06 syys Pastorin viikkokirje #35

Aurinkoista syyspäivää!

Sain olla saattamassa viimeiselle matkalle erästä iäkästä, uskollista Jeesuksen seuraajaa. Läheisten kanssa keskustellessani kirkastui kuva siitä, millaisen elämän kyseinen henkilö oli elänyt, ja millaisen muiston hän oli jättänyt jälkeensä. Ansioluettelo oli sellainen, jolle uskon Jeesuksen hymyilevän. “Hän oli rauhallinen ja mukava, lempeä ja viisas, ahkera ja avulias. Keneltäkään ei jäänyt huomaamatta hänen auttamishalunsa; se, kuinka hän palveli toisia ja ajatteli ensin muiden parasta ja heidän etuaan.” Jeesus voi saada aikaan ihmisessä jotain näin kaunista. 

Kristuksen kirkkauden katseleminen ja seurassa viipyminen ei voi olla muuttamatta meitä. Kysehän on lopulta Hänen elämästään meissä, ei meidän omasta erinomaisuudestamme. Kun annamme elämämme Jumalan käsiin, Hän tekee työtään meissä ja meidän kauttamme. Voimme levollisesti pyytää rakastavalta Taivaan Isältä: “Auta armossasi, että elämäni voisi jättää sellaisen jäljen, jolla on iankaikkista merkitystä.”

Siunaten,
Esa-Pekka Mattila
Pastori