04 tammi Pastorin viikkokirje / vko 51

Jouluna valon suojassa

Joulu tuo mieleemme monenlaisia muistoja. Lähetysperheenä Afrikassa joulunviettomme olivat joskus hyvinkin suomalaistyyppisiä ja joskus taas teimme jotain kulttuuriin ja ympäristöön liittyvää. Eräänä jouluna päätimme toisen suomalaisperheen kanssa lähteä viettämään joulua Serengetiin, joka on maailman suurin eläinpuisto eläinkannaltaan.

Silloin kun lähdetään safarille perheenä ja kun vielä tarkoitus on viettää joulu teltassa, matkalle pitää valmistautua mahdollisimman hyvin. Mukana pitää olla telttojen ja muiden retkeilyvälineiden lisäksi polttopuut ja kaikki mahdollinen rakennusmateriaali, jotta saadaan leiri kunnolliseksi ja myös sateen pitäväksi. Niinpä auto oli täynnä sisältä ja päältä kaikkea mahdollista, kinkusta kitaraan.

Lähdimme varhain aattoaamuna liikkeelle tarkoituksenamme kohdata ystäväperhe tietyn puun alla. Päästyämme sisälle eläinpuistoon, jännitys autossa kasvoi, sillä silmiemme eteen avautui savannin rikas elämä. Seeprat ja gnuut vaeltelivat leppoisaan tahtiinsa, kirahvit katselivat autoamme suurilla pitkäripsisillä silmillään, villisiat viilettivät saparot pystyssä kohti strutsiyhdyskuntaa. Krokotiili- ja hippojoen rannalla pidimme evästuokion. Kohtasimme määränpäätä lähestyessämme leijonaperheen, joka oli saanut saalikseen antiloopin, jota isäleijonan johdolla revittiin kappaleiksi. Ennen pimeää ehdimme leirintäalueelle, jossa oli kauempana turisteja kuljettava maastokuorma-auto ja muutama teltta. Rakensimme leirimme materiaaleistamme maastureittemme ympärille. Teltat ja tuolit pöytineen laitettiin paikoilleen. Osan leiristä saimme pressuilla peitettyä, koska sadettakin oli ilmassa. Mieliala oli korkealla ja viritimme leirin keskelle avonuotion turvaamaan olemisemme. Jouluruuat ja lahjat otettiin esille ja kitarat viriteltiin joululauluille. Katso kuva liitteessä!

Illan pimeys tiheni ja tiesimme, että emme olleet yksin leirissämme. Jonkun matkan päässä olivat nuo turistit, mutta tiesimme lähellämme olevan valtavasti elämää. Savannin vakio asukkaat: hyeenat, leijonat ja muut aavikon eläimet viettivät joulua kanssamme. Ympärillämme vilkkui kiiluvia silmiä ja kaikui erilaisia murinoita. Meitä ei pelottanut, sillä tuli suojeli meitä. Eläimet kunnioittivat tulta ja pysyivät kauempana. Tuo valo ja tuli oli suojanamme. Meidän oli koko ajan pidettävä huolta siitä, että se ei päässyt sammumaan. Läpi pimeän yön oli nuotio hehkumassa pitäen villieläimet loitolla. Kiitollisin mielin käperryimme telttaamme nukkumaan. Joulun keskipiste Jeesus oli silloin ja on aina turvaamassa levon uupuneille matkalaisille.

Pidetään Jeesuksen meille antamaa tulta yllä; pidetään valo loistamassa. Silloin olemme suojassa ja näin meillä vähemmän tai enemmän uupuneilla matkaajilla on turvallista levähtää tänäkin jouluna. Siunattua joulunaikaa Sinulle kanssamatkaajamme!

Irma ja Kyösti