07 huhti Viikkokirje #13

Keväinen tervehdys rakkaat seurakuntalaiset!

Moni on käynyt koronan läpi, osa jo toiseenkin kertaan, kuka lievemmillä kuka vakavammilla oireilla. Osa on taudilta onneksi säästynyt. Jo lievemmätkin oireet ovat silti saattaneet saada olon kurjaksi ja mielen apeaksi. Kun vointi on taas siitä lähtenyt kohentumaan on kiitosta pukannut: 

Kiitos, Jeesus, terveydestä.

Sotauutisten tulviessa silmiin on myös saattanut kerrankin pysähtyä itsestäänselvyyksien edessä: Sain nukkua yöni levollisesti puhtaissa lakanoissa lämpöisessä kodissa ilmahälytysten herättämättä. Perhe kerääntyi ruokapöydän ääreen, eikä ketään puuttunut. Puhdasta juomavettä tulee hanasta. Ei tarvitse lähteä pakoon. 

Kiitos, Jeesus, rauhasta ja kaikesta hyvästä.
I

säni joutui pikkupoikana pommituksia karkuun Vaasasta sisämaahan. Joitakin vuosia myöhemmin perheen asuessa länsirannikolla evakkoperhe asettui asumaan heidän sivurakennukseensa. Mukana seurasivat hevonen ja lehmät. Välillä evakkoperhe vaihtuikin, kun ensimmäinen vielä koitti paluuta takaisin Karjalaan. Ei näistä ajoista loppujen lopuksi ole niin kauaa.

Moni on viime aikoina pohtinut miten voisi omalta osaltaan auttaa Suomeen tulleita ukrainalaisia pakolaisia. Yksi vaihtoehto on jo huomenna sunnuntai-iltana osallistua kansainväliselle illalliselle kirkolla. Luvassa on herkullisen pakistanilaisen ruoan lisäksi infoa, keskustelua, musiikkia ja rukousta tilanteen johdosta. Illallisen suositushinta on 10 euroa tai vapaavalintainen maksu ja lahjoitus menee Fida Internationalin Ukraina- apuun. Ruokailun vuoksi ilmoittautuminen ystävällisesti viestillä minulle heti tänään mieluiten klo 17 mennessä/ 045-624 9634. 

”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. 
Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni…`Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle”. (Matt. 25:35-36)

Siunaten, 

Mari