Sana Elämään 47

”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan.” Joh. 3:17

Tekopyhyyden yksi tunnusmerkeistä on jatkuva toisten arvostelu ja tuomitseminen. Näin ei kuitenkaan saisi olla Kristuksen seuraajan elämässä. Meidän tulisi sen sijaan etsiä hartaasti sydämen nöyryyttä. Monet uskon puolesta kiivailevat mutta ylpeät kristityt epäonnistuvat jumalisuuden tavoittelemisessa juurikin siksi, että he kokevat kutsumuksekseen toisten arvostelemisen ja epäkohtien etsimisen.

Jeesus ei tullut maailmaan tuomitsemaan sitä vaan pelastamaan sen. Kuka tahansa kykenee langettamaan mielensä mukaisen tuomion, mutta kuka pystyy pelastamaan toisen? Kykenemmekö antamaan elämämme toisen puolesta rakkaudessa, esirukouksessa ja uskossa? Havaitessamme puutteita tai jopa syntejä ympärillämme, meidän tulee ihan ensimmäisenä asettua rukoukseen havaitsemiemme asioiden puolesta pyytäen Häntä toimimaan ja täyttämään näkyviin tulleet puutteet. Sen jälkeen voimme kestäväisesti ja rakkaudella niin rukouksin kuin käytännön teoin mahdollistaa sen, että langenneenkin elämässä Jumalan Hengen työ voi tulla esiin.  Sellaiseen elämäntapaan Kristus meitä kutsuu.

Toisen tuomitsemiseen ei tarvita kuin yksi silmä ja lihallinen mieli. Toisaalta toisen rakastamiseen tarvitaan Kristuksen mieltä, Hengen vaikuttamaa uskollista rakkautta ja itselle kuolemista. Yksikin Jumalan rakkauden vaikuttama teko kauttamme saa paljon varmemmin kylmät sydämet lämpenemään kuin kymmenet mahtipontiset ja ylimieliset tuomitsevat sanamme, vaikka ne olisi kuinka kuorrutettu hurskailla sanankäänteillä. Siksi Vapahtajamme kutsuu meitä kasvamaan rakkaudessa ja loistamaan armossa. Silloin pääsemme astumaan sisälle myös siihen pyhyyteen, johon Jumalan on meidät kutsunut.

Siunattua viikkoa sinulle rukoillen,

Petri Mäkilä