 4:7) Pieneltäkin näyttävissä rakkauden teoissa tulee ilmi Jumalan tunteminen uskovan elämässä.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa meitä myös pyrkimään rauhaan: ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa…Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta eikä mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan…” (Hepr 12:14-15) Rauha on myös hedelmää oikeista, Jumalan mielen mukaisista valinnoista. Jos sydämellämme on anteeksiantamattomuutta ja katkeruutta, se osaltaan varastaa meiltä rauhan. Kannattaa pyrkiä rauhaan kaikkien kanssa niin paljon kuin se meistä riippuu.

Paavali rohkaisee kolossalaisia seuraavasti: ”Vallitkoon sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät myös on yhdessä ruumiissa kutsuttu, ja olkaa kiitollisia.” (Kol 3:15) Sitten Paavali jatkaa: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana.” (Kol 3:16) Rauha ja Kristuksen sana näyttävät olevan yhteydessä toisiinsa. Se, millä ihminen ruokkii sisintää, sydäntään, sieluaan, vaikuttaa rauhan kokemiseen. Negatiivinen uutistulva tuo tullessaan enemmänkin rauhattomuutta kuin rauhaa, näin uskaltaisin väittää. Mutta Jumalan sana puolestaan asettaa meidät kestävälle totuuden kalliolle, se vahvistaa uskoamme ja luottamustamme Jumalaan, joka ei horju. Hänessä me olemme turvassa.

Siunaten,

Esa-Pekka Mattila
Pastori
Espoon Helluntaiseurakunta