22 marras Sana elämään #47

 Sovussa toisten kanssa

”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi? — Se, joka ei panettele kielellänsä — eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi.” (Ps. 15:1, 3)

Jumalan käsky rakastaa toinen toistamme ei tullut uutena Jeesuksen maanpäällisen opetuksen myötä. Niin kauan kuin Jumala on osoittanut ihmisille tien, jota kulkea Hänen kanssaan, rakkaus lähimmäistä kohtaan on ollut keskeistä. Kun Daavid mietiskeli, mitä ominaisuuksia Jumala odotti sellaiselta ihmiseltä, joka haluaa vaeltaa läheisessä yhteydessä Hänen kanssaan, Jumala sanoi hänelle käytännössä saman asian, jonka Johannes myöhemmin sanoi olevan evankeliumille niin keskeistä: ”Sillä, joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt” (1. Joh. 4:20).

Keskeinen osa vaellustamme lähellä Jumalaa on se, että me vaellamme sopusoinnussa meitä ympäröivien ihmisten kanssa. Ajan henki luo helposti erilaisia vastakkain asetteluja ihmisten kesken ja sen myötä huonoja asenteita toisiamme kohtaan. Meidän on syytä kysyä ennen kaikkea itseltämme, uskallammeko edes kuvitella säilyttävämme läheisen suhteen Jumalan kanssa, jos puhumme pahaa veljistämme ja sisaristamme? Ajattelemmeko todella, että voimme arvostella ja tuomita niitä, joita Jumala itse on meitä käskenyt rakastamaan, ja silti vaeltaa läheisessä yhteydessä Herramme kanssa? Mitä ilmeisimmin emme.

Jumalan kanssa vaeltaminen saattaa joskus kuulostaa arvoitukselliselta ja abstraktilta ajatukselta. Siihen kuuluu kuitenkin yhtenä osana jotain sellaista, jonka jokainen meistä voi ymmärtää: Jos tahdomme vaeltaa lähellä Jumalaa, meidän tulee vaeltaa sovussa toistemme kanssa. Ainakin mikäli se meistä riippuu, niin kuin Paavali opettaa kirjeessään roomalaisille (12:18).

Siunattua viikkoa sinulle kanssamatkaajani!

PETRI MÄKILÄ