02 marras Sana elämään #44
Juttelin ystäväni kanssa puhelimessa pimenevistä päivistä. Joillakin olosuhteet vaikuttavat vahvemmin ja toiset puuskuttavat samalla energialla läpi vuoden. Päädymme siis tässäkin tilanteessa siihen lopputulokseen, että olemme erilaisia. Aluksi olimme ystäväni kanssa kateellisia heille, joilla ympäristö ei vaikuta tekemiseen…keskustelumme lopussa tuli kuitenkin pointti, jonka voit ottaa elämääsi vuodenajasta riippumatta.
Lopeta itsesi vertaaminen muihin ja tunnista omat voimavarasi.
Mietin usein Jeesuksen opetuslapsia, jotka olivat kaikki hyvin erilaisia. Mietin, mahtoivatko he koskaan tuntea pienemmyyttä tai riittämättömyyttä omassa porukassa. Osa heistä oli hyvin analyyttisiä pohdiskelijoita, toiset taas käytännönläheisiä ekstroverttejä. Mahtoivatkohan he koskaan peilata omaa palvelemista ja jaksamista siihen läheiseen, joka toimi omasta mielestä paremmin kuin itse. Ehkä, mutta Jeesus ei koskaan nostanut ketään erityiselle jalustalle tekemisen tai jaksamisen kautta. Jeesus valitsi heidät sydämestä takia ja tunnisti jokaisen olevan ihminen rajallisilla voimavaroilla. Hän jos joku tiesi, että ihminen on kokonaisuus. Sen tähden juuri Hän halusi alleviivata armollisuutta ihmissuhteissa, mutta myös muistuttaa meitä olemaan armollisia itsellemme.
Jeesus on realisti. Hän sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä anna teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minunkuormani on kevyt.”Jos otamme liikaa mitä jaksamme kantaa, rupeamme kantaa niitä itseksemme, jolloin siitä tulee painava. Jos otamme sen verran mikä on juuri omalle luonteellemme, lahjoillemme ja voimavaroillemme toimiva, Jeesus saa tilaa tuoda osuutensa niihin. Olkoon tämä siis muistutukseksi meille sisukkaille tähän kiireiseen loppuvuoteen: nautitaan jokaisesta päivästä Jeesuksen armon alla, joka fokusoi katseemme oikeisiin asioihin.
Siunattua viikkoa,
Rebecca Palmi