01 joulu Viikkokirje #45

Rakkaat seurakuntalaiset, 

Pohdin usein olenko riittävä ja olenko tehnyt asiat riittävän hyvin. Omassa työhistoriassani tuloksellisuus on aina ollut yksi tärkeimmistä mittareista ja uskon sen olevan myös yhteiskuntamme yksi näkyvimmistä arvoista. Työt eivät tekemällä lopu ja aina on saatava asioita tehtyä yhä nopeammin ja nopeammin. 

Hetkinä kun tunnen arjen kaatuvan päälleni muistelen kaiholla hetkeä vuosien takaa jolloin tunsin Jumalan puhuvan sydämeeni. Istuin huoneessani ja ymmärsin, että jokainen rakkauden teko kantaa hedelmää. Jumala muistutti minua siinä hetkessä, että Jeesuksella oli vain kaksitoista opetuslasta ja hän vaikutti heidän keskuudessaan vain muutaman vuoden ajan. Laatuaikaa Jeesus ehti antaa vain kolmelle: Johannekselle, Pietarille sekä Jaakobille, joiden kautta Jumala myöhemmin muutti koko maailmaa. 

Paavali kirjoittaa Korintin seurakunnalle ” Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.” (1 Kor 15:9-10)

Koko olemassaolomme on Jumalan armoa ja se on suurimpia osoituksia Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Rakkaus ja armo tuovat elämälle tarkoituksen ja tekevät meistä riittäviä. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta ja Hän käyttää meitä suunnitelmassaan. Mielestämme pienet ja mitättömät teot voivat olla ratkaisevia palasia Jumalan suunnitelmassa, johon turvaaminen antaa meille kestävän pohjan. 

Apostolien teoista voimme lukea kuinka Pietari ja muut apostolit saivat helluntain jälkeen muutamissa päivissä enemmän ihmisiä uskomaan Jeesukseen kuin mitä Jeesus oli saanut koko kolmivuotisen julkisen toimintansa aikana. Tämä on mieletön osoitus Jumalan ja Pyhän Hengen voimasta, joka elää meissä jotka Häneen uskovat ja turvaavat. 

”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. — ” (Joh 14:12)

Jeesus antaa meille tulevaisuuden ja toivon, vaikka välillä elämän murheet ja taakat voivat näköalaa hämärtääkin. Armon ja rakkauden käsittäminen voi ajoittain tuntua vaikealta ottaa vastaan, mutta Hän kulkee kanssamme läpi kivisen ja kovan tien. Parasta on kuitenkin seurata Mestarin jalanjälkiä ja luottaa rinnalla kulkijaan, sillä Jeesus itse on kulkenut tien kärsimyksen läpi. Olkaamme siis toivon tuojia tämän maailman keskellä. 

Jumalan siunausta viikkoosi,  

Christian Utti 

Espoon Helluntaiseurakunta