17 helmi Pastorin viikkokirje / vko 6

”Ihmisen poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: ”Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!” – Luukas 7: 34. 

Ystävänpäivä lähestyy ja kortteja kirjoitellaan. Nykyään niitä tulee diginä suurin osa. Mutta jos oikein hyvin käy, niin voi saada ihan fyysisenkin kortin, jota kosketella, ihailla ja laittaa jääkaapin oveen. Nii mä ainakin teen. 

Mä rakastan tota Luukkaan evankeliumin paikkaa, jossa Jeesus brändätään syntisten ystäväksi. Rakastan sitä, sillä heti sisälläni liikahtaa – minunkin ystäväni. Rakastan sitä, sillä se kertoo siitä, kuinka Jeesus tuli fyysisesti lähelle, ei vaan diginä. Ja sekin tuntuu hyvältä, että Jeesus pistää niitä fariseuksia kuriin, niitä jotka luulivat aina olevansa oikeassa ja niin hyviä. 

Samalla, niin kuin aina, Raamatun sana haastaa minua toimintaan.  

Olenko minä ystävä syntisille, niille joita muut haluaa vältellä? Jeesuksen seuraaminen on sitäkin. Niin helppoa on elää vaan omassa kuplassaan, varsinkin korona aikana.  

Olenko valmis ottamaan aikaa ystäville, olla heidän lähellä niin kuin Jeesus oli? Siihenkin on mahdollisuus korona aikana, jos ei fyysisesti niin puhelimen kautta. 

Olenko valmis puolustamaan niitä, joilla ei ole ystäviä korkeilla paikoilla? Jeesusta ei pelottanut fariseusten mielipiteet, hän ystävystyi ja puolusti yhteiskunnan heikkoja ja syrjittyjä. 

Ystävänpäivä lähestyy. On kiva saada kortteja. Vielä hienompaa on saada olla ystävä jollekin, joka sitä tarvitsee. Niitä on seurakunnassa, ja sen ulkopuolella tänäkin ystävänpäivänä.  

Siunattua viikkoa ja hyvää ystävänpäivää! 

Taneli.