24 helmi Sana elämään #8

”Kuningas vastaa heille: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40)

Kuningas kutsuu tässä kaikkein vähäisimpiä veljikseen. Niitä onnettomia nälkäisiä, janoisia, kodittomia, alastomia, sairaita ja vankittuja. He ovat Kuninkaan veljiä ja kun me palvelemme heitä me palvelemme itse Kuningasta. Silloin kun kohtaamme kaikkein surkeinta hän onkin itse Kuningas valepuvussa.

Aikamoinen Kuningas. Hänen ei tarvitse pönkittää asemaansa jalosukuisemmalla hoviväellä. Meillä ihmisillä on sen sijaan taipumus vähän pröystäillä ketä kaikkia ihaltavia julkimoita lähipiiriimme kuuluukaan: ´Joo, se laulaja on munveli ja se poliitikko on mun serkun vaimon sisko´ – vaikkei se arvoamme siitä yhtään korota. Ei, tämä Kuningas kutsuu jokaista, joka tekee Hänen taivaallisen Isänsä tahdon veljekseen, sisarekseen ja äidikseen huolimatta siitä kuinka kurjista olosuhteista he tulevat. Hän ei häpeile kutsua heitä veljikseen (Hebr. 2:11).

Osa seurakunnan nuoristamme on tämän talvilomaviikon nuorisopastori Rebecan johdolla aktiossa Unkarissa. He kohtaavat siellä eräitä näistä vähäisimmistä veljistään ja sisaristaan, lapsia lastenkodista. Mitä jos laittaisit saman tien hetkeksi kädet ristiin ja rukoilisit sekä omien nuoriemme että näiden lasten puolesta? Me varttuneempi väki tiedämme monet nuoruudestamme kuinka merkityksellisiä aktiomatkat voivatkaan olla oman hengellisen kasvun ja kutsumuksen löytämisen kanssa. Saakoon tämä Unkarin-matka laajentaa meidän nuortemme sydämiä ja näkökulmaa ihan maailmanlaajuiseen lähetykseen. Rukoillaan myös, että he saavat olla välittämässä rakkautta ja toivoa suoraan Kuninkaalta näille arvokkaille lapsille.

Tänä viikonloppuna me jokainen voisimme kenties ottaa hetken pohdinnalle kuka on se oma vähäinen veljeni tai sisareni, jota Kuningas kutsuu minua palvelemaan.

Siunausta viikonloppuusi!

Mari Lee