Sana elämään #13

Kristuksen veri tuottaa sovituksen

"Hän [Kristus] meni, ei pukkien eikä mullikoiden veren kautta vaan oman verensä kautta kertakaikkisesti kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen." Hepr. 9:12


Meitä Kristuksen seuraajia on aika usein arvosteltu siitä, että korostamme Jeesuksen veren merkitystä. Se ei tietenkään ole mikään ihme, kun tiedostaa, että sana "veri" esiintyy Vanhassa testamentissa 360 kertaa ja Uudessa testamentissa yli 50 kertaa viittaamassa sovitukseen. Kolmannessa Mooseksen kirjassa meille kerrotaan, että veressä on elämä ja että vain veri voi saada aikaan sovituksen. Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa vielä, että "lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksiantoa ole ilman verenvuodatusta" (Hepr. 9:22).


Ensimmäisestä uhrista lähtien, kun Jumala surmasi eläimen peittääkseen Aadamin ja Eevan alastomuuden, on synnin sovitukseksi tarvittu uhri. Tämän taustalla on se totuus, että viaton ottaa syyllisen paikan. Näin Jeesus toimi suhteessa meihin langenneisiin ihmisiin. Paavalin mukaan "synnin palkka on kuolema" (Room. 6:23) ja meistä jokainen ansaitsee tämän kuoleman syntisyytemme ja siitä nousevien syntiemme tähden. Jeesus antoi kuitenkin henkensä, että me saisimme elää.


Älkäämme koskaan hävetkö evankeliumia pelastuksesta Jeesuksen veren kautta. Pikemminkin ottakaamme se entistä voimallisemmin osaksi uskon ymmärrystämme ja yhtykäämme tänäkin pääsiäisenä taivaallisten joukkojen kanssa vanhaan mutta niin väkevään lauluun (tässä kaksi ensimmäistä säettä): 


"Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu verraton. 

Pyhässä veressä Jeesuksen, voima on suuri ja ihmeellinen. 

Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu verraton.


Veri voi puhdistaa syntisen, veri voi uudistaa jokaisen.

Pyhässä veressä Jeesuksen, voima on suuri ja ihmeellinen.

Veri voi puhdistaa syntisen, veri voi uudistaa jokaisen."


Astukaamme Kristuksen kärsimystietä yhdessä kohti ylösnousemuksen suurta juhlapäivää!


Anteeksiantamuksen ja armon antamaa levollista hiljaista viikkoa sinulle rukoillen,


Petri Mäkilä