05 loka Pastorin viikkokirje #38

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” Fil. 4:4

Helpommin sanottu kuin tehty? Ainakin minun mielestäni. Itsensä iloon pakottaminen turhautumisen tai surun keskellä on ehkä vaikeinta mitä tiedän. Ehkä siksi kehotus jatkuu toistolla ”vieläkin”. 

Kirjoittaja selvästi tunnistaa, että iloitseminen usein riippuu tunteesta tai olosuhteesta, jossa ilo on luonnollinen reaktio. Kun se hälvenee täytyy toistaa itselleen, että on kuitenkin syytä iloita. 

Raamatunlauseen tärkein sana on mielestäni missä, eikä miksi iloitaan, eli Herrassa. 

Olosuhteista ja tunteista riippumatta, jos katsomme kenen omia olemme, sydän iloitsee vaikkei siltä tuntuisi. 

Focus kiinnittyy jälleen elämän keskeltä kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka on luvannut pitää meistä huolen, olipa tilanteemme mikä tahansa. Siinä salaisuudessa piilee syvä rauha, jota ei voi riistää. Hänen läsnäolossaan huomaamme, että loppuen lopuksi meillä on kaikki mitä tänään tarvitsemme.

Raamatunpaikka jatkuu jakeessa 6: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” 

Vaikka asiat eivät mene useinkaan kuten haluamme, Jumala on kuullut jokaisen rukouksemme. Haluan rohkaista ja muistuttaa sinua, että meillä on taivaallinen Isä, joka tietää mikä on parhaaksemme, mutta joka haluaa ennen kaikkea varjella sydäntämme ja täyttää sitä Hänen muuttavalla läsnäolollaan. Tuntuipa miltä tuntui, iloitaan tänään siitä kenen omia olemme. 

Rebecca