10 tammi VIIKKOKIRJE #3

Rukous- ja paastoviikko on takana. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi kaipaus. Tuntuu kuin minut olisi vedetty Jumalan läsnäoloon, josta en saanutkaan tarpeeksi. Aluksi soimasin itseäni siitä ja mietin, että teinkö jotain väärin. Tajusin kuitenkin, että tämä oli Jumalan tapa herättää nälkää Hänen puoleensa ja korjaamaan fokusta siihen lähteeseen, josta rakkaus tulee. Kärsimätön kun olen (ehkä voit samaistua tähän) ajattelin asioiden ratkeavan viikossa. Jumalan aikakäsite on kuitenkin erilainen ja haastaa meitä vastaanottamaan enemmän, vaikka se vaatisi meiltä lisäaikaa. Ei siis luovuteta heti vuoden alkumetreillä vaan rukoustaistellaan seurakuntamme, läheistemme, terveytemme, Espoon puolesta ja niin edelleen, jotta Jumala saa ylittää odotuksemme ihmeillä ja siunauksilla.  

Jumala aina vastaa kaipaukseen, sillä Hänen kaipauksensa sinua kohtaan on suurempi.  

”Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut” – Jaakob 4:5.  

Siunattua viikkoa,  

Rebecca