23 helmi Viikkokirje / vko 7

Herätys!

Aamulla sängystä nouseminen tuntuu usein ylitsepääsemättömältä. Varsinkin kun ympäristö on vielä kellon soidessa keskiyöltä näyttävässä pimeydessä. Sitä alkaa nopeasti kyseenalaistamaan tarvitseeko todella niitä asioita päivässä, jonka vuoksi jättää oma mukavuus. 

Taistelun jälkeen katson omaa peilikuvaani, jonka kautta säteilee. Tällä kertaa ei todellakaan oma iloni, vaan aamuauringon säteet, jotka kirkkaudessaan pakottavat silmäni kiinni. 

Nopea muistutus: kesä on tulossa. 

Vielä nopeampi muistutus: valo voittaa pimeyden, vaikka sitä ei johonkin aikaa näkyisikään. 

Se on tulossa, mutta sen löytäminen saattaa vaatia nousemista mukavaksi muodostuneesta tilastamme.

Joskus se vaatii harjoittelua, joskus työtä, ja joskus se puskee olosuhteisiimme niin ettemme pääse sitä karkuun. 

Jokainen ajanjakso kaikille, kullekin sopivaan aikaan. 

Silti vielä se nopea muistutus: valo aina voittaa pimeyden. 

Ps. tämä oli huomisen puheeni intro.

Nähdään siellä 🙂 

Rebecca