20 kesä Sana elämään #24

Jumalan rakkauden ihmeellinen kirkkaus

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)

Kesän kirkas ja lämmin aurinko muistuttaa minua aina Jumalan valtavasta armosta ja rakkaudesta. Viittaahan Jeesuskin tähän sanoessaan, että ”Jumalan antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin…” (Matt. 5:45). Emme kykene kuvittelemaan, kuinka suuren uhrin Jumala antoi meidän puolestamme lähettäessään Poikansa maailmaan, tai ymmärtämään niin epäitsekästä rakkautta. Vain iankaikkisuus tulee avaamaan sen koko täyteyden. Tästä rakastamisesta Raamatussa käytetään sanaa agapao, jonka tutumpi muoto meille on agape. Tämä sana on ainoastaan kristinuskoon liittyvä sana. Uuden testamentin aikoina sitä ei juurikaan käytetty uskovien yhteistön ulkopuolella.

Agapao on sana, jota käytetään Jumalan ehdottomasta ja varauksettomasta rakkaudesta. Se on Jumalan omaan valintaan perustuvaa rakkautta. Sen saamiseksi ei tarvita hyvää ”henkilökemiaa”, läheisyyttä tai tunnetta. Se merkitsee periksiantamatonta hyvyyttä ja voittamatonta hyväntahtoisuutta. Agapao ei koskaan etsi mitään muuta kuin ihmisen parasta.

Äärettömässä ja ehdottomassa rakkaudessaan meitä kohtaa Jumala tiesi, että ihmiskunnan elämä ja siunaus vaatisi Hänen Poikansa kuoleman – suurimman uhrin, minkä kukaan isä voi antaa. Suuren rakkautensa tähden Isä ja Poika antoivat tuon uhrin mielellään. Jeesus sanoi Isälle: ”Sinun tahtosi minä teen mielelläni.” Hän pelasti meidät omasta tahdostaan.

Tänäkin kesänä, armon auringon helliessä meitä myös luonnollisella tasolla, eläkäämme myös jatkuvassa ylistyksessä ja kiitoksessa Jeesuksen kuolemasta meidän puolestamme ja sen Isän meille antamasta iankaikkisen elämän lahjasta. Siitä riittää annettavaa myös muille, tänäkin kesänä!

Taivaallista iloa, valoa ja rakkautta kesääsi toivottaen,

Petri Mäkilä